Pluraaliavioliitto Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa

Yleiskatsaus

Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että avioliitto yhden miehen ja yhden naisen välillä on Herran pysyvä laki. Raamatullisina aikoina Herra käski joitakin ihmisiä harjoittamaan pluraaliavioliittoa – yhden miehen avioliittoa useamman kuin yhden naisen kanssa.¹ Ilmoituksen välityksellä Herra käski Joseph Smithiä aloittamaan pluraaliavioliittokäytännön kirkon jäsenten keskuudessa 1840-luvun alkuvuosina. Yli puolen vuosisadan ajan pluraaliavioliitto oli käytössä joidenkin myöhempien aikojen pyhien keskuudessa kirkon presidentin ohjauksen alaisuudessa.²

Myöhempien aikojen pyhät eivät ymmärrä, mitä kaikkia tarkoituksia Jumalalla oli, kun Hän otti profeettojensa välityksellä käyttöön pluraaliavioliiton. Mormonin kirjassa esitetään yksi syy, miksi Jumala antoi siitä käskyn: lisätäkseen evankeliumin liitossa syntyneiden lasten määrää jälkeläisten hankkimiseksi Herralle.³

Pluraaliavioliitto johti siihen, että uskollisten myöhempien aikojen pyhien kodeissa syntyi suuri määrä lapsia. Se myös muovasi 1800-luvun mormoniyhteiskuntaa monella tavalla: avioliitto tuli mahdolliseksi lähes jokaiselle sitä haluavalle, varakkuuden epätasa-arvoinen jakautuminen henkeä kohti väheni, kun taloudellisesti heikossa asemassa olevat naiset avioituivat taloudellisesti vakaampiin perhekuntiin, ja avioliitot eri etnisten ryhmien välillä lisääntyivät, mikä osaltaan yhdisti monimuotoista siirtolaisväestöä. Lisäksi pluraaliavioliitto loi ja vahvisti yhtenäisyyden ja ryhmään kuulumisen tunnetta myöhempien aikojen pyhien keskuudessa. Kirkon jäsenet alkoivat nähdä itsensä ”Jumalan omana kansana”, jota sitoi liitto toteuttaa Jumalan käskyt ulkoisesta vastustuksesta huolimatta.⁴

Pluraaliavioliiton alkuvaiheet kirkossa

Moniavioisuus oli ollut sallittua vuosituhansien ajan monissa kulttuureissa ja uskonnoissa, mutta länsimaisissa kulttuureissa se torjuttiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Joseph Smithin aikaan yksiavioisuus oli Yhdysvalloissa ainoa laillinen avioliittomuoto.

Pluraaliavioliittoa koskevaan ilmoitukseen, joka on merkitty lukuun Oppi ja liitot 132, antoi osittain sysäyksen Joseph Smithin Vanhan testamentin tutkiminen vuonna 1831. Myöhempien aikojen pyhät ymmärsivät, että he elivät niinä myöhempinä aikoina, joita ilmoituksissa kutsutaan ”aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudeksi”⁵. Muinaiset periaatteet – kuten profeetat, pappeus ja temppelit – palautettaisiin maan päälle. Pluraaliavioliitto, jossa Abrahamin, Iisakin, Jaakobin ja Mooseksen kaltaiset entisaikojen patriarkat olivat eläneet, oli yksi noista muinaisista periaatteista.⁶

Tämä sama ilmoitus, jossa opetetaan pluraaliavioliittoa, sisältyi ilmoitukseen iankaikkisesta avioliitosta – opetukseen, että avioliitto voisi jatkua kuoleman jälkeen. Yksiavioiset avioliitot ja pluraaliavioliitot, jotka solmitaan pappeuden valtuudella, voisivat sinetöidä rakastavaiset toisiinsa iankaikkisuudeksi, mikäli he ovat vanhurskaita.⁷

Ilmoitus avioliitosta sisälsi yleisiä periaatteita. Siinä ei selitetty, kuinka pluraaliavioliitto kaikkine yksityiskohtineen tuli ottaa käyttöön. Joseph Smith otti Nauvoossa itselleen lisää vaimoja ja valtuutti muita myöhempien aikojen pyhiä elämään pluraaliavioliitossa. Pluraaliavioliitto otettiin käyttöön harkiten ja vähitellen, ja siinä elävät lupasivat pitää osallisuutensa luottamuksellisena odottaen aikaa, jolloin aviomiehet ja vaimot voisivat tunnustaa toisensa julkisesti.

Jos haluat tietää lisää pluraaliavioliiton alkuvaiheista kirkossa, napsauta tästä.

Pluraaliavioliitto ja perheet varhaisessa Utahissa

Vuosina 1852–1890 myöhempien aikojen pyhät elivät avoimesti pluraaliavioliitossa. Useimmat pluraaliperheet asuivat Utahissa. Naiset ja miehet, jotka elivät pluraaliavioliitossa, todistivat haasteista ja vaikeuksista mutta myös rakkaudesta ja ilosta, jota he kokivat perheissään. He uskoivat, että se oli Jumalan käsky tuona aikana ja että kuuliaisuus toisi suuria siunauksia heille ja heidän jälkeläisilleen. Kirkon johtajat opettivat, että pluraaliavioliiton osapuolten tuli pyrkiä kehittämään itsessään jalomielistä epäitsekkyyden henkeä ja Kristuksen puhdasta rakkautta kaikkia asianomaisia kohtaan.

Vaikka osalla johtajista oli suuria moniavioisia perheitä, kahdella kolmasosalla moniavioisista miehistä oli kerrallaan vain kaksi vaimoa. Kirkon johtajat ymmärsivät, että pluraaliavioliitto voisi olla erityisen vaikea naisille. Avioero oli sen vuoksi mahdollinen naisille, jotka olivat onnettomia avioliitossaan. Myös uudelleen avioituminen oli aivan mahdollista. Utahin asuttamisen ensimmäisen vuosikymmenen aikana naiset menivät toisinaan naimisiin nuorella iällä, mikä oli tuohon aikaan tyypillistä rajaseudulla asuville naisille. Enimmillään, vuonna 1857, suunnilleen puolet kaikista Utahissa asuneista myöhempien aikojen pyhistä eli pluraaliavioliittoperheessä joko aviomiehenä, vaimona tai lapsena. Pluraaliavioliittoperheessä eläneiden prosentuaalinen osuus väheni tasaisesti seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana.

Niinä vuosina kun pluraaliavioliittoa opetettiin julkisesti, kaikkien myöhempien aikojen pyhien ei odotettu elävän tämän periaatteen mukaan, vaikka kaikkien odotettiin hyväksyvän sen Jumalalta tulleena ilmoituksena. Tämä avioliittojärjestelmä ei todellakaan olisi voinut olla kaikkia koskeva, kun ottaa huomioon miesten lukumäärän naisiin verrattuna. Naiset olivat vapaita valitsemaan puolisonsa joko solmimalla moniavioisen tai yksiavioisen liiton tai olemaan solmimatta avioliittoa lainkaan. Jotkut miehet solmivat pluraaliavioliiton, koska kirkon johtajat pyysivät heitä tekemään niin, kun taas toiset tekivät aloitteen itse. Kaikkia vaadittiin hankkimaan lupa kirkon johtajilta ennen pluraaliavioliiton solmimista.

Jos haluat tietää lisää pluraaliavioliitosta ja perheistä Utahissa, napsauta tästä.

Moniavioisuuden vastainen lainsäädäntö ja pluraaliavioliiton päättyminen

Vuodesta 1862 alkaen Yhdysvaltain hallitus sääti lakeja, jotka kielsivät pluraaliavioliiton. Kun Yhdysvaltain korkein oikeus vuonna 1879 totesi moniavioisuuden vastaisten lakien olevan perustuslaillisia, liittovaltion viranomaiset alkoivat 1880-luvulla asettaa moniavioisia miehiä ja vaimoja syytteeseen. Koska myöhempien aikojen pyhät uskoivat näiden lakien olevan epäoikeudenmukaisia, he antautuivat kansalaistottelemattomuuteen jatkamalla pluraaliavioliitossa elämistä ja pyrkimällä välttämään pidätetyksi joutumisen muuttamalla ystävien tai sukulaisten luo tai piilottelemalla tekaistujen nimien suojissa. Kun heidät tuomittiin, he maksoivat sakot ja alistuivat vangittaviksi.

Yksi moniavioisuuden vastaisista laeista salli Yhdysvaltain hallituksen takavarikoida kirkon omaisuutta. Pian liittovaltion viranomaiset uhkasivat ottaa haltuunsa myöhempien aikojen pyhien temppelit. Nyt vaarassa oli sekä elävien että kuolleiden hyväksi tehtävä pelastuksen työ. Syyskuussa 1890 kirkon presidentti Wilford Woodruff tunsi innoitusta julkaista manifestin. ”Koska kongressi on säätänyt lakeja, jotka kieltävät pluraaliavioliitot”, presidentti Woodruff perusteli, ”julistan täten aikomukseni alistua noihin lakeihin ja käyttää vaikutusvaltaani sen kirkon jäseniin, jota minä johdan, jotta he tekisivät samoin.”⁸

Tuon asiakirjan täydet seuraukset eivät alkuun olleet ilmeisiä. Herran tapa on puhua ”rivi rivin päälle – – vähän täällä ja vähän tuolla”⁹. Kuten pluraaliavioliiton alkaminen kirkossa, myös sen päättyminen oli asteittaista ja vähittäistä sekä täynnä vaikeuksia ja epävarmuutta.

Manifestissa ilmaistiin presidentti Woodruffin aikomus noudattaa Yhdysvaltain lakeja, ja siksi uusien pluraaliavioliittojen solmiminen tuolla lainkäyttöalueella suurimmaksi osaksi päättyi. Mutta pluraaliavioliittoja solmittiin yhä vähäisessä määrin Meksikossa ja Kanadassa muutamien kirkon johtajien luvalla. Pääsääntöisesti kirkon johtajat eivät edistäneet tällaisia avioliittoja ja niihin oli vaikea saada lupa. Joko toisen tai molempien puolisoiden, jotka solmivat tällaisen liiton, oli yleensä suostuttava pysymään Kanadassa tai Meksikossa. Poikkeuksena vuosina 1890–1904 Yhdysvalloissa solmittiin pieni määrä pluraaliavioliittoja.

Kirkon rooli näissä avioliitoissa nousi kiihkeän julkisen väittelyn aiheeksi, kun apostoli Reed Smoot valittiin Yhdysvaltain senaattiin vuonna 1903. Huhtikuun 1904 yleiskonferenssissa kirkon presidentti Joseph F. Smith esitti vakuuttavan lausunnon, joka tunnetaan toisena manifestina ja jonka mukaan uusia pluraaliavioliittoja solmivia rangaistaisiin kirkosta erottamisella.¹⁰ Presidentti Smithin ajoista lähtien kirkon presidentit ovat toistuvasti tähdentäneet, ettei kirkolla ja sen jäsenillä ole enää lupaa solmia pluraaliavioliittoa, ja he ovat vahvistaneet sanojensa vilpittömyyden kehottamalla paikallisia johtajia tuomaan jäsenet, jotka eivät tätä noudata, kirkon kurinpitoneuvostojen eteen.

Jos haluat tietää lisää pluraaliavioliiton loppumisesta kirkossa, napsauta tästä.

Yhteenveto

Pluraaliavioliitto on ollut yksi palautuksen haasteellisimmista puolista. Monille, jotka elivät pluraaliavioliitossa, se oli uskon koetus. Se rikkoi sekä kulttuurisia että laillisia normeja johtaen vainoihin ja herjauksiin. Näistä vaikeuksista huolimatta pluraaliavioliitto hyödytti kirkkoa lukemattomin tavoin. Näiden 1800-luvun pyhien jälkeläisten joukossa on ollut monia myöhempien aikojen pyhiä, jotka ovat olleet uskollisia evankeliumin liitoilleen vanhurskaina äiteinä ja isinä, uskollisina Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina, omistautuneina kirkon jäseninä, johtajina ja lähetyssaarnaajina sekä hyvinä kansalaisina ja huomattavina julkisina viranhaltijoina. Nykyajan myöhempien aikojen pyhät kunnioittavat ja arvostavat näitä uskollisia pioneereja, jotka antoivat todella suuren panoksen uskonnolleen, suvulleen ja yhteiskunnalleen.

Kirkko arvostaa sitä panosta, jonka tutkijat ovat antaneet tässä artikkelissa esitettyyn historialliseen sisältöön. Heidän työtään käytetään luvalla.

Pluraaliavioliitto Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa

Yleiskatsaus

Pluraaliavioliiton alkuvaiheet kirkossa

Pluraaliavioliitto ja perheet varhaisessa Utahissa

Moniavioisuuden vastainen lainsäädäntö ja pluraaliavioliiton päättyminen

Yhteenveto

Aiheeseen liittyvää

Pyhien kirjoitusten kohdat

Pyhien kirjoitusten viitteitä

Oppimisaineistoa

Yleinen lähdeaineisto

Kirkon lehdet

Opetusaineistoa

Oppiaihe-ehdotuksia