Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Hengelliset tavat
Hyvien hengellisten tapojen omaksuminen ja edistäminen ei ole useimmille ihmisille helppoa eikä tapahdu itsestään. Tie hengelliseen kehittymiseen on yleensä kuoppainen ja vaikea.
Kun valmistauduin palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä, menin kysymään seurakunnanjohtajaltani, mitä minun tulisi tehdä voidakseni palvella kunniakkaasti. Hän luetteli asioita, kuten pyhien kirjoitusten tutkiminen, hengellinen ja fyysinen valmius ja jopa ruoanlaittotaidot. Kun ryhdyin iloisin mielin valmistautumaan kaikin tavoin ollakseni erinomainen lähetyssaarnaaja, huomasin, että jotkin asiat olivat helpompia tehdä kuin toiset ja jotkin olivat melko vaikeita. Tuona aikana kohtaamistani haasteista huolimatta yritin kuitenkin parhaani mukaan tulla sellaiseksi, mitä Herra minulta odotti.
Valmistautuminen ei ollut helppoa, mutta siitä koitui todellisia siunauksia, joista nautin edelleen. Kun noudatin johtajiltani saamiani neuvoja – vaikka se oli ajoittain vaikeaa – heiltä saadut ohjeet auttoivat minua tulemaan sellaiseksi lähetyssaarnaajaksi, jollainen Herra halusi minun olevan, ja ajan kuluessa niistä on tullut osa elämääni ja hengellistä olemustani.
Samalla tavoin kun pyrimme saavuttamaan merkittäviä tuloksia millä tahansa osa-alueella, jolla haluamme kehittyä, niin joskus ei ole helppoa seurata ohjeita, noudattaa tiukkoja sääntöjä tai vain jaksaa keskittyä. Jos esimerkiksi haluamme pitää fyysisen kehomme terveenä ja vahvana, meidän täytyy harrastaa säännöllisesti liikuntaa ja tarjota kehollemme ruokaa ja vettä tasaisin väliajoin. Ellemme tee niin, seurauksena on heikkoutta tai sairautta – ja ellemme pidä varaamme, jopa kuolema.
Nämä samat periaatteet pätevät hengelliseen ruumiiseemme, jota täytyy hoivata jatkuvasti, jotta se pysyisi terveenä ja elinvoimaisena. Hengelliseen hoito-ohjelmaan täytyy kuulua hyviä tapoja, jotka hoivaavat henkeä, mutta sen lisäksi meidän täytyy välttää tapoja, jotka vahingoittavat henkeä.
Hengelliseen hoito-ohjelmaan täytyy sisältyä säännöllistä hengellistä harjoitusta, kuten päivittäinen rukous ja pyhien kirjoitusten tutkiminen ja palveleminen, sekä viikoittaista hengellistä ravitsemista, jota saamme nauttimalla sakramentin, osallistumalla kirkon kokouksiin ja paastoamalla kuukausittain. Me uusimme temppelisuosituksemme säännöllisesti, jotta varmistumme siitä, että saamme täysipainoisesti kaikkia hengellisiä aineksia ja takaamme hengelliselle ruumiillemme riittävän ravinnon. Toisinaan tiettyjen haasteiden kohdatessa on tarpeen paastota ja rukoilla, jotta voimme pyytää apua siihen, että henkemme saa lisää lujuutta ja voimaa.
Kun muistelen kokemustani lähetyssaarnaajana ja sitä, kuinka vaikeaa – mutta samalla kuitenkin kuinka riemukasta – valmistautuminen oli, ajattelen Moosian poikia. He ymmärsivät, kuinka tärkeää heidän oli hoivata omaa henkeään hengellisistä tavoista niin runsaasti saatavalla lisääntyneellä voimalla.
”Sillä he olivat miehiä, joilla oli terve ymmärrys, ja he olivat tutkineet tarkoin kirjoituksia tunteakseen Jumalan sanan. Mutta ei tässä ole kaikki; he olivat omistautuneet paljolle rukoukselle ja paastolle; sen tähden heillä oli profetian henki ja ilmoituksen henki, ja kun he opettivat, he opettivat Jumalan voimalla ja valtuudella.”1
Päivittäistä hengellistä harjoitusta tarvitaan myös todistuksen ylläpitämiseen sekä siitä huolehtimiseen, että varmuus voittaa epäilyksen, sillä todistuksemme ei ole huomenna yhtä vahva kuin tänään, ellemme tee jotakin sen ylläpitämiseksi. Aivan kuten fyysisten lihasten harjoittaminen kasvattaa niiden voimaa ja kokoa, samoin me tarvitsemme johdonmukaisia päivittäisiä hengellisiä rutiineja, jotta todistuksesta tulisi vahva ja kestävä.
Luonnollisella ihmisellä on taipumus odottaa aina enemmän Herralta ja vähemmän itseltään. Kun omaksumme vahvempia hengellisiä tapoja ja koemme voimallisen sydämenmuutoksen ravitsemalla henkeämme toistuvasti, säännöllisesti ja riittävästi, näistä hengellisistä tavoista tulee olennainen osa meitä ja me alamme odottaa itseltämme yhä enemmän ja Herralta yhä vähemmän.
Tehkäämme uutterasti työtä valmistaaksemme, kouluttaaksemme ja hoivataksemme henkeämme, aivan kuten hoivaamme kehoammekin, omaksumalla hyviä hengellisiä tapoja ja välttämällä maailman tuhoisia tapoja. Se saattaa olla alussa kivuliasta ja vaikeaa, mutta se on todella vaivan arvoista, kun nautimme tämän kasvun ja hyvinvoinnin hengellisen kehityskulun siunauksista.