”Kymmenykset – meidän uskon ilmauksemme”, Liahona, helmikuu 2024.
Kymmenykset – meidän uskon ilmauksemme
Olin järkyttynyt, kun en saanut temppelisuositustani uusituksi, mutta uskoni alkaa jälleen elää kymmenysten lain mukaan toi mukanaan suuria siunauksia ja rauhaa.
Datilesin perhe nauttii keilailusta. Kun lapset olivat pieniä, veli Datilesilla oli vaikeuksia maksaa kymmenyksiä yrityksensä epäonnistumisen vuoksi. Hän ja hänen vaimonsa asettivat tavoitteen maksaa täydet kymmenykset.
Valokuva kirjoittajan luvalla
Vuosia sitten, kun lapsemme olivat pieniä, menin tapaamaan pappeusjohtajaani saadakseni uusittua temppelisuositukseni. Mutta kun hän kysyi, maksanko täydet kymmenykset, minun oli kerrottava hänelle, etten maksanut. Halusin maksaa, mutta minulla oli vaikeuksia maksaa ne, koska olin tehnyt väärän päätöksen epäonnistuneessa liikeyrityksessä.
Kuunneltuaan kamppailuistani ja kysyttyään taloudellisista tarpeistani hän muistutti minua ystävällisesti ja myötätuntoisesti siitä, miten tärkeää on uskoa Herraan ja maksaa täydet kymmenykset. Kertasimme sitten yhdessä jakeen 3. Nefi 24:10: ”Koetelkaa minua nyt tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot, enkö minä avaa teille taivaan ikkunat ja vuodata teille siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan.”
”Ymmärrän, että sinulle on tuskallista, ettet voi saada temppelisuositustasi uusituksi tässä vaiheessa”, hän sanoi. ”Mutta ilo, jota tunnet ja ne siunaukset, joita saat, tulevat olemaan paljon suurempia, kun maksat kunniallisesti kymmenyksesi. Voimme tavata uudelleen temppelisuosituksen uusimiseksi 3–6 kuukauden kuluttua.”
Tuon puhuttelun jälkeen vaimoni ja minä puhuimme asiasta ja rukoilimme siitä. Olimme varmoja, että taivaallinen Isä tiesi, kuinka paljon halusimme päästä takaisin temppeliin osallistumaan pyhiin toimituksiin. Temppelissä käyminen on meille hyvin tärkeää. Herran huoneessa me voimme paitsi auttaa edesmenneitä rakkaitamme myös kokea suurta iloa, rauhaa ja tyyneyttä. Nämä ovat kaikki korvaamattomia siunauksia, joita me voimme saada solmimalla temppeliliittoja ja pitämällä ne sekä suorittamalla siellä pyhiä toimituksia. Päätimme, että kymmenyksissä ei ole niinkään kyse rahasta vaan enemmän uskomme osoittamisesta taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen. Ja asetimme tavoitteeksi maksaa täydet kymmenykset ja palata temppeliin.
Nämä tavoitteet mielessämme tunsimme innoitusta myydä automme. Se oli ainoa keinomme kuljettaa perhettämme mukavasti, mutta me uskoimme siihen, että Herra siunaisi meitä, jos tekisimme tämän uhrauksen. Tiesimme, että olisi vaikea kulkea jeepney-bussilla minun pidellessä kolmea pientä tyttöä samalla kun vaimoni huolehtisi kasseistamme, mutta tiesimme, että oli oikein tehdä niin, jotta saavuttaisimme tavoitteemme. Aloimme maksaa täydet kymmenyksemme.
Kolmen kuukauden kuluttua tapasin jälleen pappeusjohtajani seurantapuhuttelussa. Hän kysyi minulta todistuksestani kymmenyksistä, ja pystyin kertomaan hänelle, että maksan täydet kymmenykset.
Vaimoni ja minä saimme viimein temppelisuosituksemme uusituiksi, ja menimme heti temppeliin. Olimme saavuttaneet tavoitteemme palata temppeliin tekemään liittoja ja saamaan toimituksia esivanhempiemme puolesta. Taivaan ikkunat alkoivat avautua. Siunauksia alkoi virrata. Onnen ja sisäisen rauhan tunteeni olivat sanoin kuvaamattomia.
Kuljimme yhä jeepney-busseilla ja toisinaan ajoimme ohi pysäkkimme, koska olimme nukahtaneet, mutta täysien kymmenysten maksamisen tuoma ilo ja temppelipalvelun siunaukset ovat suurempia kuin mitkään fyysiset vaikeudet.
Siunauksia tuli lisää. Puolen vuoden kuluttua sain töissä ylennyksen, johon liittyi paitsi parempi palkka, myös oikeus autoetuun. Puolen vuoden kuluttua Herra antoi meille uuden kulkuneuvon – perheellämme oli jälleen ajoneuvo, joka oli jopa mukavampi kuin se, jonka myimme.
Herra piti minulle antamansa lupaukset, ja pitämällä Hänen käskynsä minäkin pidän lupaukseni Hänelle.
Kirjoittaja asuu Lagunassa Filippiineillä.