Poikkeuksellisia Jumalan tyttäriä

Jean B. Bingham

Apuyhdistyksen ylijohtaja

Brigham Youngin yliopiston naisten konferenssissa 5. toukokuuta 2017 pidetystä puheesta.

Palveleminen pienin ja yksinkertaisin keinoin voi siunata perhettämme ja muita ihmisiä poikkeuksellisin tavoin.

Minun tarinani on varsin tavanomainen. Kasvuvuosinani rakastin oppimista, mutta en ollut koskaan missään aineessa huippuoppilas. En voi kerskua mistään asiantuntijataidoista. Soitan pianoa, mutta vain sen verran, että pääsen kangerrellen kirkon laulun loppuun. Nautin taidemuseoissa käymisestä, mutta taiteelliset lahjani rajoittuvat kuvioiden piirtämiseen muistikirjoihini. Osaan ommella käyttökelpoisen hameen, mutta puvun valmistaminen on ehdottomasti kykyjeni ulottumattomissa.

Vaikka minua on siunattu hyvällä terveydellä ja pidän juoksemisesta puistossa ja uimisesta järvessä, en osallistunut koulun kilpaurheiluohjelmaan millään tasolla. Minua ei koskaan pyydetty tansseihin, enkä ollut missään johtajana. En koskaan kuulunut suosittuun joukkoon, ja yksi häikäisevän kaunis ystävä tarkasteli kerran piirteitäni ja sanoi: ”No, sinusta ei koskaan tule kaunista, mutta voisit olla söpö.” Toisin sanoen olin vain keskinkertainen.

Jotkut teistä saattavat samastua tällaisiin kokemuksiin tuntien, että tekin olette vain keskinkertaisia – ehkä ette edes sitä. Jos olette inhimillisiä – ja etenkin naisia – teillä on luultavasti kokemuksia noista itseluottamuksen puutteen ja lannistumisen hetkistä, jolloin ette ole kaikkea sitä, mitä haluatte olla.

Ja silti jopa tavanomaisuudessani taivaallinen Isä näki arvoni ja on auttanut minua niin, että olen alkanut kehittää lahjoja ja kykyjä, joiden Hän tietää auttavan minua tulemaan juuri sellaiseksi kuin Hän on suunnitellut minun tulevan. Tietäkää, että taivaallinen Isä antaa kaiken, mitä te tarvitsette tullaksenne poikkeukselliseksi Jumalan tyttäreksi. Meistä jokainen voi olla loistava, koska meillä on ainutlaatuinen joukko lahjoja ja kykyjä.

Toisin kuin maailmassa, Jumalan valtakunnassa ei ole voittajan koroketta, jossa on tilaa vain muutamalle. Jokaista Hänen tytärtään on opetettu ja valmistettu ja jokaiselle on annettu lahjoja kuolevaisuutta edeltävässä elämässä sekä ihmeelliset mahdollisuudet tulla kuningattareksi selestisessä valtakunnassa.

Teidän mahdollisuutenne suuruuteen

Mitä haluatte saavuttaa elämässänne? Mitä tavoitteita ja toiveita teillä on? Jos pitkän aikavälin tavoitteenne on päästä selestiseen valtakuntaan elämään ikuisesti taivaallisten vanhempiemme luona ja rakkaiden perheenjäsenten kanssa, niin keskittyminen siihen järkähtämättä vie teidät pidemmälle kuin nyt uskotte olevan mahdollista (ks. 1. Kor. 2:9).

Teillä on uskomattomat mahdollisuudet saada aikaan hyvää, koska te olette taivaallisten vanhempien liittotyttäriä. Todisteena synnynnäisistä mahdollisuuksistanne saavuttaa suuria asioita on se yksinkertainen tosiseikka, että te synnyitte maan päälle, koska teitte valinnan kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa hyväksyä taivaallisen Isän pelastussuunnitelman ja noudattaa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. Ja koska Jeesus Kristus oli halukas ottamaan päälleen meidän jokaisen synnit ja puutteet – tai vajavaisuutemme – (ks. Alma 7:11–13) ja Hän täytti tuon pyhän luottamustehtävän äärettömällä sovituksellaan, niin me voimme luottaa täysin siihen, että meistä voi tulla kaikkea sitä, mitä meistä on jumalallisesti tarkoitettu tulemaan. Kun teemme pyhiä liittoja ja pidämme ne, me osoitamme halumme toteuttaa nuo jumalalliset mahdollisuutemme. Me tiedämme, ettemme pysty siihen yksin, mutta taivaallisen Isän rakkauden ja Vapahtajan armon avulla me voimme saavuttaa kaiken, mitä korotukseen vaaditaan.

Tuo ajatus oli minulle tukena, kun minut kutsuttiin Apuyhdistyksen ylijohtajaksi. Koska tiedän, ettei minulla ole kaikkea tarvittavaa viisautta ja kykyä toteuttaa sitä, mitä vaaditaan, minä siitä huolimatta saan lohtua ja voimaa tiedosta, että Jumalalla ”on kaikki viisaus ja kaikki valta sekä taivaassa että maan päällä” (Moosia 4:9) ja että jos me vain yritämme, jos vain teemme parhaamme, niin epätäydellistä kuin se onkin, niin Herra on meidän oikealla puolellamme ja vasemmalla, ja Hänen enkelinsä ovat meidän ympärillämme tukeakseen meitä (ks. OL 84:88). Hän vaatii vain ”sydäntä ja altista mieltä” (OL 64:34). Kun olemme kuuliaisia Hänen käskyilleen, meitä vahvistetaan niin, että pystymme tekemään kaiken, mitä vaaditaan tässä elämässä ja mitä vaaditaan pääsyyn Hänen valtakuntaansa tämän jälkeisessä elämässä. Valinta tulla Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi suo meille tilaisuuden vaikuttaa lähellämme oleviin enemmän kuin saattaisimme olettaa.

Riippumatta siitä, missä elämme, millainen meidän perheemme on tai mikä on pankkitilimme saldo tai kuinka kauan olemme olleet kirkon jäseniä, me jokainen voimme olla voimallisena vaikutuksena hyvän aikaansaamiseksi. Kun elää nuhteettomasti kotona ja asuinpaikkakunnallaan, käyttää haastavan lapsen tai vaikean työtoverin kanssa lempeää ääntä ja ystävällisiä sanoja, tuo esiin tasovaatimuksensa säädyllisellä pukeutumisellaan ja ylittää mukavuusalueensa tutustumalla niihin, jotka asuvat lähellä, niin tällaisilla ja monilla muilla yksinkertaisilla teoilla voi auttaa ylentämään muitakin.

Ne, jotka tuntevat rajaseutujen asuttamisen historiaa eri puolilla maailmaa, tietävät, että monet kaupungit saivat alkunsa, kun karskit miehet sattuivat kohtaamaan tehdessään työtä ja etsiessään onneaan. Vasta kun naisia saapui lisääntyvässä määrin ja he vaativat kirkkojen ja koulujen perustamista sekä ympäröivien olosuhteiden saattamista järjestykseen, alkoi todellinen edistyminen kohti sitä, mitä voitaisiin kutsua sivistyneeksi elämäksi.

”Muinaisista ajoista alkaen yhteiskunnat ovat luottaneet naisten moraaliseen voimaan”, vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on sanonut. ”Vaikka se moraalinen perusta, jonka naiset antavat, ei olekaan ainoa yhteiskunnassa vaikuttava myönteinen voima, se on osoittautunut ainutlaatuisen hyödylliseksi yleisen hyvän kannalta. Tätä naisten osuutta ei useinkaan arvosteta riittävästi kenties siksi, että se tuntuu kaikkialla. – – Naiset tuovat mukanaan maailmaan tietyn hyveen, jumalallisen lahjan, joka tekee heistä taitavia juurruttamaan ihmissuhteisiin ja kulttuureihin sellaisia ominaisuuksia kuten usko, rohkeus, myötätunto ja hienostuneisuus.”¹

Naisille on annettu lahjoja, joiden ansiosta heillä on käsitys sekä yksityiskohdista että kokonaiskuvasta, usein samanaikaisesti. Löytäkää nuo lahjat ja käyttäkää niitä, rakkaat sisaret!

Muistan presidentti James E. Faustin (1920–2007) sanoneen meille täyteläisellä ja silti nöyrällä äänellään: ”Te sisaret ette tiedä vaikutusvaltanne täyttä laajuutta. Te sisaret teette koko ihmiskunnan paremmaksi. – – Jokainen nainen tuo omat erilliset, ainutlaatuiset vahvuutensa perheeseen ja kirkkoon.”²

Mitä Apuyhdistys merkitsee teille?

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon aikuisina naisjäseninä sinä ja minä kuulumme yhteen vanhimmista ja suurimmista naisjärjestöistä maailmassa. Meitä on yli 7,1 miljoonaa sisarta eri puolilla maapalloa, ja meillä on side, joka voi olla iankaikkinen.

Apuyhdistys on enemmän kuin luokka sunnuntaisin. Kuten presidentti Faust opetti, se on jumalallisesti perustettu sisarkunta. Se on paikka, jossa saada oppia. Se on järjestö, jonka perussääntönä on toisista huolehtiminen, kuten tunnuslauseessamme ilmaistaan: ”Rakkaus ei koskaan katoa.”

”Apuyhdistyksen jäsenyys – – tarjoaa taivaallisesta kodistamme poissa ollessamme toisen kodin, jossa voimme olla yhteydessä muihin, joilla on samat uskonkäsitykset ja arvot.”³

Matkan varrella on ollut törmäyksiä ja haasteita. Jos teillä on ollut vähemmän mukava kokemus Apuyhdistyksessä, muistakaa, että me kaikki olemme oppimassa. Apuyhdistys on turvallinen paikka sisarille tuoda esiin kysymyksiään ja paikka niille, jotka etsivät identiteettiä ja tarkoitusta. Se on paikka, joka auttaa meitä kukoistamaan yksilöllisesti ja kehittymään yhdessä.

Jos tunnette Apuyhdistyksen päämäärää koskevan päivitetyn lausunnon, niin tiedätte, että ”Apuyhdistys valmistaa osaltaan naisia iankaikkisen elämän siunauksiin, kun he lisäävät uskoa taivaalliseen Isään sekä Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, [kun he] vahvistavat yksilöitä, perheitä ja koteja toimituksin ja liitoin ja [kun he] työskentelevät ykseydessä auttaakseen apua tarvitsevia”⁴.

Niinpä ensimmäiseksi me työskentelemme täyttääksemme jumalalliset mahdollisuutemme. Sen toteuttaaksemme me ”yhdessä työtämme teemme” rakastaaksemme, iloitaksemme, siunataksemme ja auttaaksemme nimessä Vapahtajan.⁵ Me osallistumme pelastuksen työhön, johon kuuluu jäsenlähetystyö, käännynnäisten aktiivisena pitäminen, vähemmän aktiivisten jäsenten aktivointi, temppeli- ja sukututkimustyö ja evankeliumin opettaminen⁶ – kaikki asioita, joita te jo teette.

Mistä aloitamme?

Missä ja kuinka me teemme tätä työtä? Kun kiedomme kätemme ujon sisaren harteille kirkossa, kun autamme nuorta naista, jolla on vaikeaa, kun teemme työtä lapsen ruokkimiseksi, vaatettamiseksi ja opettamiseksi päivittäin, kun kerromme naapurillemme siitä, mikä palautetussa evankeliumissa tekee meidät onnellisiksi, kun käymme temppelissä meille hankalaan aikaan, kun teemme työtä kehittääksemme kykyjämme tavoitteenamme olla välineenä Herralle – kaikki tämä ja monet muut yksinkertaisen mutta merkityksellisen palvelemisen teot ovat osa pelastuksen työtä. Se on meidän työmme, ja se on tosiaankin laaja⁷, mutta se on tehtävissä, kun me jokainen teemme jotakin – ja jatkamme sitkeästi!

Kuten Emma Smith, Apuyhdistyksen ensimmäinen ylijohtaja, sanoi vuonna 1842: ”Me aiomme tehdä jotakin tavanomaisesta poikkeavaa.”⁸

Esimerkiksi eräs kiireinen nuori äiti Arizonassa Yhdysvalloissa mietti, mitä hän voisi tehdä auttaakseen naapurustoon juuri saapunutta pakolaisperhettä. Hän sai pian tietää, että hän voisi antaa heille muutamia tavaroita heidän tyhjään asuntoonsa. Kun hän ja hänen lapsensa menivät perheen luo viemään näitä tavaroita, hän tajusi, ettei perheen äidillä ollut käsilaukkua henkilökohtaisille tavaroilleen. Hän tiesi, että hänellä ja monilla hänen ystävillään oli ylimääräisiä käsilaukkuja, joten hän julkaisi pyynnön sosiaalisessa mediassa. Tuosta yksinkertaisesta alusta on kehkeytynyt varastorakennus, joka on täynnä paikkakunnalle saapuvien perheiden tarvitsemia tavaroita, ja se on myös luonut suloisen siteen näiden eri uskontokuntiin kuuluvien naisten välille.

Sisar Eliza R. Snow, Apuyhdistyksen toinen ylijohtaja, on todistanut Apuyhdistyksen siunauksista: ”Jos yksikin tyttäristä ja äideistä Israelissa tuntee itsensä vähänkään [rajoittuneeksi] nykyisessä vaikutuspiirissään, hän saa nyt hyvän tekemiseen runsaasti tilaisuuksia käyttää kaikkia voimiaan ja kykyjään, joita hänelle on niin anteliaasti suotu.”⁹

Mitä poikkeuksellista sinä siis aiot tehdä? Valitse jotakin, mikä sopii käytettävissäsi olevaan aikaan ja voimavaroihisi. ”Älä juokse nopeammin äläkä tee työtä enemmän kuin sinulle on annettu voimaa ja keinoja – – mutta ole uuttera” (OL 10:4). Teitpä sitten tässä vaiheessa elämääsi pelastuksen työtä suurimmaksi osaksi kotona tai ulottuipa vaikutuksesi yli maapallon tai jonnekin siltä väliltä, niin Herra on mieltynyt ponnisteluihisi, kun keskityt palvelemaan Jumalan lapsia ja kohdistat huomiosi iankaikkiseen tavoitteeseen palata Hänen luokseen uutena ja parempana versiona hengellisestä itsestäsi. Kuten vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista ilmaisi niin ytimekkäästi: ”Korotus on meidän tavoitteemme. Opetuslapseus on meidän matkamme.”¹⁰

Kun kuljemme eteenpäin tällä opetuslapseuden matkallamme, päättäköön jokainen meistä ojentaa auttavan kätemme pienin ja yksinkertaisin keinoin, jotka siunaavat perhettämme ja muita poikkeuksellisin tavoin. Arvostakaamme suhteitamme tässä jumalallisesti suunnitellussa järjestössä ja oppikaamme tuntemaan Jeesus Kristus ja seuratkaamme Häntä, sillä Hänen opetuksensa ja täydellinen esimerkkinsä johtavat meidät takaisin taivaallisen Isämme luo. ◼