Palvelimme Jumalaa Dubaissa
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
En kertaakaan tuntenut oloani epämukavaksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä muslimimaassa.
Taustavalokuvat Dubaista Getty Images
Perheeni ja minä saavuimme Dubaihin Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin syksyllä 2013, ja menimme innokkaasti kirkkoon. Kokemuksemme, kun olemme käyneet kirkossa eri paikoissa, ovat aina olleet mukavasti ennustettavia. Meistä on ollut ihanaa, kun olemme voineet ensimmäisen kerran astua sisään tietäen jo, mitä siellä tapahtuu, ja kuuluen heti yhteen sellaisten ihmisten kanssa, joita emme ole koskaan aiemmin tavanneet.
Odotuksemme täyttyivät, kun meistä tuli osa tätä rakastavaa, monista maista lähtöisin olevien myöhempien aikojen pyhiin kuuluvien ulkomaantyöntekijöiden ryhmää, ja meidän uskomme ja sitoumuksemme kasvoivat sinä aikana, jonka asuimme Dubaissa. En koskaan unohda aikaani Dubaissa enkä suurenmoisia ihmisiä, joita tapasin sen ansiosta, että saimme käydä kirkossa ja palvella Jumalaa sillä tavoin kuin minulla on aina ollut mahdollisuus. Toivon, että Yhdistyneiden arabiemiirikuntien johtohenkilöt ymmärtävät, millaisen lahjan he ovat antaneet meille salliessaan meidän palvella Jumalaa.
Vaarnakeskuksemme Abu Dhabissa.
Valokuvat Chomjakin perheestä kirjoittajan luvalla
Odottamatonta oli se, kuinka paljon uskoni kasvoi sen seurauksena, että asuin ja olin kanssakäymisissä ihmisten kanssa, jotka eivät ole samaa uskoa kuin minä. En ole koskaan asunut paikassa, missä Jumalan keskeisyys ihmisten elämässä on niin vallitsevaa.
Luottamus Jumalaan näkyy
Minusta oli ilahduttavaa ja virkistävää pystyä puhumaan Jumalan ja uskonnon vaikutuksesta elämääni ilman että muut vähättelevät sitä, mitä sanon, tai loukkaantuvat. Minusta tuntui tältä, koska useimmat, joita tapasin Dubaissa, puhuivat kuten minä, mikä loi välittömän yhteyden ollessamme kanssakäymisissä.
Istuessani altaan reunalla erään toisen äidin vieressä odottamassa, että lastemme uintiharjoitukset päättyvät, kerroin, kuinka kamppailin joidenkin koettelemusten kanssa ja olin lannistunut. Tämä muslimiäiti lausui ystävällisiä rohkaisun sanoja ja vakuutti, että Jumala varjeli meitä ja auttaisi meitä kamppailuissamme. Ei hänen Jumalansa. Ei minun Jumalani. Meidän Jumalamme.
Yhtenä päivänä tyttäreni ja minä olimme kävelemässä metrolle, ja eräs emiirikuntien nainen tarjosi ystävällisesti meille kyydin. Hän kertoi meille kokemuksiaan liittyen poikaansa, jolla oli terveyteen liittyviä vaikeuksia, jotka edellyttivät heitä matkustamaan Yhdysvaltoihin saamaan hoitoa. Kun nainen kertoi tästä, hänen uskonsa ja luottamuksensa Jumalan tahtoon ja varjelevaan huolenpitoon punoutuivat hänen kertomukseensa. Sanoin hänelle, että rukoilisin hänen ja hänen perheensä puolesta, minkä hän otti vastaan ymmärryksellä ja rakkaudessa.
Ymmärretään ja hyväksytään
Tapaamiset muiden kotikoulua pitävien perheiden kanssa loivat aina hyvin turvallisen ja yhteisöllisen ilmapiirin. Siinä ryhmässä meitä oli miltei joka uskonnosta. Kun puhuimme Jumalasta, rukouksesta ja Jumalan palvelemisesta, kaikki tunsivat, että heitä ymmärretään ja heidät hyväksytään. Kristittyjenkin keskuudessa on monia eri uskontoja. Kun tapasin muita kotikoulua pitäviä kristittyjä, oli ihanaa tulla täysin hyväksytyksi riippumatta nimenomaisesta uskonnostani ja uskonkäsityksistäni. Meillä on yhteisiä moraalikäsityksiä ja yhteisiä käytäntöjä, koska omistauduimme Jumalalle.
Kun puhuin erään hinduäidin kanssa, jonka lapsia tyttäreni ohjasi, kuulin, kuinka tärkeitä hänen uskonsa ja uskonkäsityksensä olivat hänelle hänen kertoessaan minulle, kuinka hän viettää päivänsä mietiskellen ja Jumalaa palvellen.
Kävimme aviomieheni Aaronin ja lastemme kanssa Jumeirah Beachilla Persianlahden rannalla.
Yhteiset arvot
Lopuksi minun täytyy sanoa, miten paljon arvostin asumista paikassa, joka kannattaa niitä samoja arvoja, joita aviomieheni ja minä opetamme lapsillemme. Me opetamme lapsiamme huolehtimaan terveydestään siten, että he eivät juo alkoholia eivätkä käytä huumeita. Me opetamme lapsiamme olemaan moraalisia ja säädyllisiä pukeutumisessaan ja olemuksessaan. Yksi suosikkiasioita, joita kohtasimme muutama päivä Dubaihin saapumisestamme, oli ostoskeskuksen ovella oleva kyltti, jossa esitettiin pukeutumista ja käyttäytymistä koskevat odotukset. Perheeni ja minä totesimme heti, että se tuntui kuin suoralta lainaukselta Nuorten voimaksi -kirjasen tasovaatimuksista. Se oli meistä mahtavaa!
En kertaakaan tuntenut oloani epämukavaksi Kristukseen uskovana, Jumalaa pelkäävänä naisena Dubaissa. Päinvastoin tunsin, että uskonkäsitysteni ansiosta sain kannustusta ja vahvistusta tapaamiltani ihmisiltä. En ole kokenut tätä niin vallitsevana missään muussa paikassa, missä olen asunut.
Kun yleiskonferenssissa huhtikuussa 2020 perheemme kuuli ilmoitettavan, että Dubaihin Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa rakennettaisiin temppeli, leukamme loksahtivat auki ja me vain tuijotimme toisiamme täysin yllättyneinä. Olimme ikionnellisia siitä, että Lähi-itään tulee temppeli! Sydämeni on onnellinen niiden monien kirkon jäsenten puolesta, jotka asuvat sillä alueella. Olen hyvin kiitollinen Yhdistyneiden arabiemiirikuntien johtajille siitä, että he sallivat tämän pyhän huoneen rakentamisen heidän pyhien huoneidensa keskelle – niiden kauniiden moskeijoiden keskelle, joita alueella on siellä täällä. Tämä on todella merkittävää ja unohtumatonta aikaa.