Alma 20; 22–23

Kaikkien lamanilaisten kuningas

Halusi oppia Herrasta

Lamanilaisilla oli kuningas, joka hallitsi kaikkia heidän muita kuninkaitaan. Hän oli kuningas Lamonin isä. Hän luuli nefiläisiä vihollisiksi. Eräänä päivänä hän näki Lamonin Ammonin seurassa. Kuningas kysyi Lamonilta, mitä tämä teki nefiläisen kanssa. Lamoni kertoi kuninkaalle, että he olivat menossa vapauttamaan Ammonin veljet vankilasta.

Moosia 10:11–17; Alma 20:1–12

Kuningas oli vihainen. Hän luuli, että nefiläiset valehtelivat yrittäessään varastaa lamanilaisilta. Hän käski Lamonia tappamaan Ammonin ja tulemaan mukaansa.

Alma 20:13–14

Lamoni ei halunnut tappaa Ammonia. Hän kertoi kuninkaalle, että Ammon ja tämän veljet olivat Jumalan profeettoja. Hän sanoi auttavansa Ammonin veljiä.

Alma 20:15

Kuningas otti miekkansa vahingoittaakseen Lamonia, mutta Ammon esti häntä. Kuningas hyökkäsi sen sijaan Ammonin kimppuun. Ammon puolustautui. Hän loukkasi kuninkaan käsivartta, niin ettei kuningas voinut taistella. Kuningas pelkäsi, koska Ammon oli niin vahva. Hän lupasi antaa Ammonille puolet valtakunnastaan, jos Ammon antaisi hänen elää.

Alma 20:16–23

Ammon ei halunnut valtakuntaa. Sen sijaan hän pyysi kuningasta vapauttamaan hänen veljensä vankilasta. Hän myös pyysi, ettei kuningas olisi enää vihainen Lamonille. Ammon sanoi, että kuninkaan pitäisi antaa Lamonin hallita niin kuin tämä parhaaksi katsoi.

Alma 20:24

Kuningas yllättyi siitä, kuinka paljon Ammon rakasti Lamonia. Hän suostui tekemään kaiken, mitä Ammon pyysi.

Alma 20:25–27

Kuningas halusi tietää lisää siitä, mitä Ammon ja Lamoni olivat kertoneet hänelle Jumalasta. Hän pyysi, että Ammon ja tämän veljet tulisivat opettamaan häntä.

Alma 20:27

Ammon ja Lamoni menivät Middonin maahan. Ammonin veljet olivat siellä vankilassa. Heidät oli sidottu köysillä, eikä heille ollut annettu ruokaa tai vettä. Lamoni suostutteli Middonin hallitsijan päästämään Ammonin veljet vapaiksi.

Alma 20:28–30

Kun Ammonin veljet olivat vapaita, he menivät Lamonin isän luo. He kumartuivat kuninkaan eteen ja pyysivät päästä hänen palvelijoikseen. Kuningas vastasi kieltäen. Sen sijaan hän halusi heidän opettavan hänelle evankeliumia. Yksi veljistä oli nimeltään Aaron. Hän luki kuninkaalle pyhiä kirjoituksia ja opetti hänelle Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta.

Alma 22:1–14

Kuningas uskoi Aaronia. Hän sanoi luopuvansa koko valtakunnastaan, jotta tulisi tuntemaan Jumalan. Hän kysyi Aaronilta, mitä hänen piti tehdä. Aaron käski kuningasta tekemään parannuksen ja rukoilemaan Jumalaa uskossa. Kuningas katui kaikkia syntejään ja rukoili.

Alma 22:15–18

Kuningas kaatui maahan. Kuninkaan palvelijat juoksivat kertomaan kuningattarelle.

Alma 22:18–19

Kuningatar tuli ja näki kuninkaan maassa. Hän luuli, että Aaron ja hänen veljensä olivat tappaneet kuninkaan. Kuningatar oli vihainen.

Alma 22:19

Kuningatar käski palvelijoita surmaamaan Aaronin ja tämän veljet. Mutta palvelijat pelkäsivät. He sanoivat, että Aaron ja hänen veljensä olivat liian vahvoja. Nyt kuningatarta pelotti. Hän lähetti palvelijat kertomaan kaupungin asukkaille, mitä oli tapahtunut. Hän toivoi, että ihmiset surmaisivat Aaronin ja tämän veljet.

Alma 22:19–21

Aaron tiesi, että ihmiset olisivat vihaisia. Hän tiesi myös, ettei kuningas ollut kuollut. Hän auttoi kuningasta nousemaan ylös. Kuningas sai voimansa takaisin ja nousi seisomaan. Kuningatar ja palvelijat olivat yllättyneitä.

Alma 22:22–23

Kuningas opetti kuningattarelle ja palvelijoille Jeesuksesta. He kaikki uskoivat Jeesukseen. Kuningas halusi koko kansansa oppivan Jeesuksesta. Hän laati lain, jonka mukaan Aaron ja hänen veljensä voisivat opettaa evankeliumia kaikkialla hänen valtakunnassaan. He opettivat kansaa ja kutsuivat maahan pappeja ja opettajia.

Alma 22:23–27; 23:1–4