Kuinka selviytyä sunnuntaista introverttina
Evankeliumi on tarkoitettu kaikille, ja yksilölliset piirteemme voivat yhdistää meitä.
Teini-ikäisenä kammosin kirkkoa.
Uskoin, että evankeliumi on totta, ja tiesin, että minun täytyi käydä kirkossa kasvaakseni hengellisesti. Usein tunsin oloni kuitenkin riittämättömäksi.
Omasta mielestäni en pystynyt täyttämään muiden odotuksia siitä, millainen hyvän kirkon jäsenen kuuluu olla (tai niitä odotuksia, joita kuvittelin muilla olevan). Kaikki muut vaikuttivat ulospäin suuntautuneilta, seurallisilta ja puheliailta ja tuntuivat olevan aina valmiita lausumaan todistuksen tai pitämään rukouksen. Minä taas olin hiljainen ja tunsin oloni kiusaantuneeksi sosiaalisissa tilanteissa. Minusta ei tuntunut siltä, että minulla oli annettavaa kirkon jäsenenä.
Kirkkoon kuuluu tosiaan paljon ulospäin suuntautuneita ja innostuneita ihmisiä. Vaikka se onkin hyvä asia, minä tunsin pitkään, että varautuneempi ja hiljaisempi luonteenlaatuni ei ”sopinut muottiin”. Nyt ymmärrän kuitenkin, että tämä ajatus on kaukana totuudesta.
Minäkin voin kukoistaa
Opiskeluaikoinani muutin uuteen asuntoon, ja kämppäkaverini esitteli minut seurakuntaan kuuluville ystävilleen. Tunsin heti kuuluvani heidän joukkoonsa, koska he osoittivat rakastavansa minua ja hyväksyvänsä minut. Minusta tuntui, että he halusivat oikeasti tutustua minuun. Yllätyksekseni suuri osa sosiaalisten tilanteiden pelostani hellitti.
Tajusin, ettei yhteenkuuluvuuden tunne johtunut maisemanvaihdoksesta vaan uudesta näkökulmasta. Ymmärsin, ettei minun tarvitse olla seurallinen ollakseni Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi. Hiljaisuudessa on voimaa. Kuuntelussa ja pohdiskelussa on voimaa. Kun tajusin vahvuuteni introverttina ja opin hallitsemaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyviä puutteitani, löysin keskitien, jota kulkemalla pärjään ja jopa kukoistan kirkon jäsenenä.
Meillä kaikilla on vahvuuksia ja heikkouksia
Jumala on antanut meille kaikille erilaiset persoonallisuudet, vahvuudet ja heikkoudet syystä. Sosiaalisen ihmisen voi olla helpompi olla aktiivinen luokassa ja luoda seurakuntaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Varautuneemmat ihmiset taas ilmaisevat vahvan todistuksen tekojensa kautta sekä sitoumuksessaan Jeesukseen Kristukseen. He osaavat ehkä myös saada yhteyden muihin hiljaisiin ihmisiin.
Jos olet introvertti, muista, että sinulla on tärkeä sija kirkossa. Sekä introvertit että ekstrovertit heijastavat Vapahtajan piirteitä, joita voimme hyödyntää vahvistaessamme toisiamme evankeliumissa.
Kyse ei ole sinusta
Kysyin itseltäni muun muassa sitä, miksi ylipäätään kävin kirkossa. Kävin siellä nauttiakseni sakramentin, oppiakseni lisää Jeesuksesta Kristuksesta ja ollakseni kelvollinen menemään temppeliin. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan kuitenkin myös, että ”ruumis tarvitsee jokaista jäsentä, jotta kaikki rakentuisivat yhdessä” (OL 84:110; ks. myös Ef. 4:12).
Vaikka kirkon kokoukset vahvistavat omaa todistustamme, tajusin, ettei kirkossa ole kyse vain minusta. Muistamme kukin erikseen Vapahtajaa nauttiessamme sakramentin, mutta rakennumme yhdessä, kun osallistumme tähän toimitukseen seurakunnan kanssa.
Välitin liikaa siitä, mitä muut ajattelevat minusta, enkä piitannut riittävästi rakkauden periaatteesta, jonka pitäisi ohjata kaikkia ajatuksiamme ja tekojamme. Profeetta Mormon kirjoitti: ”Enkä minä pelkää, mitä ihminen voi tehdä, sillä täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon” (Moroni 8:16).
Tuo ”täydellinen rakkaus” tulee Jumalalta. Jos avaamme sydämemme ja tunnemme tätä rakkautta, me pelkäämme vähemmän omia puutteitamme ja sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat meistä, annamme omille ongelmillemme vähemmän painoarvoa ja olemme auliimmin ystävällisiä muille, jotka eivät tunne kuuluvansa joukkoon.
Tee asiat yksi kerrallaan
Velvollisuutemme rakastaa toisiamme ja kertoa evankeliumista tarkoittaa sitä, että meidän pitää solmia hyvät suhteet toisiimme.
Voimme välttää lannistumista keskittymällä entistä merkityksellisempään vuorovaikutukseen yhden tai kahden ihmisen kanssa kerrallaan. Vaikka Jeesus Kristus palvelutyössään kuolevaisuudessa opetti, paransi ja palveli tuhansia, Hän huolehti ihmisistä yksi kerrallaan (ks. 3. Nefi 11:15; 17:21).
Tajusin, ettei minun tarvitse olla parhaita ystäviä kaikkien kanssa tai olla seurakunnan suosituin jäsen. Tärkeintä ei ole sosiaalisen vuorovaikutuksen määrä vaan ihmissuhteideni laatu. Sen sijaan että murehtisin kaikista yhtä aikaa, keskityn kirkossa yhteen ihmiseen viikossa.
Kirkko on minulle edelleen toisinaan haasteellinen paikka. Olen kuitenkin pikkuhiljaa uskaltautunut mukavuusalueeni ulkopuolelle ja voittanut sosiaalisten tilanteiden pelkoni, ja olen tuntenut Vapahtajan rakkauden minua ja kaikkia lapsiaan kohtaan. Olen alkanut löytää oman paikkani. Tiedän saaneeni armon Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja pyrin voittamaan heikkouteni ja hyödyntämään vahvuuksiani rakentaessani Jumalan valtakuntaa.