”Vanhin Patrick Kearon – Herran valmistama ja kutsuma”, Liahona, toukokuu 2024.
Uusia tehtäviä
Vanhin Patrick Kearon – Herran valmistama ja kutsuma
Herra on valmistanut vanhin Kearonia ainutlaatuisin tavoin ja suonut hänelle monia hengellisiä lahjoja, joiden avulla hän voi siunata muita pyhässä tehtävässään Kristuksen nimen erityisenä todistajana koko maailmalle.
Eräänä lauantaina useita vuosia sen jälkeen kun vanhin Patrick Kearon oli kutsuttu johtavana auktoriteettina palvelevaksi seitsenkymmeneksi, hän ja hänen vaimonsa Jennifer olivat menossa sisään ruokakauppaan, kun vanhin W. Rolfe Kerr ja tämän vaimo Janeil olivat poistumassa sieltä. He juttelivat lyhyesti, ja sitten Kerrit suuntasivat autolleen.
Miltei välittömästi vanhin Kearonia lähestyi mies, joka kysyi häneltä innoissaan: ”Onko mies, jonka kanssa te puhuitte, johtava auktoriteetti?” Vanhin Kearon vastasi: ”Kyllä. Hän on vanhin W. Rolfe Kerr seitsemänkymmenen koorumista.”1 Mies nyökkäsi, katsoi suoraan vanhin Kearoniin tunnistamatta häntä ja sanoi: ”Johtavan auktoriteetin kyllä tunnistaa aina, eikö vain?” Sitten mies kiiruhti pois.
”Rakastan tuota kertomusta, koska se kuvaa hyvin sitä, miltä minusta tuntuu”, vanhin Kearon sanoo hymyillen. ”Minulla voisi olla sama kokemus tänään, eikä tuo mies luultavasti vieläkään ihmisjoukon keskeltä tunnistaisi minua johtavaksi auktoriteetiksi.”
Ne, jotka tuntevat vanhin Kearonin tai joilla on ollut etuoikeus palvella hänen kanssaan, pitävät hänestä hänen itseironisen huumorinsa ja nöyryytensä vuoksi. Vanhin Kearon, joka kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi ja asetettiin tehtäväänsä 7. joulukuuta 2023, tietää, ettei hänen uudessa tehtävässään ole niinkään kyse hänestä kuin Herran työstä, joka jatkuu.
”Me kaikki saamme olla osa Hänen työtään”, hän sanoo, ”yrittäessämme auttaa ihmisiä tuntemaan Hänen valonsa, Hänen rakkautensa ja Hänen huolenpitonsa. Kirkkonsa jäseninä Hän haluaa meidän siunaavan muiden elämää.”
Herra on valmistanut vanhin Kearonia ainutlaatuisin tavoin ja suonut hänelle monia hengellisiä lahjoja, joiden avulla hän voi siunata muita pyhässä tehtävässään Kristuksen nimen erityisenä todistajana koko maailmalle (ks. OL 107:23). Vanhin Kearon liittyi kirkkoon 26-vuotiaana, ja hän on ainoa kirkon jäsen sisarustensa joukossa. Hän on syvästi myötätuntoinen mies, joka osaa kuunnella Jumalan lapsia, olla tekemisissä heidän kanssaan ja lohduttaa heitä. Hän on luonnostaan hyväntahtoinen ja saa iloa palvelemisesta. Herkät kokemukset ja rakkaiden menettäminen ovat koskettaneet häntä, ja hän todistaa, että Vapahtaja Jeesus Kristus tarjoaa sovituksensa kautta parantavaa balsamia ja asettaa jonakin päivänä kaiken kohdalleen.
Vanhin Kearon on Jeesuksen Kristuksen vilpitön opetuslapsi, joka turvaa Herraan. Hän on johtaja, jota on helppo seurata, koska hän on omistautunut seuraamaan Vapahtajaa ja johtamaan ihmisiä Hänen luokseen.
Presidentti Jeffrey R. Holland, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, sanoo että ”Herra on johdattanut Patrickin siihen asemaan, joka hänellä nyt on”.
Rakastavat, omistautuneet vanhemmat
Patrick Kearon syntyi Carlislessa Cumbriassa Pohjois-Englannissa 18. heinäkuuta 1961 Paddy ja Patricia Kearonin perheeseen. Kun hänen vanhempansa tapasivat, he palvelivat Britannian asevoimissa toisen maailmansodan aikana – hänen äitinsä oli armeijan sairaanhoitajana Intiassa ja Burmassa ja hänen isänsä kuninkaallisissa ilmavoimissa (RAF) sijoitettuna Ranskaan, Pohjois-Afrikkaan, Sisiliaan ja Italiaan.
Vanhin Kearon muistaa vanhempiaan Paddya ja Patriciaa heidän esimerkillisestä elämästään, joka oli täynnä omistautumista, palvelemista ja uhrauksia.
Vaikka he eivät olleetkaan kirkossa käyviä ihmisiä, he elivät perheelle omistautumisen, palvelemisen ja uhrausten täyttämää elämää, mikä teki pysyvän vaikutuksen Patrickiin, pariskunnan viidestä lapsesta nuorimpaan. Vanhin Kearon muistaa Patin rakastavana, ”erityislaatuisena äitinä”, joka ohjasi lempeästi, enimmäkseen esimerkillään, eikä koskaan arvostellut ketään. Äiti oli antelias, vakaa ja huomattavan tasapainoinen. Ja vanhin Kearon muistaa Paddyn hänen ”tarmostaan, ystävällisyydestään ja vastustamattomasta lämmöstään, rakkaudestaan – – Arabian kuivia erämaita sekä Englannin ja Irlannin vehreitä kumpuilevia kukkuloita kohtaan ja intohimoisesta suhtautumisestaan taivaaseen, auringonpaisteeseen ja mereen. Pystyn selvästi tunnistamaan hänen jälkensä omassa kaipuussani olla ulkona, taivasalla, ilmassa ja auringonpaisteessa.”2
Kuninkaallisissa ilmavoimissa palveltuaan vanhin Kearonin isä alkoi työskennellä puolustusurakoitsijana Saudi-Arabiassa. Siellä Patrick sai seitsemänvuotiaana tärkeän opetuksen kuuliaisuudesta, mistä hän kertoi ikimuistoisesti ensimmäisessä yleiskonferenssipuheessaan johtavana auktoriteettina. Hän ei välittänyt vanhempiensa ohjeista käyttää kenkiä heidän leiriytyessään aavikolla, vaan lähti tutkimaan ympäristöä varvassandaaleissa ja sai jalkaholviinsa skorpionin piston.3
Patrick Kearon nuorena Saudi-Arabiassa.
Kolme vuotta myöhemmin nuori Patrick oli sisäoppilaitoksessa Englannissa ikävöiden suuresti vanhempiaan ja kokien yksinäisyyttä, jota vain heidän kannustavat kirjeensä helpottivat.
”Siihen verrattuna Harry Potterilla oli Tylypahkassa mukavat oltavat. Se oli vaikeaa”, hän sanoo sisäoppilaitoksesta. ”Pääsin kotiin vain jouluksi, pääsiäiseksi ja kesäksi. Tein paperiarkeille pieniä kalentereita, joihin tein merkinnän joka päivä laskien päiviä siihen, että voisin palata perheeni luo.”
Muutamaa vuotta myöhemmin, kun Patrick oli toisessa sisäoppilaitoksessa Englannissa, Irlanninmereltä saapui voimakas myrsky. Siitä aiheutuneen myrskyvuoksen tuoma tulva ulottui 5 000:een seudulla sijainneeseen kotiin. Patrick ja hänen luokkatoverinsa kutsuttiin auttamaan valtavassa raivausurakassa.
”Muistan yhä, kuinka raskaita märät kokolattiamatot olivat, ja löyhkä kaikkialla oli kamala”, hän sanoo. ”Mutta muistan, kuinka ryhdyimme työhön ja saimme työn tehtyä koulutoverieni kanssa. Ja muistan ihmiset ja heidän kiitollisuutensa.”
Tuo kokemus antoi Patrickille kenties ensimmäisen välähdyksen palvelemisen ja palveltavaksi tulemisen keskinäisiin siunauksiin. Myöhemmin hän tajusi, että hänen teini-ikäisenä kokemansa epävarmuuden tunteet häipyivät, ”kun olin mukana tässä suuressa hankkeessa naapuriemme auttamiseksi”.4
Lukion jälkeen Patrick palasi Saudi-Arabiaan, missä hän aloitti liikkeenjohtokoulutuksen monikansallisessa ruoka- ja juomayhtiössä. Tuosta kokemuksesta alkoi hänen työskentelynsä useilla aloilla, mikä johti lopulta viestintäalan konsulttiyritykseen Englannissa sisar Kearonin kanssa.
”Maailmani keikahti päälaelleen”
Kun Patrick oli 19-vuotias, hän menetti isänsä ja lankonsa järkyttävässä auto-onnettomuudessa Saudi-Arabiassa. ”Heidän poismenonsa sai maailmani keikahtamaan päälaelleen”, hän sanoo. Hänen isänsä ohjaava käsi, rakastava rohkaisu ja iloinen maailmankuvansa olivat poissa. Patrick oli jonkin aikaa murheen ja tyhjyyden vallassa ja palasi äitinsä kanssa kotiin Englantiin, mutta palasi lopulta töihin Saudi-Arabiaan.
”Minulla oli kaikenlaisia arvokkaita tilaisuuksia oppia ja kasvaa ja nähdä, kuinka liikeyritykset toimivat”, hän sanoo. Hän oli erityisen kiitollinen ”hienosta esimiehestä, joka valmensi ja ohjasi minua ja josta tuli rakas ystävä. Hän oli yksi niistä useista isähahmoista, joilla minua on siunattu isäni kuoleman jälkeen.”
Myöhemmin työskennellessään Lontoossa Patrick tapasi kirkon jäseniä.
”He olivat suurenmoisia esimerkkejä uskostamme”, hän muistelee. ”Yksi heistä oli Kaliforniasta, ja asuin hänen perheensä luona, kun olin töissä siellä.”
Tuo kokemus antoi Patrickille suurenmoisen perustan kirkon ymmärtämiselle. Häntä liikutti se ilo, jota perhe sai palvelemisesta, mutta hänellä oli monia kysymyksiä kirkon opista ja uskonkäsityksistä. Kaksi vuotta myöhemmin Englannissa hän kuitenkin tapasi ”vaikuttavia lähetyssaarnaajia” Lontoon kaduilla. Kun lähetyssaarnaajat olivat keskustelleet hänen kanssaan evankeliumista usean kuukauden ajan ja sanoneet, ettei hän edistynyt kohti kastetta, he kysyivät häneltä, haluaisiko hän siunauksen.
”Suostuin siihen, että saisin siunauksen tuntemaltani vanhemmalta lähetyssaarnaajalta”, hän muistelee. ”Se, miltä minusta tuntui tuon siunauksen aikana, oli tärkeä hetki kääntymyksessäni. Se oli ehdottoman kiistaton valon, ilon ja rauhan tunne, jota mitkään sanat eivät voi kuvailla. Siunauksen sanat osoittautuivat innoitetuiksi ja ehdottoman kaukonäköisiksi.”
Tuo kokemus yhdistettynä ”moniin muihin asioihin edistymisessäni kohti kastetta” johtivat Patrickin saamaan todistuksen Vapahtajasta ja Hänen palautetusta kirkostaan. Pari kuukautta myöhemmin, jouluaattona 1987, hänet kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi.
Niille, jotka etsivät todistusta, vanhin Kearon sanoo: ”Valitkaa usko ja vastatkaa kutsuun, joka on luvussa Alma 32. Noudattakaa hengellisiä tunteitanne. Ne opastavat teitä, ja te saatte tietää.”
”Voiman lähde”
Kaksi vuotta kasteensa jälkeen Patrick kuului lontoolaiseen nuorten naimattomien aikuisten seurakuntaan, kun hän tapasi Jennifer Hulmen, Brigham Youngin yliopiston opiskelijan Saratogasta Kaliforniasta. Jennifer oli tullut Lontooseen puoleksi vuodeksi opiskelemaan taidehistoriaa ja englantilaista kirjallisuutta. Hän oli nuorin kahdeksasta lapsesta ja kasvanut kirkossa.
Miltei heti hän kiinnitti huomionsa Patrickiin.
”Kun katselin hänen kanssakäymistään seurakuntalaisten kanssa, näin, kuinka hän kohteli heitä”, Jennifer kertoo Patrickista. ”Olipa kyseessä uusi jäsen, palaava jäsen, joku jolla oli vaikeuksia, tai joku läheinen ystävä, hän kohteli jokaista samalla tavalla osoittaen aitoa rakkautta ja kiinnostusta. Ennen kaikkea muuta tuo ominaisuus veti minua hänen puoleensa. Se on ominaisuus, jonka olen nähnyt hänen omaksuvan ja jota Jumala on hyödyntänyt 33 avioliittovuotemme aikana.”
Vanhin ja sisar Kearonin rakkaus ja kunnioitus toisiaan kohtaan sallii heidän työskennellä yksimielisinä uskossa.
Seurustelunsa päätteeksi pariskunta solmi avioliiton Oaklandin temppelissä Kaliforniassa tammikuussa 1991. Sitten he kasvattivat perhettään Englannissa 19 vuoden ajan, kunnes vanhin Kearon kutsuttiin vuonna 2010 johtavana auktoriteettina palvelevaksi seitsenkymmeneksi hänen palveltuaan useissa johtotehtävissä, kuten vaarnanjohtajana ja vyöhykeseitsenkymmenenä. Hän palveli seitsemänkymmenen koorumien virkaiältään vanhimpana johtajana, kun hänet kutsuttiin kahdentoista apostolin koorumiin.
Vanhin Kearon sanoo, että hänen vaimonsa on uskollinen opetuslapsi, joka tuntee todellisen identiteettinsä. ”Hän elää onnellista, myönteistä, rakentavaa, avuliasta, riemullista elämää, jossa Vapahtaja on kaiken keskipisteenä. Hän on ollut minulle voiman lähteenä ja valtavana siunauksena siitä hetkestä lähtien, kun tapasimme.”
Susannah, pariskunnan kolmesta tyttärestä toiseksi vanhin, sanoo, että hänen äitinsä antaa mielellään itsestään: ”Hän on täynnä elämää ja valoa ja hän rakastaa evankeliumia intohimoisesti.” Ja isänsä tavoin hänen äitinsä on ”erinomainen kuuntelija”.
Susannah ja hänen sisarensa sanovat, että heidän vanhempiensa rakkaus ja kunnioitus toisiaan kohtaan sallii heidän työskennellä yksimielisinä uskossa kohti yhteisiä tavoitteita. He kuuntelevat toisiaan ja kunnioittavat ja arvostavat toistensa ajatuksia ja mielipiteitä.
Emma, pariskunnan nuorin tytär, sanoo vanhempiensa sopusointuisen suhteen ja peittelemättömän rakkauden lapsiaan kohtaan luoneen ”hyvin onnellisen ja turvallisen kotiympäristön”.
Lizzie Kearon Staheli, vanhin tytär, sanoo isästään: ”Isä näkee ihmiset Kristuksen kaltaisin silmin. Hän on aina innokas kannustamaan ja voimaannuttamaan ihmisiä. Hän näkee mahdollisuuksia kaikissa, olivatpa heidän olosuhteensa millaiset tahansa.”
Emma lisää: ”Hän on täynnä uskoa, ja hän rakastaa iloa, jota evankeliumi tuo hänelle. Koska hän löysi evankeliumin aikuisena, hän arvostaa sitä, kuinka paljon se vaikuttaa ihmisen elämään valon ja ilon lähteenä.”
Vanhin Kearonin mukaan hänen tyttärensä – Lizzie (kuvassa aviomiehensä Jonathanin kanssa), Susannah ja Emma – ovat ”elämämme kaunein valo, suurimmat aarteemme”.
Jean B. Bingham, entinen Apuyhdistyksen ylijohtaja, kertoo vanhin Kearonin olevan tyyni paineen alla. Hän muistelee tilannetta, jolloin hän, vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista, vanhin Kearon ja muut huomasivat jääneensä loukkuun erääseen maahan siellä tapahtuneen poliittisen kansannousun aikana. Vanhin Bednarin johdolla vanhin Kearon keskusteli tuntikausia satelliittipuhelimessa tehden yhteistyötä paikallisten viranomaisten ja kirkon edustajien kanssa löytääkseen keinon heidän maasta poistumiseen.
”Hänen tyyni luonteensa, keskittyneet ponnistelunsa ja innoitetut oivalluksensa saivat aikaan ratkaisun, joka mahdollisti turvallisen lähtömme”, sisar Bingham sanoo.
Joulukuussa 2021 perhe järkyttyi kuullessaan, että sisar Kearonilla todettiin rintasyöpä.
”En koskaan ajatellut, että syöpä iskisi minuun tai meihin”, sisar Kearon sanoo. Hän piti sitä seurannutta hoitoa äärimmäisen vaikeana, mutta Vapahtaja oli hänen voimanlähteensä koko sinä aikana. ”Saan yhä suun kautta annettavaa kemoterapiaa, mutta olen kiitollinen voidessani sanoa, että lääkärien arvion mukaan olen päässyt eroon syövästä.”
Vanhin Kearon sanoo: ”Jen on ollut luja ja moitteettoman uskollinen koko tämän ajan. Kiitämme joka päivä hänen terveydestään ja kiitämme siitä poikkeuksellisen hyvästä hoidosta, jota hän on saanut.”
Kuten muissakin koettelemuksissa, joita sisar Kearon ja hänen miehensä ovat kokeneet, hän sanoo: ”Elämä tuo eteemme asioita, joita emme yksinkertaisesti halua kokea. Emme pidä niistä. Emme pyytäneet niitä. Mutta meidän täytyy kuitenkin kohdata ne. Paras tapa käsitellä asioita, jotka ovat kerta kaikkiaan vaikeita, on kääntyä Herran puoleen ja pyytää Hänen voimaansa sekä panna uskomme Jeesukseen Kristukseen sekä Hänen armoonsa ja voimaansa. Kauan sitten opin paljon siitä, kuinka Vapahtaja auttaa meitä syvimpinä, synkimpinä hetkinämme.”
Vanhin ja sisar Kearon saavuttivat tuon pyhän tiedon ensimmäisen lapsensa Seanin syntymän jälkeen.
”Jeesuksen Kristuksen sovituksen kallio”
Sisar Kearonin ensimmäisen raskauden aikana pariskunta sai jo varhain ultraäänitutkimuksessa tietää, että heidän poikavauvallaan oli ”vaikea sydämen poikkeama, hengenvaarallinen tila”, vanhin Kearon kertoo. ”Koko loppuraskauden ajan otimme selvää parhaista lääkäreistä, kardiologeista ja sydänkirurgeista, jotka kykenisivät hoitamaan hänen nimenomaista ongelmaansa. Löysimme Lontoossa olevan ensiluokkaisen tiimin, ja he olivat varmoja siitä, että he pystyisivät korjaamaan ongelman.”
Kirurgit leikkasivat Seanin tämän ollessa 19 päivän ikäinen. Leikkaus oli pitkä ja vaivalloinen. Vanhin Kearon kertoo: ”Seanin pieni sydän ei pystynyt käynnistymään uudelleen. Niinpä menetimme hänet. Hänen kuolemansa oli erittäin tuskallinen. Se ei ollut tulos, jonka puolesta olimme paastonneet, rukoilleet ja anoneet, mutta tiesimme, että siinä kokemuksessa oli mukana taivaan käsi.”
Sisar Kearon sanoo: ”Jumala johdatti meitä läpi niiden raskauskuukausien ja poikamme kauniin, lyhyen elämän tavalla, jonka jälkeen tiesimme, että olimme tehneet kaiken voitavamme hänen puolestaan. Se oli valtava lohtu.”
Parantumista tuli Vapahtajan sovituksen ja ylösnousemuksen lisääntyneestä ymmärryksestä, jota sisar Kearon sai tutkiessaan syvällisesti ensimmäisen ja toisen Nefin kirjoissa olevia lukuja. ”Menetyksemme aiheuttamassa murheessa minusta tuntui kuin olisin pyörinyt mustassa aukossa”, hän sanoo. ”Ja silti, kerta toisensa jälkeen, Jeesuksen Kristuksen sovituksen kallio pysäytti sen vapaan pudotuksen – koska sovitus on totta. Hänen armonsa, Hänen elävä todellisuutensa tekevät tuskallisimmistakin menetyksistä siedettäviä ja toiveikkaita.”
Parantumista tuli pariskunnan kolmen tyttären syntymän myötä. ”He toivat mukanaan parantumista”, vanhin Kearon sanoo. ”He ovat elämämme kaunein valo, suurimmat aarteemme.”
Parantumista tuli kirkon innoitettujen johtohenkilöiden sanoista, kuten vanhin Lance B. Wickmanin yleiskonferenssipuheesta5, jossa vanhin Wickman kertoi tuskasta, jota hän koki astellessaan edestakaisin sairaalan tyhjillä käytävillä pienen poikansa ollessa kuolemaisillaan lapsuusiän tautiin. ”Vanhin Wickman opettaa, että uskominen on näkemistä ja että usko on luottamusta Herraan”, vanhin Kearon sanoo. ”Hänen puheensa oli minulle valtavan arvokas, koska hän ymmärsi selkeästi sellaista kokemusta. Tunteeni vahvistui sen myötä, kun luin ja kuuntelin sitä monta kertaa.”
Ja parantumista tuli siitä, että menetyksensä aikoina he palvelivat muita – olipa kyse pakolaisista Euroopassa6, kaltoin kohdelluista ja sorretuista7 tai muista kirkon johtajista kuten vanhin Paul V. Johnson seitsemänkymmenen johtokunnasta, joka oli menettänyt syöpään sairastuneen tyttärensä kaksi kuukautta ennen kuin liittyi vanhin Kearonin seuraan Euroopan vyöhykkeen johtokunnassa vuonna 2015.
”Hän ja sisar Kearon auttoivat meitä suurenmoisella tavalla sinä murheen ja parantumisen aikana”, vanhin Johnson sanoo. ”He olivat hyvin herkkätunteisia tilanteemme suhteen. Olen aina rakastanut heitä sen tähden.”
Sellainen on opetuslapseuden tapa. Me kannamme toistemme kuormia. Suremme surevien kanssa. Lohdutamme niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa. Ja me todistamme Jumalasta – ja iankaikkisesta lupauksesta riemullisista jälleennäkemisistä, jotka Jeesuksen Kristuksen sovitus tekee mahdolliseksi. (Ks. Moosia 18:8–9.)
Vanhin Kearon tervehtii jäseniä Euroopan itäisellä vyöhykkeellä.
Sitten, kun edessämme on koettelevia aikoja, tuo parantava rakkaus ja palvelutyön balsami ovat vastavuoroisia. Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina vanhin Kearon on valmis kertomaan koko maailmalle evankeliumin sanomasta, joka on täynnä toivoa, parantumista ja rauhaa.
”Miksi me saamme vaikeita koettelemuksia?” vanhin Kearon kysyy. ”Koska me tulemme maan päälle oppimaan, kasvamaan, tulemaan pyhitetyiksi sekä rakastamaan taivaallista Isäämme ja Vapahtajaamme sekä turvaamaan Heihin. Tällä hetkellä emme näe Heitä, eivätkä He voi pidellä meitä. Mutta Vapahtajan sovituksen siunaukset ovat äärettömiä – äärettömiä!”