Pyhien kirjoitusten kertomuksia
Vapauden tunnus


”Vapauden tunnus”, Mormonin kirjan kertomuksia, 2023

Alma 46–50

Vapauden tunnus

Puolustivat oikeutta uskoa Jumalaan

Amalikkia ojentaa kätensä kansansa edessä sen hurratessa

Amalikkia oli iso, vahva nefiläinen. Hän halusi olla kuningas. Hän lupasi antaa valtaa ihmisille, jotka auttaisivat häntä. Monet ihmiset pitivät hänestä ja yrittivät saada muut seuraamaan häntä. Amalikkia johdatti ihmisiä tekemään pahaa. Hän ja hänen seuraajansa halusivat surmata ne, jotka opettivat Jeesuksesta Kristuksesta.

Alma 45:23–24; 46:1–10

Sotapäällikkö Moroni kävelee pois Amalikkian ja tämän kansan luota

Sotapäällikkö Moroni, nefiläisten sotajoukkojen johtaja, uskoi Jeesukseen. Hän tiesi, että nefiläisiä siunattiin, koska he pitivät Jumalan käskyt. Hän oli hyvin vihainen siitä, että Amalikkia johdatti ihmisiä pois Jumalan luota yrittäen tulla kuninkaaksi ja yrittäen vahingoittaa ihmisiä.

Alma 46:9–11, 13–15, 18

Sotapäällikkö Moroni pitää koholla vapauden tunnusta

Moroni repäisi vaatteensa. Hän kirjoitti siihen, että ihmisten tulee muistaa Jumalansa, vapautensa ja perheensä. Sitten hän pani sen salon päähän ja kutsui sitä vapauden tunnukseksi. Moroni rukoili Jumalan siunausta. Hän näytti nefiläisille vapauden tunnusta ja pyysi heitä mukaan taistelemaan Amalikkiaa vastaan.

Alma 46:12–20, 23–24, 28

Sotapäällikkö Moroni seisoo sotajoukkonsa ja perheiden edessä

Ihmiset pukivat varusteensa ylleen ja juoksivat Moronin luo. He olivat valmiita taistelemaan Jumalan ja kotinsa, perheensä ja vapautensa puolesta. He tekivät Jumalan kanssa liiton eli antoivat erityisen lupauksen, että he seuraisivat Häntä aina. Sitten he valmistautuivat taistelemaan Amalikkiaa vastaan.

Alma 46:21–22, 28

Amalikkia ja muutamat hänen sotilaistaan pakenevat

Moronin sotajoukko oli iso. Amalikkiaa pelotti. Hän yritti paeta seuraajiensa kanssa. Monet heistä olivat kuitenkin huolissaan siitä, että Amalikkia taisteli vääristä syistä. Monet eivät enää tahtoneet seurata häntä. Moronin sotajoukko pysäytti ne, jotka yhä seurasivat Amalikkiaa, mutta Amalikkia ja muutamat muut pääsivät pakoon.

Alma 46:29–33

Amalikkia puhuu lamanilaisille

Amalikkia meni lamanilaisten maahan. Hän halusi lamanilaisten auttavan häntä taistelemaan nefiläisiä vastaan. Silloin hänellä olisi suurempi ja vahvempi sotajoukko. Hän sai monet lamanilaisista suuttumaan nefiläisille. Lamanilaisten kuningas käski kaikkia lamanilaisia valmistautumaan taistelemaan nefiläisiä vastaan.

Alma 47:1

Amalikkia polvistuu lamanilaisten kuninkaan eteen saadakseen kruunun

Kuningas piti Amalikkiasta. Hän teki Amalikkiasta yhden lamanilaisten sotajoukon johtajista. Mutta Amalikkia halusi lisää valtaa.

Alma 47:1–3

Amalikkia kruunu päässään

Amalikkia laati suunnitelman lamanilaisten hallitsemiseksi. Hän otti hallintaansa koko lamanilaisten sotajoukon. Sitten hän käski palvelijoidensa surmata kuninkaan ja valehdella siitä, kuka sen teki.

Alma 47:4–26

Amalikkia pui nyrkkiä lamanilaissotilaiden edessä näiden hurratessa

Amalikkia oli olevinaan vihainen siitä, että kuningas oli surmattu. Lamanilaiset pitivät Amalikkiasta. Hän solmi avioliiton kuningattaren kanssa, ja hänestä tuli uusi kuningas. Hän halusi hallita myös nefiläisiä. Hän puhui pahaa nefiläisistä, jotta lamanilaiset suuttuisivat heille. Pian monet lamanilaiset halusivat taistella heitä vastaan.

Alma 47:25–35; 48:1–4

Sotapäällikkö Moroni ja hänen sotilaansa rakentavat muureja

Samalla kun Amalikkia sai valtaa valehtelemalla, Moroni valmisti nefiläisiä luottamaan Jumalaan. Hän pani vapauden tunnuksen jokaiseen torniin maassa muistuttamaan heitä heidän lupauksestaan. Moronin sotajoukot valmistelivat myös nefiläisten kaupunkeja sotaan. He rakensivat muureja ja kaivoivat kaivantoja, jotta kaupungeista tulisi turvallisia ja vahvoja.

Alma 46:36; 48:7–18

Amalikkian sotilaat ampuvat nuolia nefiläiskaupungin luona

Kun lamanilaiset tulivat taistelemaan, he eivät päässeet nefiläisten kaupunkeihin. Muurit ja kaivannot, jotka Moronin sotajoukko oli rakentanut, pysäyttivät heidät. Monet lamanilaiset kuolivat, kun he hyökkäsivät nefiläisten kimppuun. Amalikkia oli todella vihainen. Hän lupasi tappaa Moronin.

Alma 49:1–27

Sotapäällikkö Moroni puhuu nefiläisille taistelun jälkeen

Nefiläiset kiittivät Jumalaa siitä, että Hän auttoi ja suojeli heitä. He tekivät kaupungeistaan entistäkin turvallisempia ja rakensivat lisää kaupunkeja. Sota lamanilaisia vastaan jatkui, mutta Jumala auttoi Moronia ja hänen sotajoukkojaan pitämään nefiläiset turvassa. Nefiläiset olivat onnellisia. He olivat kuuliaisia Jumalalle ja pysyivät uskollisina Hänelle.

Alma 49:28–30; 50:1–24