2022
Mitä Jeesus oli voideltu tekemään?
Lokakuu 2022


”Mitä Jeesus oli voideltu tekemään?”, Liahona, lokakuu 2022.

Tule ja seuraa minua

Jesaja 58–66

Mitä Jeesus oli voideltu tekemään?

Varhain maanpäällisen palvelutyönsä aikana Jeesus Kristus meni erääseen synagogaan Nasaretissa. Hän luki Jesajan kirjasta jakeita, jotka nykyään tunnemme kohtana Jes. 61:1–2. Sitten Hän ilmoitti: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen” (Luuk. 4:21).

Luvun Jes. 61 kolme ensimmäistä jaetta kuvaavat Vapahtajan tehtävää ja palvelutyötä. Mieti, kuinka Hän täytti ja täyttää nämä:

Jeesus opettaa ihmisryhmää

”Ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman” (jae 1). Sana evankeliumi tarkoittaa ”hyvää sanomaa” tai ”hyvää uutista”.

Kuvitus Denis Freitas

Jeesus Kristus auttaa jotakuta

”Parantamaan ne, joiden mieli on murtunut” (jae 1). Esimerkiksi ”hän antaa itsensä uhriksi synnin tähden – – kaikkien niiden hyväksi, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli” (2. Nefi 2:7).

Jeesus Kristus opettaa henkimaailmassa

”Julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista” (jae 1). Tämä voisi viitata Vanhan testamentin käytäntöön vapauttaa kaikki orjat 50 vuoden välein riemuvuotena (ks. 3. Moos. 25), mutta se voi tarkoittaa myös evankeliumin saarnaamista henkimaailmassa, jotta henkivankilassa olevat vapautettaisiin (ks. OL 138).

Jeesus Kristus lohduttaa naista

”Lohduttamaan kaikkia murheellisia” (jae 2). Herra voi lohduttaa meitä Henkensä avulla, ja me voimme myös ”[lohduttaa] niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa” (Moosia 18:9).

ylösnoussut Vapahtaja seisomassa haudan ulkopuolella

”Antamaan – – tuhkan sijaan juhlapäähineen” (jae 3). ”Jokainen meistä saa maistaa elämän karvasta tuhkaa synnin ja laiminlyönnin ja surun ja pettymyksen vuoksi. Mutta Kristuksen sovitus voi nostaa meidät juhlapäähineessä tuhkastamme kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän varman lupauksen siivin.”1

Viite

  1. Ks. Bruce C. Hafen, artikkelissa ”Tuhkan sijaan juhlapäähine – Jeesuksen Kristuksen sovitus”, Liahona, huhtikuu 1997, s. 48.