Profeetan tapaaminen sai minut näkemään evankeliumin uudessa valossa
Meillä on taipumusta tehdä evankeliumista monimutkainen, vaikka se todellisuudessa on hyvin yksinkertainen.
Kirjoittaja asuu Uudessa Etelä-Walesissa Australiassa.
Kun nuorena yritin löytää Jumalan, minun oli todella vaikea uskoa, että maailmassa on vielä tänä päivänä profeettoja. Kaikki vaikutti kovin monimutkaiselta ja sekavalta. Nyt noista ajoista on lähes kaksi vuotta. Olen kirkkoon sitoutunut käännynnäinen Australiasta, ja minun on vielä vaikeampi uskoa, että olin yksi niistä 15 sydneyläisestä nuoresta aikuisesta, jotka valittiin osallistumaan kyselytuokioon presidentti Russell M. Nelsonin kanssa.
Tuon kokemuksen muisteleminen tuo aina hymyn huulilleni ja ilon kyyneleet silmiini.
Me kaikki odotimme presidentti Nelsonin tapaamista malttamattomasti, ja meitä jännitti kuulla, mitä sanottavaa hänellä olisi meille nuorille aikuisille. Odotin hänen vastaavan kysymyksiimme syvällisesti ja seikkaperäisesti ja mietin, olinko valmis kuuntelemaan ja ymmärtäisinkö hänen sanansa. Meitä jännitti niin kovasti, että me kaikki päätimme pitää rukouksen pystyäksemme rentoutumaan ja luodaksemme Hengelle otollisen ilmapiirin.
Se hetki, kun presidentti Nelson astui huoneeseen, tuntui epätodelliselta. Meille on aina opetettu, että profeetat saavat ilmoitusta Jumalalta ja kertovat siitä maailmalle auttaen kaikkia tulemaan Kristuksen luokse. Näemme, kun he puhuvat yleiskonferenssissa. Profeetan näkeminen ja keskusteleminen henkilökohtaisesti hänen kanssaan on kuitenkin eri asia.
Siinä hän oli – nöyrä ja rakastava Jumalan profeetta. Hänen mukanaan huoneeseen tullut Henki oli valtavan voimakas. Me kaikki seisoimme hiljaa. Emme uskaltaneet puhua emmekä hymyillä, mutta kun hän käveli luoksemme leveä hymy kasvoillaan ja kertoi olevansa iloinen tapaamisestamme, meidät kaikki valtasi ilo ja rauha. Kun hän kätteli meitä ja hymyili meille hellästi, tunsin hänen vilpittömän nöyryytensä ja rakkautensa meitä jokaista kohtaan.
Aloimme esittää hänelle kysymyksiä nuorista aikuisista kirkon parissa, ja mieleeni jäi etenkin yksi kysymys. Kysyimme: ”Meidän nuorten aikuisten on usein vaikea kannustaa perheenjäseniämme ja ystäviämme ottamaan evankeliumin omakseen. Miten osaisimme kertoa heille evankeliumista paremmin?” Presidentti Nelson mietti hetken ja lausui sitten kaksi sanaa: ”Olkaa kiinnostavia.” Sitten hän jatkoi: ”Näyttäkää esimerkkiä ja olkaa uskollisia.”
Siinä se – yksinkertainen mutta harkittu ja tosi sanoma. Hänen yksinkertaiset sanansa painuivat syvälle mieleemme ja sydämeemme. Sillä hetkellä tajusin, että meillä nuorilla naimattomilla aikuisilla on taipumusta mutkistaa ja ylianalysoida evankeliumia. Todellisuudessahan Hengen ja profeettojemme ohjeet ovat yksinkertaisia ja suoraviivaisia, ja niihin sisältyy paljon lupauksia siunauksista.
Sillä hetkellä tajusin, miten presidentti Nelsonista oli tullut niin nöyrä ja hengellinen – hän eli jatkuvasti Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan. Meidän tarvitsee vain toimia samoin: tehdä päivittäin niitä pieniä asioita, jotka vievät meidät lähemmäksi taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta, käydä kirkossa ja temppelissä, lukea pyhiä kirjoituksia, rukoilla vilpittömin sydämin ja viime kädessä olla ystävällisiä ja osoittaa rakkautta kaikille kohtaamillemme ihmisille. Nuo pienet jokapäiväiset teot auttavat meitä tulemaan Kristuksen todellisiksi opetuslapsiksi, vahvistamaan yhteyttämme Häneen ja kertomaan Hänen totuuksistaan muille.
Meidän pitää vain pyrkiä olemaan mahdollisimman hyviä versioita itsestämme, ja nuo pienet yksinkertaiset teot johtavat suuriin tuloksiin. Vaikka maailma on monimutkainen paikka ja asioiden ylianalysointi on helppoa, Jumalan suunnitelma on yksinkertainen. Kun noudatamme sitä, elämä on helpompaa. Kun kuuntelemme profeetan ohjeita ja pyrimme joka päivä parhaamme mukaan olemaan kuten Vapahtajamme Jeesus Kristus, jo esimerkkimme uskosta vaikuttaa muiden ihmisten elämään.