Kuka minä olen?

Sinä olet Jumalan lapsi

Se, kuinka määrittelet itsesi, saattaa muuttua elämäsi kuluessa, mutta ensisijaisesti ja tärkeimpänä olet Jumalan rakas lapsi. Hän on henkesi Isä (ks. 4. Moos. 16:22; 27:16; Hepr. 12:9).

Elämässämme kuolevaisuudessa meille saatetaan antaa tai me annamme itsellemme monia nimikkeitä. Jotkin nimikkeet saattavat kuvailla yhteyksiä tai elämänvaihetta, ja toiset nimikkeet saattavat kuvastaa fyysisiä ominaisuuksia, kuten ”pitkä”, ”lyhyt”, ”tummatukkainen”, ”kalju” tai ”punapää”.

Nimikkeissä on voimaa. Presidentti Thomas S. Monson kuvaili omakohtaista kokemustaan nimikkeiden voimasta:

”Joskus kaupungeilla ja kansoilla on erityisiä nimikkeitä. Sellainen oli myös kylmällä ja hyvin vanhalla kaupungilla Itä-Kanadassa. Lähetyssaarnaajat nimittivät sitä ’kiviseksi Kingstoniksi’. Siellä oli kääntynyt kirkkoon vain yksi ihminen kuuden vuoden aikana, vaikka sinne oli jatkuvasti lähetetty lähetyssaarnaajia. Kingstonissa kukaan ei kastanut. – –

Kun rukoilin tämän ongelman vuoksi ja mietiskelin sitä – sillä vastuuni silloisena lähetysjohtajana vaati minua rukoilemaan ja pohtimaan näitä asioita – vaimoni kiinnitti huomioni erääseen lainaukseen Deta Petersen Neeleyn kirjassa A Child’s Story of the Prophet Brigham Young (1959, s. 36). Hän luki ääneen, että Brigham Young saapui Kingstoniin Ontarioon kylmänä ja lumisena päivänä. Hän työskenteli siellä noin kuukauden ja kastoi 45 sielua. Siinä oli vastaus. Jos lähetyssaarnaaja Brigham Young pystyi korjaamaan sellaisen sadon, niin siihen pystyisivät nykyisetkin lähetyssaarnaajat.

Ilman selityksiä vedin lähetyssaarnaajat pois Kingstonista, jotta tappiokierre katkeaisi. Sitten panin varovasti kiertämään sanan: ’Pian aloitetaan lähetystyö uudessa kaupungissa, jossa Brigham Young teki käännytystyötä ja kastoi 45 ihmistä yhdessä kuukaudessa.’ Lähetyssaarnaajat arvailivat kaupungin nimeä. Viikoittaisissa kirjeissään he pyysivät siirtoa tähän unelmakaupunkiin. Aikaa kului. Sitten tähän suureen seikkailuun valittiin huolellisesti neljä lähetyssaarnaajaa – kaksi heistä uusia, kaksi kokenutta. Pienen seurakunnan jäsenet lupasivat tukeaan. Lähetyssaarnaajat lupasivat kaiken aikansa. Herra kunnioitti molempia lupauksia.

Kolmessa kuukaudessa Kingstonista tuli Kanadan lähetyskentän tuottoisin kaupunki. Kaupungissa oli edelleen samat harmaat kalkkikivitalot. Kaupungin ilme ei ollut muuttunut, asukkaat olivat pysyneet ennallaan. Muutos oli tapahtunut asenteissa. Epäilyksen nimike oli vaihtunut uskon nimikkeeksi.” (Ks. ”Nimilappuja”, Valkeus, huhtikuu 1984, s. 33–34.)

Koko elämämme ajan identiteettimme puolet muuttuvat. Me muutumme väistämättä nuoresta vanhaksi. Mielipiteemme saattavat muuttua, ja mielipiteiden mukana saatamme muuttaa yhteyksiämme.

Identiteettimme saattaa olla muutoksessa, mutta yksi puoli siinä, keitä me olemme, on iankaikkisesti muuttumaton: me tulemme aina olemaan Jumalan lapsia.

Identiteetti ja nimikkeet

Meidän tulee olla varovaisia siinä, mitä nimikkeitä käytämme itsestämme. Nimikkeitä tulee käyttää harkiten ja Pyhän Hengen johdatuksella. Nimikkeet voivat vaikuttaa siihen, kuinka ajattelemme itsestämme ja kuinka muut kohtelevat meitä, ja ne saattavat laajentaa tai rajoittaa kykyämme noudattaa Jumalan suunnitelmaa meidän onneamme varten. Nimikkeet saattavat vaikuttaa tavoitteisiimme, käsitykseemme omasta identiteetistämme ja ihmisiin, joita pidämme ystävinä. Mikäli nimikkeet estävät iankaikkista kehitystämme, voimme päättää muuttaa niitä. Presidentti Dallin H. Oaks on selittänyt:

”Minusta on juuri niin, että jotkut ihmiset pitävät viehtymyksen tunteita samaan sukupuoleen olemassaoloaan määrittävänä tosiasiana. – – Meillä on tahdonvapaus valita, mitkä piirteet määrittävät meitä; meitä ei pakoteta tekemään niitä valintoja.

Kaikkein oleellisin määrittävä tosiasia meille kaikille on se, että me olemme taivaallisten vanhempien lapsia, syntyneet tämän maan päälle tiettyä tarkoitusta varten ja että meillä on jo syntyessämme jumalallinen päämäärä. Aina kun mikä tahansa noista muista käsityksistä, olivatpa ne mitä tahansa, asettuu tuon kaikkein oleellisimman määrittävän tosiasian tielle, se on tuhoisaa ja vie meitä alaspäin pitkin väärää polkua.” (Vanhin Dallin H. Oaksin ja vanhin Lance B. Wickmanin haastattelu: ”Samaan sukupuoleen kohdistuva viehtymys”, 2006.)

Jos henkilö kokee viehtymystä samaan sukupuoleen, hän voi valita, käyttääkö hän jotakin seksuaalisen identiteetin nimikettä. Identifioituminen homoseksuaaliksi tai lesboksi ei ole vastoin kirkon menettelytapaa tai oppia. Se saattaa kuitenkin tuoda mukanaan epämieluisia seurauksia siinä, kuinka henkilöä kohdellaan. Yksikään Kristuksen todellinen seuraaja ei ole oikeutettu tukahduttamaan rakkautta, koska päätät identifioitua tällä tavoin.

Presidentti Russell M. Nelson on muistuttanut meitä: ”Jonakin päivänä sinulta kysytään, otitko päällesi Kristuksen nimen ja olitko uskollinen sille liitolle” (”Identity, Priority, and Blessings”, Ensign, elokuu 2001, s. 10).

Kuten Paavali asian ilmaisi: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” (Gal. 3:27–28.)

Jonakin päivänä tämän lyhyen kuolevaisuuden matkan päätteeksi me palaamme taivaallisten vanhempiemme luo. Jonakin päivänä kaikki muut nimikkeet sisältyvät iankaikkiseen identiteettiimme Jumalan lapsina.