”Onko Herralla jotakin sanottavaa minulle?”, Liahona, lokakuu 2022.
Ikääntyminen uskollisena
Onko Herralla jotakin sanottavaa minulle?
Viimein 90-vuotiaana äitini sai patriarkallisen siunauksensa.
Äitini Margaret muutti nuorena naisena Sveitsistä Yhdysvaltoihin. Pian sen jälkeen hänellä oli tapaaminen patriarkallisen siunauksen saamiseksi. Mutta kun hän meni tapaamaan patriarkkaa, tämä ei ollut paikalla. Olipa syy mikä tahansa, äidistäni tuntui, että se oli vahvistus sille, ettei Herralla ollut hänelle mitään sanottavaa, eikä hän koskaan sopinut uutta tapaamista.
Aika ajoin vuosien varrella ehdotin äidilleni, että hän miettisi uudelleen siunauksensa saamista. Hän oli uskollisimpia naisia, mitä olen milloinkaan tuntenut. Hän oli kuitenkin niin nöyrä, että hän vastasi, ettei hän ansainnut mitään erityistä Herralta. Hän sanoi, ettei hän tarvinnut siunausta, koska hän oli vain yksinkertainen tyttö. Ja se sopi hänelle.
Viimein, kun hän oli 90-vuotias, taivuttelimme hänet sopimaan tapaamisen patriarkan kanssa. Ironista kyllä, tämänkin patriarkan kanssa tapahtui väärinkäsitys, ja kun äiti meni paikalle, patriarkka oli poissa kaupungista. ”Näettekö nyt?” hän sanoi. ”Sanoin teille, ettei Herralla ole minulle mitään erityistä sanottavaa.”
Onneksi hän ja patriarkka pääsivät tapaamaan seuraavalla viikolla. Kun siunaus annettiin, se oli täynnä hänen elämäänsä koskevia lahjoja, lupauksia ja yksityiskohtia, jotka olivat niin henkilökohtaisia, että ne olivat voineet tulla vain siksi, että Herra tunsi hänet.
”Herralla taisi sittenkin olla jotakin sanottavaa minulle”, äiti sanoi.
Minulle on selvää, että Herra tuntee meidät yksilöinä. Ja olitpa sitten elämäsi alussa tai sen lopussa, Hän rakastaa sinua niin paljon, että Hänellä on tärkeitä neuvoja annettavana sinulle patriarkan välityksellä.
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.