”4 periaatetta, jotka voimme oppia tavasta, jolla johtava piispakunta toimii”, Liahona, helmikuu 2024.
4 periaatetta, jotka voimme oppia tavasta, jolla johtava piispakunta toimii
Johtava piispakunta noudattaa hengellisiä periaatteita valvoessaan kirkon ajallisia asioita.
Vuonna 1831, vuosi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustamisen jälkeen, Edward Partridge kutsuttiin ensimmäiseksi piispaksi. Hän sai kaksi ensisijaista vastuuta: hallinnoida kirkon ajallisia asioita ja huolehtia avun tarpeessa olevista. (Ks. OL 42.)
Nämä vastuut pätevät yhä tänäkin päivänä, sanoo johtava piispa Gérald Caussé. ”Kirkko on kasvanut, mutta me teemme yhä samoin: hallinnoimme ajallisia asioita ja huolehdimme apua tarvitsevista.”
Johtava piispakunta hoitaa näitä velvollisuuksia kirkon osalta ensimmäisen presidenttikunnan johdolla. Piispat hoitavat näitä velvollisuuksia seurakunnissaan, piispa Caussé selittää.
Piispa koordinoi seurakunnassa pelastuksen ja korotuksen työtä, johon kuuluu apua tarvitsevista huolehtiminen. Hän myös valvoo aikakirjoja, talousasioita sekä seurakuntakeskuksen käyttöä.1
Piispa delegoi Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtokunnille suuren osan työstä, joka liittyy apua tarvitsevien etsimiseen ja heistä huolehtimiseen.2 Tämä vastuu koskee myös kaikkia kirkon jäseniä, kun he palvelevat toisiaan.3
Johtavan piispakunnan vastuuseen kirkon ajallisista asioista – eli fyysisestä puolesta – sisältyy kymmenysten ja paastouhrien, humanitaarisen avun, huoltotyö- ja omavaraisuusohjelmien hallinnoiminen, seurakuntakeskusten ja temppelien rakentaminen ja ylläpito sekä evankeliumiaiheisen aineiston, kuten pyhien kirjoitusten ja kirkon laulukirjojen, tuottaminen ja jakelu.
”Kaikki kuuluu Herralle – se ei kuulu meille. Ja niinpä me hallinnoimme näitä resursseja Hänen tavallaan”, piispa Caussé sanoo.
Johtava piispakunta on kertonut monista periaatteista, jotka ohjaavat heidän työtään, ja siitä, kuinka nämä periaatteet saattaisivat soveltua seurakunnan ja vaarnan jäseniin.
Kaikki on Jumalalle hengellistä
Herra on julistanut: ”Kaikki on minulle hengellistä, enkä minä ole milloinkaan antanut teille ajallista lakia; en kenellekään ihmiselle enkä ihmislapsille; en Aadamille, teidän isällenne, jonka minä loin” (OL 29:34).
Tämä periaate on yksi niistä monista asioista, joita piispa W. Christopher Waddell, ensimmäinen neuvonantaja, on oppinut palvellessaan johtavassa piispakunnassa. ”Vaikka me olemme vastuussa kirkon ajallisista asioista ja valmistamme tietä, pyhät kirjoitukset palaavat siihen, että kaikki on Herralle hengellistä – Hän ei ole koskaan antanut ajallista käskyä. Kaikki on hengellistä. Ja minä olen nähnyt sen. Voidaksemme tehdä sen, mitä Herra haluaa meidän tekevän, meidän on turvattava Häneen”, hän sanoo.
Tämä pätee kaikkiin kirkon jäseniin, kun pyrimme tietoisesti pitämään kutsumuksemme kunniassa – olipa kyse palvelutyöveljestä tai -sisaresta, pyhäkoulun opettajasta, lastenhuoneen ohjaajasta tai seurakunnan kiinteistöedustajasta.
Piispa L. Todd Budge, toinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa, selittää: ”Olen omassa elämässäni huomannut, että voin rukoilla myös ajallisista asioistani. Voin rukoilla talousasioistani. Voin rukoilla, ostaisinko tämän talon vai tuon talon tai teenkö tämän sijoituksen vai tuon sijoituksen. Meidän tulee ottaa Herra mukaan paitsi elämämme hengelliseen puoleen myös ajallisiin asioihin elämässämme, koska kaikki nämä asiat edistävät kykyämme rakastaa ja palvella muita ihmisiä.”
Johtava piispakunta – piispa Gerald Caussé (keskellä); piispa W. Chistopher Waddell, ensimmäinen neuvonantaja (oikealla); ja piispa L. Todd Budge, toinen neuvonantaja (vasemmalla) – käy piispojen varastohuoneessa huoltotyöaukiolla Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa. Se on yksi 124:stä piispan varastohuoneesta, joita on toiminnassa maailmanlaajuisesti ja jotka lahjoittavat apua tarvitseville ruokaa.
Valokuva Laura Seitz, Church News -lehden luvalla
Työskennelkää yhteisymmärryksessä
Kun piispa Budge kutsuttiin johtavaan piispakuntaan lokakuussa 2020, hän oletti, että hänellä olisi omat tehtävänsä, eikä hän ymmärtänyt, että piispakunta työskentelisi niin tiiviisti yhdessä. Hän sanoo tunteneensa Herran johdatuksen, kun he työskentelevät yhteisymmärryksessä, rukoilevat usein yhdessä, käyvät yhdessä temppelissä ja neuvottelevat yhdessä.
”Kun tulin piispakuntaan, luulin aluksi, että jakaisimme maailman kolmeen osaan tai jotenkin, ja että jakaisimme vastuun niistä keskenämme”, piispa Budge sanoo. ”Mutta me emme toimi sillä tavoin. Teemme kaiken yhdessä ykseydessä piispakuntana. Ja olen oppinut, että neuvostoissa on suurta voimaa. Ykseydessä on suurta voimaa, joka tulee, kun työskentelemme yhdessä yhteisen tavoitteen ja yhteisen tarkoituksen eteen.”
Kun he osallistuvat eri johtaviin neuvostoihin ja komiteoihin kirkon keskustoimistossa ja neuvottelevat yhdessä piispakuntana, heistä jokainen tuo mukanaan ainutlaatuisia kykyjä, taustan ja elämänkokemuksia – aivan kuten missä tahansa johtokunnassa seurakunnassa tai vaarnassa.
”Kyse ei ole siitä, että laskee yhteen yksi plus yksi plus yksi ja saa kolmen ihmisen yhteiset kyvyt, vaan me työskentelemme ykseydessä yhdessä. Ja työskentelemällä yhdessä ykseydessä me saavutamme enemmän kuin kolmen osapuolen summan”, piispa Budge sanoo.
Kun Filippiineille iski hirmumyrsky vuonna 2013, kirkon jäsenet auttoivat raivaustöiden lisäksi myös jälleenrakentamisessa, mikä opetti heille hyödyllisiä taitoja.
Vahvistakaa omavaraisuutta
Vuosi sen jälkeen kun taifuuni Haiyan – yksi voimakkaimmista koskaan kirjatuista trooppisista pyörremyrskyistä – teki tuhojaan Filippiineillä vuonna 2013, piispa Caussé vieraili Taclobanin kaupungissa. Kirkko oli antanut myrskyn jälkeen tarvikkeita auttaakseen filippiiniläisiä rakentamaan kotinsa uudelleen. Jälleenrakentamisen aikana monet oppivat taitoja kuten puusepäntyöt, putkityöt ja rakennustöiden johtaminen.
Piispa Caussé, joka oli silloin hiljattain kutsuttu neuvonantaja johtavassa piispakunnassa, kävi eräässä ammattikoulussa Taclobanissa ja näki omakohtaisesti kirkon avun vaikutuksen. ”Siellä oli satoja, kirjaimellisesti satoja jäseniämme, jotka saivat ammatillista koulutusta hankkiakseen työtaitoja työpaikan löytämiseksi tai oman liikeyrityksen kehittämiseksi”, hän muistelee.
Lokakuun 2021 yleiskonferenssissa presidentti Russell M. Nelson ilmoitti, että Taclobaniin rakennettaisiin temppeli.4 ”Ajatelkaapa kaikkea, mitä on tapahtunut viime vuosina, ja sitä, kuinka kirkon huoltotyöjärjestelmä ja huoltotyön periaatteet ovat auttaneet ihmisiä valmistautumaan temppelin rakentamiseen”, piispa Caussé sanoo.
Hänen mukaansa jokaisella humanitaarisella hankkeella, johon kirkko osallistuu, on tavoitteena omavaraisuus. ”Meille omavaraisuus on yksi pelastuksen periaate. Se on hengellinen periaate. Joka kerta esitämme kysymyksen: ’Kuinka me autamme ihmisiä auttamaan itseään?’”
Samalla tavoin kun seurakunnan ja vaarnan johtohenkilöt etsivät niitä, joilla on ajallisia ja emotionaalisia tarpeita, ja huolehtivat heistä, he pyrkivät auttamaan jäseniä vahvistamaan omavaraisuuttaan. Yksi tapa, jolla johtohenkilöt voivat tehdä niin, on kutsua heitä osallistumaan yhteen kirkon omavaraisuusryhmistä. Nämä ryhmät opettavat ihmisille hengellisiä periaatteita sekä käytännön taitoja. Ryhmät keskittyvät yhteen viidestä osa-alueesta: työllisyys, koulutus, henkilökohtaiset raha-asiat, emotionaalinen kestävyys sekä liikeyrityksen perustaminen ja laajentaminen.5
Näiden ryhmien avulla jäsenet kautta maailman ovat soveltaneet käytäntöön opillisia periaatteita ja uskoa Herraan auttaakseen itseään ja muita tulemaan hengellisesti ja ajallisesti omavaraisemmiksi. He ovat kokeneet suurempaa toivoa, rauhaa ja edistymistä.6
Keskittykää ihmisiin
Kirkossa on kyse ihmisistä, piispa Caussé tähdentää. ”Uskolliset jäsenet, joita tapaamme jokaisessa maassa, jokaisella mantereella, saavat minut aina nöyräksi. Kirkon kaikessa toiminnassa on kyse ihmisistä.”
Jumalan työnä ja kirkkautena on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39), ja Hän haluaa kaikkien lastensa tekevän päätöksen palata Hänen luokseen. Jeesus Kristus perusti kirkkonsa, jotta yksilöt ja perheet voivat tehdä niin.7
”Evankeliumi on todellakin muiden ihmisten elämässä”, piispa Caussé sanoo. ”Kyse on siitä, että joku kastetaan. Kyse on siitä, että nuori mies saa pappeuden tai nuori nainen menee temppeliin ensimmäistä kertaa ja menee kasteelle yhden esivanhempansa puolesta. Kyse on perheiden kokoontumisesta yhteen, seurakunnista, jotka kokoontuvat yhteen, ja sakramentin nauttimisesta joka sunnuntai.
Loppujen lopuksi kyse on elämän yksinkertaisista asioista – siitä, miksi olemme täällä ja minne olemme menossa ja kuinka voimme palata taivaallisen Isämme luo ja saada kaikki Jeesuksen Kristuksen sovituksen siunaukset. Olen kiitollinen evankeliumin yksinkertaisuudesta. Todistan, että se on totta.”