2020
Rukoilimme Dan-sedän puolesta
Maaliskuu 2020


Rukoilimme Dan-sedän puolesta

Praying for Uncle Dan

Isabelle piti rukoilemisesta! Aamulla hän piti ”hyvää huomenta” -rukouksen. Hän kiitti taivaallista Isää auringonpaisteesta ja uudesta päivästä.

Lounaalla Isabelle kertoi taivaalliselle Isälle päivästään siihen asti. Hän rukoili apua, että olisi kiltti siskoilleen, kun nämä tulisivat kotiin koulusta.

Nukkumaanmenon aikaan Isabellen perhe rukoili yhdessä. He aloittivat aina puhumalla ihmisistä, jotka saattaisivat tarvita erityisiä siunauksia.

Tänä iltana isä sanoi: ”Rukoilettehan Dan-sedän puolesta. Hän menetti työpaikkansa.”

Isabellesta tuntui surulliselta. Hän ei tiennyt paljoakaan aikuisten työpaikoista, mutta hän tiesi, että työpaikan menettäminen oli huono asia. Hän rakasti setäänsä. Setä valmisti herkullista popcornia. Ja kun setä oli tullut viime kerralla käymään, hän oli opettanut Isabellea tekemään kärrynpyörän!

”Minä rukoilen, että hän löytää työpaikan”, Maria sanoi. Maria oli yksi Isabellen isosiskoista. Oli Marian vuoro pitää ääneen perherukous.

Seuraavana päivänä Isabelle kysyi isältä, oliko Dan-setä löytänyt jo työpaikan.

”Ei vielä”, isä sanoi. ”Toisinaan rukouksiin ei vastata heti.”

”Pitäisikö meidän sitten jatkaa rukoilemista hänen puolestaan?” Isabelle kysyi.

Isä nyökkäsi. ”Se merkitsisi Dan-sedälle paljon.”

Joka päivä Isabelle ja hänen siskonsa rukoilivat Dan-sedän puolesta. He rukoilivat, että setä löytäisi työpaikan. He rukoilivat, että hänellä olisi riittävästi rahaa siihen, mitä hän tarvitsi. He rukoilivat, että hän tuntisi itsensä rakastetuksi.

Isabelle oli iloinen siitä, että hän voi rukouksillaan auttaa Dan-setää. Rukoileminen sedän puolesta sai hänet tuntemaan itsensä iloiseksi ja vahvaksi.

He auttoivat Dan-setää muillakin tavoin. Yhtenä päivänä he auttoivat Dan-setää siivoamaan kotinsa. Toisena päivänä Isabelle ja äiti piipahtivat katsomaan elokuvan Dan-sedän kanssa.

Viikot kuluivat. Viimein isällä oli hyviä uutisia.

”Dan-sedällä on tällä viikolla kaksi työpaikkahaastattelua!” isä sanoi.

Isabelle tunsi itsensä onnelliseksi. Hän oli iloinen siitä, että hän voi rukoilla ihmisten puolesta, joita hän rakastaa. ●

Kuvitus Holly Jones