”Kestävää iloa evankeliumin mukaisesta elämästä”, Liahona, helmikuu 2024.
Kestävää iloa evankeliumin mukaisesta elämästä
Kestävää iloa koituu siitä, että kestää Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ja auttaa muita tekemään samoin.
Eedenin puutarha, Grant Romney Clawson; Lähtö Eedenin puutarhasta, Joseph Brickey
Ytimekäs ilmaus elämämme tarkoituksesta löytyy Lehin profeetallisista opetuksista ihmiselämän alkamisesta maan päällä. Eedenin puutarhassa Aadam ja Eeva elivät viattomuuden tilassa. Jos he olisivat jääneet siihen tilaan, he eivät olisi ”[kokeneet] iloa, sillä he eivät tunteneet kurjuutta; [eivät olisi tehneet] hyvää, sillä he eivät tunteneet syntiä” (2. Nefi 2:23). Näin ollen, kuten Lehi selitti, ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25; ks. myös Moos. 5:10–11).
Kun vartumme langenneessa maailmassa, me opimme erottamaan hyvän ja pahan sen perusteella, mitä meille opetetaan ja mitä me koemme. Me maistamme ”karvaan, jotta [tietäisimme] antaa arvon hyvälle” (Moos. 6:55). Koemme iloa, kun hylkäämme karvaan ja yhä enenevässä määrin vaalimme hyvää ja pidämme siitä lujasti kiinni.
Koemme iloa
Koska taivaallinen Isämme rakastaa meitä täydellisesti, Hän on innokas jakamaan täydellisen ilonsa meidän kanssamme sekä nyt että iankaikkisuudessa. Se on ollut Hänen vaikuttimensa kaikessa alusta asti, myös Hänen loistavassa onnensuunnitelmassaan ja Hänen ainosyntyisen Poikansa uhrissa meidän lunastamiseksemme.
Jumala ei yritä tyrkyttää meille iloa tai onnea, mutta Hän opettaa meille, kuinka sen löytää. Hän kertoo meille myös, mistä iloa ei löydy – ”jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea” (Alma 41:10). Juuri käskyillään taivaallinen Isämme ilmoittaa meille polun iloon.
Presidentti Russell M. Nelson on ilmaissut sen tällä tavoin:
”Tässä on suuri totuus: Vaikka maailma väittää, että valta, omaisuus, suosio ja lihan nautinnot tuovat onnellisuutta, ne eivät tuo! Ne eivät voi! Se, mitä ne tuottavat, ei ole mitään muuta kuin ontto korvike ’niiden [siunatusta] ja [onnellisesta tilasta], jotka pitävät Jumalan käskyt’ [Moosia 2:41].
Totuus on, että on paljon uuvuttavampaa etsiä onnellisuutta sieltä, mistä sitä ei koskaan löydy! Kuitenkin, kun valjastatte itsenne Jeesuksen Kristuksen ikeeseen ja teette hengellisen työn, jota maailman voittaminen edellyttää, niin Hänellä ja yksin Hänellä on voima nostaa teidät tämän maailman vaikutusvoiman yläpuolelle.”1
Näin ollen kestävä ilo tulee Jumalan käskyjen pitämisestä, ja Jumalan käskyt löytyvät Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Valinta on kuitenkin meidän. Jos me heikkoudessamme epäonnistumme jonkin aikaa käskyjen pitämisessä, me voimme silti kääntyä ympäri, hylätä karvaan ja jälleen kerran tavoitella hyvää. Jumalan rakkaus ei oikeuta syntiä – silloin armo riistäisi oikeudenmukaisuudelta – mutta sovituksellaan Jeesus Kristus tarjoaa lunastuksen synnistä:
”Amulek – – sanoi – –, että Herra tulisi varmasti lunastamaan kansansa, mutta että hän ei tulisi lunastamaan heitä heidän synneissään vaan lunastamaan heidät heidän synneistään.
Ja hän on saanut Isältä vallan lunastaa heidät heidän synneistään parannuksen tähden; sen tähden hän on lähettänyt enkelinsä julistamaan sanomaa sen parannuksen ehdoista, joka johdattaa Lunastajan voimaan, heidän sielujensa pelastukseksi.” (Hel. 5:10–11, korostus lisätty.)
Jeesus on sanonut:
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” (Joh. 15:10–11.)
Tätä Lehi tunsi unessaan maistaessaan elämän puun hedelmää, joka kuvaa Jumalan rakkautta. Hän sanoi: ”Kun nautin sen hedelmää, se täytti sieluni tavattoman suurella ilolla” (1. Nefi 8:12; ks. myös 11:21–23).
Lehi ilmoitti myös toisen tavan, jolla voimme tuoda iloa elämäämme, kun hän sanoi: ”Sen vuoksi aloin toivoa, että perheenikin nauttisi [hedelmää]” (1. Nefi 8:12).
Yksityiskohta Kazuto Uotan teoksesta Elämän puu
Autamme muita löytämään iloa
Kuningas Benjaminin kansan tavoin mekin ”täytymme ilosta”, kun saamme syntimme anteeksi ja koemme ”omantunnonrauhaa” (ks. Moosia 4:3). Tunnemme sitä jälleen, kun katsomme ulospäin ja pyrimme auttamaan perheenjäseniä ja muita kokemaan samaa iloa ja rauhaa.
Kun Alma oli nuori mies, hän tavoitteli onnea kaikesta, mikä oli vastoin Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Enkelin nuhdeltua häntä hän edistyi pitkän matkan ”karvaasta” ”hyvään” tekemällä parannusta ”lähes kuolemaan asti” (Moosia 27:28) ja saamalla Vapahtajan runsasta armoa. Vuosia myöhemmin Alma julisti haltioissaan pojalleen Helamanille:
”Ja oi, mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään; niin, minun sieluni täyttyi yhtä suuresta ilosta kuin tuskani oli ollut! – –
Niin, ja siitä lähtien aina tähän asti minä olen ponnistellut lakkaamatta johdattaakseni sieluja parannukseen, johdattaakseni heitä maistamaan sitä suurta iloa, jota minä olen maistanut – –.
Niin, ja nyt, katso, oi poikani, Herra antaa minulle tavattoman suurta iloa työni hedelmistä;
sillä [Jeesuksen Kristuksen evankeliumin] sanan tähden, jonka hän on suonut minulle, katso, monet ovat syntyneet Jumalasta ja maistaneet, niin kuin minä olen maistanut.” (Alma 36:20, 24–26.)
Eräässä toisessa tilanteessa Alma todisti:
”Tämän vuoksi minä kerskun, että kenties voin olla väline Jumalan käsissä jonkun sielun johdattamisessa parannukseen; ja tämä on minun iloni.
Ja katso, kun näen monien veljieni todella katuvan ja tulevan Herran Jumalansa luokse, silloin sieluni täyttyy ilosta.” (Alma 29:9–10.)
Alma julisti edelleen sitä ylitsevuotavaa iloa, jota hän tunsi, kun muilla oli menestystä sielujen tuomisessa Kristuksen luokse:
”Mutta minä en iloitse ainoastaan omasta menestyksestäni, vaan iloni on vielä täydempi ylhäällä Nefin maassa olleiden veljieni menestyksen tähden.
Katso, he ovat tehneet tavattomasti työtä ja tuottaneet paljon hedelmää; ja kuinka suuri tuleekaan olemaan heidän palkkansa!
Nyt, kun ajattelen näiden veljieni menestystä, sieluni kulkeutuu pois, jopa niin että se ikään kuin eroaa ruumiista, niin suuri on minun iloni.” (Alma 29:14–16.)
Me voimme löytää samaa iloa, kun me rakastamme muita ”Kristuksen puhtaalla rakkaudella” (ks. Moroni 7:47, ks. myös jae 48), kerromme heille palautetusta totuudesta ja kutsumme heitä kokoontumaan liittokansan kanssa.
Oi Isä, Simon Dewey
Iloa koettelemusten keskellä
Meidän ei pidä pelätä, että koettelemukset ja haasteet, joita väistämättä kohtaamme kuolevaisuudessa, estävät ilomme tai tuhoavat sen. Alma oli henkilö, jolle epäitsekäs muiden palveleminen kävi kalliiksi. Hän kärsi vankeudesta, pitkistä nälän ja janon jaksoista, lyönneistä, hengenvaarallisista uhkauksista sekä toistuvasta pilkanteosta ja torjumisesta. Ja silti kaiken sen voitti ”ilo Kristuksessa” (Alma 31:38). Kenties Alman kärsimys teki sitä seuranneesta ilosta vieläkin suurempaa.
Presidentti Nelson muistuttaa meille, että ilolla oli osansa Vapahtajan kärsimyksessä – ”’edessään olleen ilon tähden hän – – kesti ristillä kärsimykset’ (Hepr. 12:2).
Ajatelkaapa sitä! Kestääkseen tuskallisimman kokemuksen, mitä on koskaan kestetty maan päällä, Vapahtajamme keskittyi iloon!
Entä mitä oli se ilo, joka oli Hänen edessään? Epäilemättä siihen sisältyi ilo siitä, että Hän voi puhdistaa ja parantaa meidät sekä vahvistaa meitä, ilo kaikkien niiden ihmisten syntien maksamisesta, jotka tekisivät parannuksen, ilo siitä, että Hän voi mahdollistaa teille ja minulle kotiinpaluun – puhtaina ja kelvollisina – elääksemme taivaallisten vanhempiemme ja perheemme kanssa.
Jos me keskitymme siihen iloon, joka tulee aikanaan meidän tai rakkaidemme osaksi, niin mitä sellaista me pystymme kestämään, mikä tällä hetkellä tuntuu ylivoimaiselta, tuskalliselta, pelottavalta, epäoikeudenmukaiselta tai yksinkertaisesti mahdottomalta?”2
Kestävää iloa koituu siitä, että kestää Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ja auttaa muita tekemään samoin. Kestävää iloa koituu, kun pysymme Jumalan rakkaudessa noudattaen Hänen käskyjään ja vastaanottaen Vapahtajan armon. Evankeliumin polulla koet iloa sekä matkalla että lopussa. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on päivittäisen ilon polku.