Me kaikki haluamme kuulua joukkoon
Oli kyse sitten perheestä, ystävistä, työtovereista tai ihmisistä kirkossa, me kaikki haluamme kuulua joukkoon.
En ole hyvä koripallossa. Johtuu se sitten geeneistä, luonnonlahjoista tai jostakin muusta, minusta tuntuu aina siltä, että kaikki muut kentällä olijat osaavat pelata ja minä en. Siksi tunnen oloni usein ulkopuoliseksi.
Se ei estänyt ystäviäni kutsumasta minua pelaamaan koripalloa. Juoksentelin edestakaisin kentällä ja esitin tietäväni, mitä teen. En varmaankaan huijannut ketään. Ystävieni ansioksi on sanottava, että he silti pyrkivät ottamaan minut mukaan.
Yhdessä pelissä heittoni lensi kohti koria. Se osui ensin taustalevyyn ja sitten renkaaseen ja putosi lopulta koriin. En voinut uskoa sitä. Olin tehnyt korin pelkällä tuurilla!
Ystäväni ymmärsivät tämän hetken ainutkertaisuuden ja onnittelivat minua. En saanut pelissä paljon aikaan, mutta tunsin kuuluvani joukkoon, ja sillä oli suuri merkitys.
Joukkoon kuulumisen tarve on inhimillinen – oli kyse sitten perheestä, ystävistä, työtovereista tai ihmisistä kirkossa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä haluamme itse kuulua joukkoon ja meidän pitäisi haluta myös, että muutkin tuntevat kuuluvansa joukkoon. Meidän pitäisi seurata Vapahtajamme esimerkkiä ja rakastaa ja tukea kaikkia, jotka haluavat ”tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen” (Moosia 18:8).
Meitä kaikkia tarvitaan
Valitettavasti kaikki eivät tunne kuuluvansa joukkoon – edes kirkossa. Jotkut voivat tuntea olonsa tarpeettomiksi tai jopa ulkopuolisiksi. Todellisuudessa meitä kaikkia kuitenkin tarvitaan. Apostoli Paavali sanoi kirkosta puhuessaan: ”Eihän [Kristuksen] ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista” (1. Kor. 12:14).
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”On äärimmäisen tyydyttävää olla tarpeellinen osa Kristuksen ruumista. Sillä ei ole väliä, olenko silmä vai käsivarsi, vaan sillä, että minua tarvitaan – – ja että ruumis ei ole täydellinen ilman minua.”1
Kun meistä tulee osa Kristuksen ruumista – kirkkoa – usko liittää meidät yhteen muiden kanssa. Kristuksen ruumiin osana kirkon jokainen jäsen on tarpeellinen.
Voimme auttaa muita tuntemaan kuuluvansa joukkoon
Sakramentin nauttimisen ohella käymme kirkossa kokoontuaksemme yhteen paastoamaan, rukoilemaan ja puhumaan keskenämme sielujemme parhaasta (ks. Moroni 6:5).
Kirkkoon vasta liittyneet tai palanneet jäsenet voivat tuntea olonsa hieman epämukavaksi. He saattavat tuntea itsensä ulkopuolisiksi ja toivoa, että joku huomioisi heidät ja olisi ystävällinen. Me voimme olla niitä, jotka hymyilevät, tervehtivät ja ystävystyvät heidän kanssaan.
Presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on sanonut: ”Jos me olemme Herran Jeesuksen Kristuksen todellisia opetuslapsia, me osoitamme rakkautta ja ymmärtämystä kaikille lähimmäisillemme kaikkina aikoina.”2
”Olen käskenyt, ettei kukaan teistä menisi pois”
Kun Vapahtaja ilmestyi nefiläisille, Hän kehotti jokaista tulemaan ja tunnustelemaan haavojen jälkiä Hänen käsissään, jaloissaan ja kyljessään. Yksi kerrallaan ihmiset tulivat Hänen luokseen (ks. 3. Nefi 11:15). Hän paransi sairaat, loukatut ja ahdistetut (ks. 3. Nefi 17:7, 9). Sitten Hän siunasi kaikki lapset ja rukoili heidän puolestaan (ks. 3. Nefi 17:21). Hieman myöhemmin Hän sanoi hellästi: ”Minä olen käskenyt, ettei kukaan teistä menisi pois” (3. Nefi 18:25).
Vaikka sinulla siis olisi vaikeuksia ja vaikka taustasi, kasvatuksesi tai jonkin muun syyn vuoksi et tunne kuuluvasi joukkoon, muistathan, että Vapahtaja ei halua sinun menevän pois. Jos olet koskaan tuntenut olosi yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi, Hän tietää, miltä se tuntuu. Hän oli hyljeksitty ja torjuttu (ks. Jes. 53:3). Hän otti päälleen syntimme ja surumme ja koki kaikenlaista tuskaa ja yksinäisyyttä (ks. Alma 7:11). Jeesus Kristus kävi tämän kaiken läpi vapaaehtoisesti, jotta Hän osaisi auttaa meitä. Kun seuraamme Häntä, me ymmärrämme kuuluvamme joukkoon.
Teille on tilaa
Kirkon tarkoitus on opettaa meille, miten voimme tulla taivaallisen Isän kaltaisiksi. Se myös antaa puitteet ja tarvittavan valtuuden pyhien liittojen solmimiseen ja ohjaa meidät korotukseen johtavalle polulle.
Missä kohtaa tätä polkua kuljetkaan, muista kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin Dieter F. Uchtdorfin sanat: ”Teille on tilaa tässä kirkossa. Tulkaa, liittykää joukkoomme!”3
Pyrkimällä seuraamaan Vapahtajan täydellistä esimerkkiä ja rakastamalla, auttamalla ja tukemalla toisiamme voimme tehdä kirkosta yhteenkuuluvuuden ja ykseyden tyyssijan. Jopa niille, jotka eivät osaa pelata koripalloa.