2020
Apostolit esittävät toivon sanomia
Lokakuu 2020


Apostolit esittävät toivon sanomia

Kirkon johtajat tarjoavat näkemyksiä Jumalan lähellä pysymisestä, rakkaudella palvelemisesta ja kulkemisesta kärsivällisesti eteenpäin pandemian aikana.

Kuva
women holding out their arms

Valokuva Getty Images

Ympäri maailmaa leviävän viruksen vuoksi viranomaiset kieltävät julkisia kokoontumisia ja asettavat karanteeneja. Kouluja suljetaan, kirkolliset johtajat peruuttavat kirkon kokouksia ja ulos uskaltautuvia vaaditaan käyttämään kasvosuojia.

Vuosi on 1919, ja edellisenä vuonna alkanut hurja influenssapandemia vie lopulta kymmenien miljoonien ihmisten hengen.1 Kirkon uusi profeetta, presidentti Heber J. Grant (1856–1945) erotettiin tehtäväänsä marraskuussa 1918, mutta hänet voitiin hyväksyä vasta kesäkuussa 1919, koska huhtikuun yleiskonferenssi oli siirretty myöhemmäksi.

Palvelutyönsä aikana noiden ja muiden vaikeiden aikojen jälkeen presidentti Grant antoi omaankin aikaamme sopivia neuvoja, kun hän sanoi: ”Me tulimme tänne maan päälle hankkimaan tietoa, viisautta ja kokemusta, saamaan opetuksia, kärsimään tuskia, kestämään kiusauksia ja saamaan kuolevaisuuden voittoja.” Henkilökohtaisen kokemuksensa tulikokeessa saamallaan tiedolla hän lisäsi: ”[Tiedän], että vastoinkäymisen hetkellä myöhempien aikojen pyhiä lohdutetaan ja siunataan ja tyynnytetään toisin kuin ketään muita!”2

Nykyisen vastoinkäymisen hetkenä uuden koronaviruksen myötä me etsimme tukea ja lohtua Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. On suuri siunaus tietää, että taivaallinen Isä rakastaa lapsiaan ja että Hän on kutsunut profeettoja ja apostoleja omana aikanamme opastamaan meitä kuolevaisuuden myrskyjen läpi.

Viimeaikaisissa haastatteluissa antamissaan neuvoissa useat kahdentoista apostolin koorumin jäsenet ovat muistuttaneet meitä siitä, että voimme tuntea iloa ja olla toiveikkaita tulevaisuuden suhteen riippumatta siitä, mitä ympärillämme tapahtuu.3

Kuva
couple on computer

Valokuva Welden C. Andersen

Työ menee eteenpäin

Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) vertasi kerran kirkkoa ”suureen karavaaniin”, joka kulkee eteenpäin vastustuksesta huolimatta.4 Vanhin David A. Bednar pitää karavaanin vakaata etenemistä kirkon innoitetun valmistautumisen ja sen vastoinkäymisiä täynnä olevan historian ansiona.

”’Kenenkään jumalattoman käsi ei voi pysäyttää tämän työn etenemistä’5, eikä mikään pandemiakaan voi pysäyttää tämän työn etenemistä”, hän sanoo. ”Kaikkien niiden haasteiden keskellä, joita nyt kohtaamme tämän viruksen vuoksi, työ menee eteenpäin. – – Emme tiedä, kuinka kauan siihen menee, mutta pääsemme sen yli. Emme ehkä voi jatkaa elämäämme ihan samaan tapaan kuin aiemmin, mutta monet noista soveltamisista ja muutoksista tulevat olemaan hyvin myönteisiä.”

Vanhin Quentin L. Cook sanoo, että kirkon innoitettuun valmistautumiseen kuuluu juuri tähän aikaan sopivia esimerkkejä kuten lepopäivän viettämisen korostaminen, Melkisedekin pappeuden koorumien ja Apuyhdistysten vahvistaminen, siirtyminen palvelutyön tekemiseen ja Tule ja seuraa minua -opetusohjelman, Mormonin kirjan videoiden sekä Lasten ja nuorten ohjelman esiin tuominen.

”Tulemme muistelemaan tätä perustavanlaatuisena valmistautumisen aikana emmekä aikana, joka meidän täytyi vain kestää”, hän sanoo.

Presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on samaa mieltä. Temppelien ja seurakuntakeskusten väliaikaisesta sulkemisesta huolimatta kirkon jäsenillä on ne hengelliset välineet, joita he tarvitsevat mennäkseen eteenpäin.

Presidentti Ballard muistaa, miltä hänestä tuntui, kun hän palasi kirkosta kotiin 7. joulukuuta 1941 ja sai kuulla, että Pearl Harboriin oli hyökätty ja Yhdysvallat oli joutumassa mukaan toiseen maailmansotaan. Kuten monet ihmiset tänä päivänä, hän oli huolissaan tulevaisuudesta ja mietti, olisiko hänen oma tulevaisuutensa menetetty.

”Niin ei kuitenkaan tapahtunut”, hän sanoo. Aivan kuten vapaan maailman ihmiset voittivat tuon sodan, maailma tulee voittamaan sodan koronavirusta vastaan. ”Kaikki tulee sujumaan ihan hyvin, kun käännämme sydämemme taivaallisen Isämme puoleen ja katsomme Häneen ja Vapahtajaan koko ihmiskunnan Lunastajana”, hän sanoo.

Toinen keino, jonka avulla kirkko menee eteenpäin, on sen lähetystyöpyrkimykset, jotka mukautuvat maailmalla muuttuviin tilanteisiin. Vanhin Dieter F. Uchtdorf sanoo kirkon johtajien tutkineen uusia tapoja kertoa evankeliumista jo ennen kuin koronavirus alkoi häiritä lähetystyötä. Noihin häiriötekijöihin on kuulunut tuhansien lähetyssaarnaajien siirtäminen kotimaahansa, joidenkin vapauttaminen etuajassa ja toisten lähettäminen toiselle alueelle.

”Koronavirus on nopeuttanut valtavasti tätä asiaa koskevaa ajatteluamme ja avannut silmämme”, hän sanoo. Sen tuloksena tekniikka ja sosiaalinen media avaavat nyt ovia, jotka ovat aiemmin olleet suljettuina lukittujen porttien takana olevissa asuinyhteisöissä ja luoksepääsemättömissä kodeissa ja kerrostaloissa.

”Lähetystyö tulee menemään eteenpäin pandemiasta huolimatta”, vanhin Uchtdorf lisää. ”Opimme edelleen lisää siitä, kuinka kehittää lähetystyötä nyt ja tulevaisuudessa. Herra on luvannut jouduttaa työtään kaikkien Jumalan lasten siunaukseksi (ks. OL 88:73). Minusta tuntuu, että olemme aivan keskellä tätä tapahtumasarjaa eläessämme halki näiden haastavien aikojen. Kallisarvoiset lähetyssaarnaajamme ovat oman aikamme pioneereja, jotka viitoittavat tietä evankeliumin sanomasta kertomiselle uusin, olosuhteisiimme sopivin tavoin, jotta Jeesuksen Kristuksen kirkko edelleen ’vierii, kunnes se on täyttänyt koko maan’” (OL 65:2).

Uudet tilaisuudet kertoa evankeliumista eivät ole ainoita avautumassa olevia asioita. Myös sydämet ovat avautumassa, koska vaikeat ajat saavat ihmiset usein nöyrtymään ja kääntymään Jumalan puoleen, sanoo vanhin D. Todd Christofferson.

”Ihmiset ovat vähän avoimempia ajattelemaan: ’Ehkä tarvitsen jotakin muutakin kuin pankkitilini. Ehkä elämässä on kyse muustakin kuin siitä, miten minä olen elänyt’”, hän sanoo.

Vanhin Christofferson kannustaa kirkon jäseniä etsimään lähetystyötilaisuuksia esimerkiksi lähettämällä sosiaalisessa mediassa evankeliumiaiheisia sanomia ja meemejä, tarjoamalla kokoaikaisille lähetyssaarnaajille apuaan ystävystymällä verkossa opetettavien ihmisten kanssa ja pitämällä yhteyttä niihin, joita he eivät voi tavata usein.

Sosiaalinen eristäytyminen ja hengellinen eristäytyminen

Toinen keino, jonka avulla kirkko menee eteenpäin, on myöhempien aikojen pyhien hengellinen suhtautuminen koronaviruksen kaltaisiin ajallisiin haasteisiin. Saamme fyysistä suojaa lisäämällä fyysistä etäisyyttä muihin, mutta saadaksemme hengellistä suojaa me lähestymme taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa. Koronaviruspandemia on antanut monille kirkon jäsenille enemmän tilaisuuksia lisätä hengellistä suojautumistaan, kun he ovat noudattaneet presidentti Russell M. Nelsonin neuvoja kuulla Herraa.

”Isämme tietää, että kun meitä ympäröi epävarmuus ja pelko, niin meitä auttaa kaikkein eniten se, että kuulemme Hänen Poikaansa”, presidentti Nelson sanoi huhtikuun 2020 yleiskonferenssissa. Hän lisäsi: ”Kun pyrimme olemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, meidän pyrkimystemme kuulla Häntä pitää olla entistä tarkoituksellisempia. Meidän pitää tietoisesti ja jatkuvasti pyrkiä täyttämään päivittäinen elämämme Hänen sanoillaan, Hänen opetuksillaan, Hänen totuuksillaan.”6

Vaikka emme pidäkään kirkon kokousten tilapäisestä keskeyttämisestä, temppelien sulkemisesta emmekä työpaikkojen menetyksistä, niin se, että vietämme enemmän aikaa kotona, antaa meille tilaisuuden herätä Jumalalle (ks. Alma 5:7), sanoo vanhin Cook. ”Viimeaikaiset tapahtumat voivat kenties toimia hengellisenä herätyskellona, joka kohdistaa meidän pyrkimyksemme niihin asioihin, joilla on eniten merkitystä. Jos näin on, tänä aikana koituu suureksi siunaukseksi keskittyminen niihin asioihin, joita voimme tehdä täydellisiksi omassa elämässämme, ja siihen, kuinka voimme siunata muiden elämää samalla kun heräämme Jumalalle ja kuljemme pitkin liittopolkua.”

Vanhin Jeffrey R. Holland lisää: ”Tällaiset ajat saavat meidät tutkimaan sieluamme ja katsomaan, pidämmekö näkemästämme. Juuri silloin ajattelemme, keitä me todella olemme ja millä on todella merkitystä.”

Tällaiset ajat myös toimivat kutsuna lisätä meidän uskoamme, palvelemistamme ja kiitollisuuttamme, mikä innoittaa meitä ”miettimään riippuvuuttamme Jumalasta ja Hänen siunauksistaan, joita kovin usein pidämme itsestäänselvyyksinä”, sanoo vanhin Holland. ”Olemme taivaan Isällemme velkaa sen, että olemme vähän kiitollisempia ja vähän taipuvaisempia muistamaan, kuinka monia ongelmia voidaan ratkaista Jumalan, enkelien, liittojen lupausten ja rukouksen ansiosta.”

Kiitollisuutemme keskipisteenä on siunaus sen muistamisesta, ”kuinka armollinen Herra on ollut ihmislapsille Aadamin luomisesta aina [tähän] aikaan asti” (Moroni 10:3). Kahdentoista koorumin jäsenet sanovat, että aina kun meidän täytyy ”suojautua”, voimme seurata Nefin ja Alman esimerkkiä muistamalla, että Hän, ”keneen olemme turvanneet”, Vapahtaja Jeesus Kristus, ”vapauttaa [meidät] vieläkin” (ks. 2. Nefi 4:19; Alma 36:27). Voimme myös muistaa, kuten apostoli Paavali on opettanut, ettei mikään voi ”erottaa [meitä] Kristuksen rakkaudesta” (ks. Room. 8:35).

Herra Jeesus Kristus on perimmäinen turvamme (ks. Ps. 61:1–4), sanoo vanhin Holland. ”Mitä muuta tapahtuukaan, emme koskaan tule olemaan erossa Vapahtajan rakkaudesta emmekä Hänen toveruudestaan, vaikka emme ymmärtäisikään sitä sillä hetkellä. Henkeä eivät estä mikään virus, kansalliset rajat tai lääketieteelliset ennusteet.”

Kuva
woman on a walk talking to women at window

Valokuva Getty Images

”Tee ystävällisiä asioita”

Lukiessaan äskettäin erästä kirkon komitean raporttia vanhin Christofferson huolestui vaikutuksista, joita ”pakollisella eristäytymisellä” voi olla kirkon naimattomiin jäseniin – vanhoihin ja nuoriin.

”Pakollinen eristäytyminen voi johtaa yksinäisyyteen, ja yksinäisyydellä voi olla kielteisiä vaikutuksia fyysiseen ja henkiseen terveyteen”, hän sanoo. ”Sitä ehkäistäkseen jotkut terveydenhoidon edustajat suosittelevat, että yksinäisyyttä kokevat etsisivät tapoja ’tehdä ystävällisiä asioita’ jonkun puolesta.”

Myöhempien aikojen pyhät voivat löytää tapoja palvella ja auttaa muita sekä myötävaikuttaa etenkin niihin, jotka ovat yksinäisiä, sanoo vanhin Christofferson, ja yksinäiset jäsenet, jotka palvelevat muita, voivat lieventää omia eristyneisyyden tunteitaan.

”Keskittykää palvelemiseen”, hän sanoo. ”On monia asioita, joita voimme tehdä toistemme puolesta saadaksemme kokea yhteenkuuluvuutta, veljeyttä ja sisaruutta. Nyt on aika, jolloin vanhinten koorumi ja Apuyhdistys voivat todella päästä oikeuksiinsa ja tarjota juuri sitä, mitä varten ne on järjestetty.”

Ainaisen tekstiviestien lähettämisen sijaan hän ehdottaa: ”Mielestäni on hyvin tervehenkistä ottaa yhteyttä käyttäen vanhaa tekniikkaa, jota sanotaan puhelimella soittamiseksi. Soittakaa vain jollekulle juttelun ja kanssakäymisen vuoksi. Antakaa hänen kuulla jonkun puhuvan.”

Pienet pyrkimykset auttaa muita voivat merkitä paljon – ne voivat piristää jonkun päivää tavoilla, joita emme ehkä tiedäkään. ”Koska ihmiset ovat niin eristyksissä, meidän palvelutyöllemme on suuresti tarvetta”, sanoo vanhin Cook.

Vanhin Holland ehdottaa: ”Meidän tulisi omistaa tietty osa päivästämme yhteydenpitoon sellaisten ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat kohottamista. Niin toimimalla tietysti itsekin koemme kohotusta, joten jokainen tulee korotetuksi (ks. 3. Nefi 27:14–15), ja sitä vartenhan Vapahtaja sanojensa mukaan lähetettiin maan päälle.”

Edelleen yksi tapa, jolla voimme kohottaa itseämme ja muita, on valmistautua päivään, jolloin temppelit avautuvat jälleen. Temppelien sulkemiset – olivatpa syynä pandemiat, peruskorjaus tai siivoaminen – ”tarjoavat erinomaisen tilaisuuden oppia enemmän sukututkimustyötä, indeksointia ja sitä, kuinka valmistaa monia, monia nimiä sitä päivää varten, jolloin temppelit jälleen avataan”, sanoo vanhin Bednar.

Riippumatta siitä, ovatko temppelit avoinna vai suljettuja, vanhin Bednar lisää, että kirkon jäsenet voivat silti pyrkiä olemaan kelvollisia saamaan temppelisuosituksen ja pitää sen ajan tasalla.

Opetuksia, joita Herra haluaisi meidän oppivan

Kuten vanhin Bednar huomauttaa, niin vaikka kukaan ei valitsisi kokevansa koronaviruspandemiaa, myöhempien aikojen vitsaus on silti vaivanamme.

”Palautetun evankeliumin antaman iankaikkisen näkökulman ja Vapahtajan sovituksen suoman armon avulla me voimme saada kuolevaisuuden vastoinkäymisistä opetuksia, jotka valmistavat meitä iankaikkisuuden siunauksia varten”, hän sanoo. ”Meidän pitää rukoilla. Meidän pitää etsiä. Meidän pitää pyytää. Meillä täytyy olla silmät, jotka näkevät, ja korvat, jotka kuulevat. Mutta meitä voidaan siunata merkittävin tavoin, niin että opimme asioita, jotka siunaavat meitä nyt ja ikuisesti.”

Koronaviruspandemia, jolla on järkyttäviä vaikutuksia perheisiin kaikkialla maailmassa, on opettanut ihmisiä huolehtimaan paremmin toisistaan, presidentti Ballard sanoo.

”Me alamme ymmärtää, kuinka kallisarvoinen perheemme on, kuinka kallisarvoisia naapurimme ovat, ja kuinka kallisarvoisia oman seurakuntamme jäsenet ovat”, hän sanoo. ”Opimme nyt asioita, jotka tekevät meistä parempia ihmisiä.”

Entä kun nykyinen myrsky on ohi, mitä sen jälkeen on odotettavissa? ”Enemmän sitä samaa”, vanhin Uchtdorf sanoo. Jumalan lapset kirkossa ja sen ulkopuolella kohtaavat edelleen haasteita.

”Me elämme aikana, jolloin meidän on tarpeen oppia asioita”, hän sanoo. Ja tärkeintä, mitä voimme oppia, on se, että vastaus tuleviin haasteisiin on myös vastaus nykyiseen haasteeseen: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.

Vanhin Holland sanoo, että koska myöhempien aikojen pyhillä on Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi, he voivat oppia olemaan myönteisiä ja toiveikkaita ja tehdä parhaansa sekä luottaa Herran sanoihin, jotka kuuluvat: ”Tehkäämme iloisin mielin kaikki, mikä on meidän vallassamme; ja pysykäämme sitten sijoillamme täysin varmoina saadaksemme nähdä Jumalan pelastuksen ja hänen käsivartensa ilmoittamisen” (OL 123:17).

”On paljon sellaista, mistä voimme iloita, kun jalostamme uskoamme, luotamme enemmän Herraan ja näemme Hänen vapautuksensa ihmeen”, vanhin Holland sanoo.

Viitteet

  1. Ks. William G. Hartley, ”The Church Grows in Strength”, Ensign, syyskuu 1999, s. 35.

  2. Kirkon presidenttien opetuksia: Heber J. Grant, 2003, s. 51, 50.

  3. Ks. Russell M. Nelson, ”Ilo ja hengellinen selviytyminen”, Liahona, marraskuu 2016, s. 81.

  4. Ks. Bruce R. McConkie, ”Karavaani kulkee eteenpäin”, Valkeus, 1985, konferenssiraportti 154. puolivuotiskonferenssista, s. 70.

  5. Joseph Smith, julkaisussa History of the Church, osa 4, s. 540.

  6. Russell M. Nelson, ”Kuule Häntä”, Liahona, toukokuu 2020, s. 89.

Tulosta