Mikä on Jeesuksen Kristuksen sovitus ja kuinka se auttaa minua?

Miksi tarvitsemme Jeesuksen Kristuksen sovitusta

Aadamin ja Eevan jälkeläisinä kaikki ihmiset ovat perineet lankeemuksen vaikutukset. Langenneessa tilassamme me joudumme kokemaan vastoinkäymisiä ja kiusauksia. Kun annamme periksi kiusaukselle, me etäännymme Jumalasta, ja jos jatkamme synnin tekemistä, me menetämme elämästämme Hänen Henkensä, Pyhän Hengen, kumppanuuden ja vaikutuksen.

Ainoa keino, jolla voimme pelastua, on se, että joku pelastaa meidät. Me tarvitsemme jonkun, joka voi tyydyttää oikeudenmukaisuuden vaatimukset – olla meidän sijallamme, ottaa kannettavakseen lankeemuksen kuorman ja maksaa meidän syntiemme hinnan. Jeesus Kristus on aina ollut ainoa, joka on kyennyt antamaan sellaisen uhrin.

Maailman luomisesta alkaen Vapahtaja on ollut meidän ainoa toivomme saada rauha ”tässä maailmassa” ja iankaikkinen elämä ”tulevassa maailmassa” (OL 59:23).

Jeesuksen Kristuksen parantava ja vahvistava voima

”Vapahtajamme sovitus varmistaa meille kuolemattomuuden yleismaailmallisen ylösnousemuksen ansiosta ja antaa meille mahdollisuuden tulla puhtaiksi synnistä parannuksen ja kasteen kautta. Tämän lisäksi Hänen sovituksensa tarjoaa meille tilaisuuden kääntyä Hänen puoleensa, joka on kokenut kaikki kuolevaisuuden vaivamme antaakseen meille voimaa kestää kuolevaisuuden kuormat. Hän tuntee meidän tuskamme, ja Hän on valmis auttamaan meitä. Kuten laupias samarialainen, kun Hän löytää meidät haavoittuneena tienvarresta, Hän sitoo meidän haavamme ja pitää meistä huolta (ks. Luuk. 10:34). Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa parantava ja vahvistava voima on kaikkia meitä varten, jotka pyydämme.” (Dallin H. Oaks, ”Jeesuksen Kristuksen sovituksen vahvistamina”, Liahona, marraskuu 2015, s. 64.)

Tämä elämä on tilaisuus tulla enemmän taivaallisen Isämme kaltaisiksi. Kun hyväksymme iankaikkisen päämäärämme Jumalan lapsina, me aloitamme jatkuvan kasvun ja kehittymisen prosessin. Kuten vanhin David A. Bednar on opettanut:

”Kuolevaisuuden taival on sitä varten, että etenemme pahasta hyvään ja edelleen parempaan ja saamme luontomme muuttumaan. Mormonin kirja on täynnä esimerkkejä opetuslapsista ja profeetoista, jotka tuota taivalta kulkiessaan tunsivat ja ymmärsivät sovituksen kaiken mahdollistavan voiman ja jotka tuo voima muutti. Kun opimme ymmärtämään paremmin tätä pyhää voimaa, evankeliumin mukainen näkökulmamme laajenee ja rikastuu suuresti. Sellainen näkökulma muuttaa meitä merkittävin tavoin. – –

Kun te ja minä opimme ymmärtämään sovituksen kaiken mahdollistavan voiman omassa elämässämme ja käyttämään sitä, me rukoilemme ja tavoittelemme voimaa omien olosuhteidemme muuttamiseksi emmekä rukoile, että olosuhteitamme muutettaisiin. Meistä tulee aloitteellisia toimijoita eikä toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:14).” (Ks. ”Sovitus ja kuolevaisuuden taival”, Liahona, huhtikuu 2012, s. 15–16.)

Sydämet muuttuvat

Kun pääsemme osallisiksi Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen voimasta, joka vahvistaa meitä ja parantaa meidät, Hän voi muuttaa sydämemme.

Vanhin Jeffrey R. Holland on esittänyt seuraavan kertomuksen:

”Kerron eräästä nuoresta miehestä, joka meni lähetyskentälle kelvollisena mutta omasta valinnastaan palasi kotiin aikaisin samaan sukupuoleen kohdistuvan viehtymyksen ja jonkin siihen liittyneen ja häntä järkyttäneen kokemuksen vuoksi. Hän oli yhä kelvollinen, mutta hänen uskonsa oli kriisitasolla, hänen emotionaalinen taakkansa kasvoi yhä raskaammaksi ja hänen hengellinen tuskansa kävi yhä syvemmäksi. Hän oli vuoroin loukkaantunut, hämmentynyt, vihainen ja lohduton.

Hänen lähetysjohtajansa, vaarnanjohtajansa ja piispansa viettivät häntä auttaessaan lukemattomia tunteja tutkistellen ja itkien sekä siunaten häntä, mutta suuri osa hänen kärsimystään oli niin henkilökohtaista, että hän kätki sen ainakin osittain heidän ulottumattomiinsa. Tämän kertomuksen rakastava isä vuodatti koko sielunsa tämän lapsensa auttamiseen, mutta hänen hyvin vaativa työtilanteensa merkitsi sitä, että usein niitä pitkiä, synkeitä sielun öitä kohtasivat vain tämä poika ja hänen äitinsä. Päivin ja öin, ensin viikkoja, sitten kuukausia, jotka vaihtuivat vuosiksi, he etsivät yhdessä parantumista. Katkeruuden (useimmiten pojan kokeman mutta joskus äidinkin) ja loputtoman pelon (useimmiten äidin kokeman mutta joskus pojankin) kausien läpi äiti lausui kerta toisensa jälkeen pojalleen oman todistuksensa Jumalan voimasta, Hänen kirkostaan mutta varsinkin Hänen rakkaudestaan tätä lasta kohtaan. Samalla hän todisti myös omasta ehdottomasta, ikuisesta rakkaudestaan poikaansa kohtaan. Loputtomasti hän vuodatti sielunsa rukouksessa tuodakseen yhteen nuo kaksi oman olemassaolonsa ehdottoman olennaista, välttämätöntä tukipilaria – Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja oman perheensä. Tämä äiti paastosi ja itki, hän itki ja paastosi ja sitten hän kuunteli ja kuunteli, kun hänen poikansa kertoi hänelle toistuvasti sydämensä olevan särkymäisillään. Näin hän kantoi poikaansa – jälleen – mutta tällä kertaa se ei kestänyt yhdeksää kuukautta. Tällä kertaa hän luuli, että ponnisteleminen pojan epätoivon kärsimysten maailman läpi kestäisi ikuisuuden.

Mutta Jumalan armosta, äidin oman sinnikkyyden ansiosta sekä lukuisien kirkon johtajien, ystävien, sukulaisten ja ammattiauttajien avulla tämä anova äiti on nähnyt poikansa pääsevän kotiin luvattuun maahan. Surullisina myönnämme, ettei sellaista siunausta tule tai ei ole ainakaan vielä tullut kaikille vanhemmille, jotka tuntevat tuskaa lastensa monista erilaisista elämäntilanteista, mutta täällä oli toivoa. Ja täytyy sanoa, ettei tämän pojan seksuaalinen suuntautuminen muuttunut millään ihmeellisellä tavalla – eikä kukaan sitä odottanutkaan. Mutta vähä vähältä hänen sydämensä muuttui.” (”Tämä on äitisi”, Liahona, marraskuu 2015, s. 49.)