”Hän oli aina kanssani”, Liahona, helmikuu 2024.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Hän oli aina kanssani
Uskollisuus Herralle siunasi minua viimein enemmän kuin mitä se koskaan maksoi.
Kuvitus Trina Dalziel
Kolme kuukautta viidennen vauvamme syntymän jälkeen mieheni alkoi työskennellä pienemmällä palkalla käynnistääkseen uuden uran ja jatko-opinnot. Se vaati meitä muuttamaan kahden osavaltion päähän. Koska tunsin olevani taloudellisesti ja fyysisesti uupunut ja sosiaalisesti eristyksissä uudessa paikassa, masennuin syvästi.
Kirkossa käyminen oli vaikeaa. Vastentahtoisesti menin, mutta lähdin nopeasti kokouksista välttääkseni tuttavien iloiset tiedustelut siitä, kuinka sopeutuminen sujui. He odottivat yhtä lailla iloisia vastauksia, mutta minulla ei sellaisia ollut. Seurakunnan jäsenet puhuivat usein siitä, kuinka siunattuja ja onnellisia he olivat, koska heillä oli Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Mikä minussa oli vialla?
Palvelin kirkon tehtävässäni, ja innottomasti rukoilin ja luin pyhiä kirjoituksia. Mutta tuntui siltä, etteivät omat ponnisteluni ”toimineet suurenmoisesti”1.
Miltei vuosi myöhemmin sumu alkoi hälvetä. Pienten henkisten, fyysisten, sosiaalisten ja hengellisten muutosten myötä paranin hiljalleen.
Kuukausia myöhemmin, kun masennukseni oli ohi, rukoillessani minut valtasi ihmetys ja kiitollisuus evankeliumin mukaisen elämän siunauksista. Minusta tuntui kohtuuttomalta, että minua siunattiin niin paljon. Juuri Jumala oli suonut minulle uskon hengellisen lahjan ja halun tuntea Hänet. Toimin vain sen halun mukaan, jonka Hän oli antanut minulle.
”Miksi minä ansaitsisin siunauksia”, rukoilin, ”kun teen vain asioita, joiden tekemisen halun Sinä alun perin kylvit sydämeeni?”
Yllätyksekseni Hän vastasi rukoukseeni heti muistoilla menneisyydestäni.
”Entä ne kerrat, jolloin etsit minua silloinkin kun se oli tuskallista ja vaikeaa? Kun taivutit tahtosi minun tahtooni, tulit yhä kirkkoon ja silti palvelit lapsiani? Tyttäreni”, minä käsitin Hengen kautta, ”sinua siunataan runsaasti uskollisuudestasi – siitä, että valitsit minut silloinkin kun et halunnut.”
Olin ajatellut, että uskollisuus tarkoittaa sitä, että korjaa aina satona Hänen Henkensä hedelmiä. Nyt tiedän, että uskollisuus tarkoittaa lojaaliutta Häntä kohtaan – tapahtuipa mitä tahansa. Jumalan todellisuutta ei muuta se, kuulenko Häntä tai tunnenko Hänet. Jos pysyn Hänen kanssaan ilon tai murheen hetkinä, Hän on aina minun kanssani.