Perustukseni: Osoita uskoa Jeesukseen Kristukseen – korkeintaan 20 minuuttia

Pohdi:Kuinka uskoni Jeesukseen Kristukseen vaikuttaa omavaraisuuteeni?

Katso:”Exercise Faith in Jesus Christ” [Osoita uskoa Jeesukseen Kristukseen], sivustolla srs.lds.org/videos. (Ei videota? Lue sivu 21.)

Osoita uskoa Jeesukseen Kristukseen

Ellet voi katsoa tätä videota, lue oheinen teksti.

Vanhin David A. Bednar: Toiminnan aloittaminen on uskon osoittamista. Israelin lapset kantoivat liitonarkkua. He tulivat Jordanille. Heille luvattiin, että he voisivat mennä joen poikki kuivaa maata myöten. Milloin vesi jakautui? Kun heidän jalkansa kastuivat. He kävelivät veteen – he toimivat. Sen jälkeen tuli voima – vesi jakautui.

Uskomme usein: ”Kunhan ensin ymmärrän asian täydellisesti, niin sitten vasta ryhdyn toimintaan.” Olen sitä mieltä, että ymmärrämme jo tarpeeksi voidaksemme aloittaa. Meillä on käsitys oikeasta suunnasta. Usko on periaate – todellakin toiminnan ja voiman periaate. Tosi usko kohdistuu ja keskittyy Herraan Jeesukseen Kristukseen ja johtaa aina toimintaan.

(Ks. ”Etsikää oppimista uskon kautta”, puhe kirkon koululaitoksen uskonnonopettajille, 3. helmikuuta 2006, lds.org/media-library.)

Takaisin sivulle 20.

Keskustele:Miksi todellinen usko johtaa aina toimintaan? Miksi usko on välttämätöntä, jotta Jumala auttaisi meitä ajallisesti ja hengellisesti?

Lue:Matt. 6:30 ja lainaus julkaisusta Lectures on Faith (oikealla)

”Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!”

Matt. 6:30

”Eivätkö kaikenlaiset ponnistelunne ole riippuvaisia uskostanne? – – Kuten me uskon kautta vastaanotamme kaikki ajalliset siunaukset, joita saamme, niin samalla tavoin me uskon kautta vastaanotamme kaikki hengelliset siunaukset, joita saamme. Mutta usko ei ole ainoastaan toiminnan vaan myös voiman periaate.”

Lectures on Faith, 1985, s. 2–3

Toiminta

Polku kohti omavaraisuutta on uskon matka. Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi kehottavat meitä asettamaan elämässämme ensimmäiselle sijalle sen, että kasvatamme uskoamme taivaalliseen Isään ja Hänen Poikaansa.

1. vaihe: Lukekaa yhdessä ryhmänä alla olevat profeetalliseen tärkeysjärjestykseen liittyvät asiat.

2. vaihe: Keskustelkaa siitä, kuinka uskollinen lepopäivän pyhittäminen, sakramentin nauttiminen ja Mormonin kirjan lukeminen auttavat omavaraisemmaksi tulemisessa.

Profeetalliseen tärkeysjärjestykseen liittyviä asioita ja profeetallisia lupauksia
”Kuvitelkaa tuon lausuman ulottuvuutta! Maan täyteys luvataan niille, jotka pyhittävät lepopäivän.” (Russell M. Nelson, ”Lepopäivä on ilon päivä”, Liahona, toukokuu 2015, s. 130; ks. myös OL 59:16.)
”Hengellisyys ei ole seisahtanutta, eivätkä sitä ole [sakramentti]liitotkaan. Liitot tuovat paitsi sitoumuksia myös hengellistä voimaa.” (Neil L. Andersen, johtavien auktoriteettien koulutuskokous, huhtikuu 2015.)
”Todistan, että [Mormonin kirjasta] voi tulla elämässänne henkilökohtainen ’urim ja tummim’” (Richard G. Scott, ”The Power of the Book of Mormon in My Life”, Ensign, lokakuu 1984, s. 11).

Sitoudu:Sitoudu viikon aikana suorittamaan seuraavat tehtävät. Laita rasti ruutuun, kun olet suorittanut kunkin tehtävän.

• Osoita uskoasi tulevana sunnuntaina pyhittämällä lepopäivä ja nauttimalla sakramentti kunnioittavasti.

• Lue Mormonin kirjaa joka päivä.

• Lue pyhien kirjoitusten kohdat sivulta 21. Valitse niistä yksi ja kerro siitä perheellesi tai ystävillesi.

  Pyhien kirjoitusten kohtia uskosta toiminnassa

  Koska Daniel ei lakannut rukoilemasta, hänet heitettiin leijonien luolaan, mutta Jumala ”lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, – – eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa” (Dan. 6:23–24; ks. myös jakeet 16–22).

  Herra antoi Lehille Liahonan, joka opastaisi hänen perhettään, ja ”se toimi heille heidän uskonsa mukaisesti Jumalaan – –. [Kun] he olivat velttoja ja unohtivat osoittaa uskoaan ja uutteruuttaan, – – heidän matkansa [ei] edistynyt.” (Alma 37:40–41.)

  ”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, – – ja koetelkaa minua nyt tällä tavalla, – – enkö minä avaa teille taivaan ikkunat ja vuodata teille siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan” (3. Nefi 24:10; ks. myös Mal. 3:10).

  Nälänhädän aikana Elia pyysi erästä leskivaimoa antamaan viimeisen ateriansa hänelle. Elia lupasi, että naisen uskon tähden Herra antaisi tälle ruokaa, eikä naisen ruoka koskaan loppunut. (Ks. 1. Kun. 17.)

  ”Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.” (Jes. 41:17; ks. myös jae 18.)