”Surun kyyneliä, ilon kyyneliä”, Liahona, lokakuu 2022.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Surun kyyneliä, ilon kyyneliä
Äitini kuolema oli tuskallinen, mutta ”ilo Kristuksessa” on voittanut tuskani.
Eräänä sunnuntai-iltapäivänä aloin ajatella Jeesusta Kristusta ja Hänen sovitusuhriaan. Nuo ajatukset auttoivat minua tuntemaan oloni turvalliseksi ja varmaksi.
Äkkiä muistin kuitenkin koronaviruksen aiheuttamat lisääntyneet sairaustapaukset kotimaassani. Tunsin heti surua kärsivien ihmisten vuoksi kaikkialla maailmassa. Sanoin itselleni: ”He eivät tunne samaa turvallisuutta ja rauhaa kuin minä.” Nuo tunteet veivät minut polvilleni, ja aloin rukoilla.
Rukoilin niiden puolesta, jotka olivat kuolleet, sekä niiden puolesta, jotka olivat menettäneet rakkaitaan. Itkin heidän vuokseen, koska tiedän tuskan, joka tulee rakkaan ihmisen menettämisestä. Maailmanlaajuisen koronaviruspandemian aikana monet ovat kantaneet yksin rakkaan ihmisen menettämisen taakkaa.
Sitten ajatukseni kääntyivät äitini puoleen, joka oli kuollut, kun olin viisivuotias. Kyynelten valuessa edelleen poskilleni rukoilin kertoen taivaalliselle Isälle, kuinka paljon kaipasin äitiäni. Sitten muistin, että Jeesus itki Marian ja Martan kanssa sen jälkeen kun Lasarus, heidän veljensä ja Hänen ystävänsä, oli kuollut (ks. Joh. 11:19–35). Hänen myötätuntonsa lohdutti minua, mutta kyyneleet tulivat yhä, kun ajattelin, kuinka paljon kaipasin äitiäni.
Jatkaessani rukoilemista otin äitini mukaan rukoukseeni. Ajattelin häntä ja kuvittelin hänet edessäni. Kerroin taivaalliselle Isälle, kuinka paljon rakastin häntä ja kaipasin häntä. Kiitin Häntä ajasta, joka minulla oli ollut äitini kanssa tässä maailmassa. Kaipaan häntä, mutta uskon, että jonakin päivänä tapaamme jälleen ja olemme yhdessä perheenä ikuisesti.
Pysähdyin, ja sydämeni täyttyi toivolla. Rukoilin taivaallista Isää siunaamaan isääni ja minua kestämään, kunnes näkisimme äitini jälleen. Sitten vuodatin ilon ja toivon kyyneliä siitä loistavasta kokoontumisesta, jonka Vapahtajan ylösnousemus on tehnyt mahdolliseksi.
Tunnen valtavaa kiitollisuutta taivaallista Isää kohtaan pelastussuunnitelmasta. Äitini kuolema oli tuskallinen, mutta ”ilo Kristuksessa” on voittanut tuskani (Alma 31:38). Olen kiitollinen Hänestä. Hän uudistaa toivoni tulevaan elämään. Hänen ylösnousemuksensa on minulle merkityksellisempi nyt kuin koskaan aiemmin. Vapahtajani ansiosta näen äitini jälleen.