”Minun piti palvella häntä”, Liahona, helmikuu 2024.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Minun piti palvella häntä
Apuyhdistyksen johtajani opetti minulle, että palvelemalla me luomme todellisen yhteyden.
Kuvitus Dilleen Marsh
Kun odotin nuorinta lastani, Margaret Blackburn palveli seurakuntamme Apuyhdistyksen johtajana. Tunsimme toisemme vain sen pienen hetken johdosta, jonka istuimme kokouksissa kirkossa.
Kun vauvani oli syntynyt, naiset – myös Margaret, joka oli iäkäs ja hauras – toivat aterioita sillä ensimmäisellä viikolla. Olin kiitollinen, koska minulla ei ollut tarmoa eikä halua suunnitella ateriaa, valmistaa sitä tai ostaa aineksia – puhumattakaan kaikesta kolmesta.
Sen ensimmäisen viikon jälkeen Margaret jatkoi aterioiden tuomista. Minulle ei ollut väliä, olivatko ne kotiruokaa vai seurakunnan toiminnasta yli jäänyttä tarjoilua. Oli melkein kuin hän olisi tiennyt, että enemmän kuin tarvitsin jotakuta pitelemään vauvaani tai siivoamaan kotiani, tarvitsin siunauksena sitä, ettei minun tarvinnut miettiä, mitä olisi päivälliseksi.
Hieman myöhemmin Margaret vapautettiin tehtävästään terveytensä heikkenemisen vuoksi. En tiennyt sitä silloin, mutta hänellä oli todettu parantumaton syöpä.
Kun sain kuulla hänen diagnoosistaan, tiesin, mitä minun piti tehdä. Minun piti palvella häntä – ei siksi, että olisin ollut hänelle velkaa tai että minun piti maksaa hänelle takaisin hänen ystävällisyytensä. Pikemminkin siksi, että hänen palvelemisensa ansiosta olin oppinut rakastamaan häntä.
Margaret oli opettanut minulle, että palvelemalla me solmimme todellisen yhteyden. Kun ajattelin tätä uskomatonta naista, sydäntäni särki ajatella, että hän työntäisi imuria tai lakaisisi keittiön lattiaa. Niinpä aloin joka viikko käydä hänen luonaan ja siivota hänen kotiaan.
Eräänä päivänä ajaessani jälkeenpäin kotiin minut valtasi kiitollisuus siitä, että taivaallinen Isä oli järjestänyt nämä armeliaat tilaisuudet. Ellei Margaret olisi palvellut minua niin uutterasti, en luultavasti olisi kokenut luontevaksi käydä säännöllisesti hänen luonaan. Aloin vaalia sitä aikaa hänen kanssaan! Jumala tiesi, että lähettäessään hänet minun luokseni hädän hetkellä hän viitoitti minulle tien palvella häntä hänen tarvitessaan apua.
Silmäni täyttyivät kyynelistä oivaltaessani, kuinka täydellisesti nämä Hengen kehotukset ja palvelumahdollisuudet olivat yhdistäneet meidät ikuisesti.