Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Vahvistan uskoani epäilysten jälkeen
Kun joku, jota rakastan, oli jättämässä kirkon, kadotin näkyvistä oman todistukseni.
Valokuva kirjoittajan luvalla
En ollut koskaan kamppaillut uskoni kanssa Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, ennen kuin isosiskoni alkoi kertoa minulle, kuinka hänen näkemyksensä olivat muuttuneet. Hänellä oli aina ollut vahva usko, joten kun kuulin hänen sanansa ja näin, että muitakin ystäviä oli jättämässä kirkon, aloin miettiä, onko evankeliumi todella totta.
Ensimmäistä kertaa aloin epäillä sitä, mihin olin aina uskonut, ja minua pelotti. En ollut varma, minkä puoleen kääntyä. Rukoilin, luin pyhiä kirjoituksia ja etsin johdatusta, mutta uskoni tuntui todella järkkyvän.
Odottamaton tehtävä
Pian olin antanut itseni ajautua pois Hengen vaikutuksesta. Tunsin olevani hyvin kaukana Vapahtajasta.
Mutta sitten aivan odottamatta minua pyydettiin järjestämään nuorten naimattomien aikuisten konferenssi Itä-Euroopan nuorille aikuisille ja palvelemaan ohjaajana FSY:ssä.
Olin varma, että vaarnanjohtajani oli valinnut väärän henkilön – tunsin itseni hengellisesti hyvin heikoksi. Kuinka voisin kohottaa muita, kun hädin tuskin pysyin itse pinnalla?
Otin kutsun vastaan vastahakoisesti, vaikka en halunnut.
Sain taas yhteyden uskooni
Opin paljon järjestäessäni näitä uskoa vahvistavia tapahtumia. Eniten pidin siitä, että tapasin taas nuoria aikuisia ystäviä, jotka auttoivat minua muistamaan uskon, joka minulla oli ollut ennen kuin vaikeuteni uskoa alkoivat.
Hyvin monet ystävät kuuntelivat huoliani ja kysymyksiäni myötätuntoisesti. He myös kertoivat minulle omasta uskostaan ja muistuttivat minua usein siitä, kuinka paljon todistukseni oli vahvistanut heitä aiemmin. He muistuttivat minua siitä, mitä olin aiemmin tuntenut evankeliumia kohtaan, ja muistin syvällisiä hengellisiä kokemuksia, joita minulla oli ollut elämäni aikana.
Tajusin, että vaikka minulla oli kysymyksiä, minä tosiaan halusin uskoa Jeesukseen Kristukseen. Halusin elää käskyjen mukaan, käydä temppelissä, käydä kirkossa sekä vahvistaa todistustani ja lausua sen.
Kun minulla oli vaikeaa, olin alkanut uskoa, etten tarvinnut Jumalaa. Mutta kuormani ovat keventyneet ja polkuni on paljon kirkkaampi, kun olen turvannut Häneen ja kutsunut Hänet jälleen elämääni.
Muistele hengellisiä kokemuksiasi
Tämän tehtävän vastaanottaminen oli siunaus, koska käsitin, kuinka paljon olin kaivannut Hengen vaikutusta elämässäni.
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on puhunut siitä voimasta, joka meillä on muistellessamme hengellisiä kokemuksiamme, ja siitä, kuinka voimme auttaa rakkaitamme muistamaan omia kokemuksiaan. Hän on opettanut:
”Kun henkilökohtaiset vaikeudet, epäilykset tai lannistus synkentävät polkuamme – –, niin oman elämänkirjamme hengellisesti merkittävät muistot ovat kuin hohtavia kiviä, jotka osaltaan kirkastavat tietä edessämme vahvistaen meille, että Jumala tuntee meidät, rakastaa meitä ja on lähettänyt Poikansa Jeesuksen Kristuksen auttamaan meitä palaamaan kotiin. Ja kun joku sivuuttaa omat merkittävät muistonsa ja on eksynyt tai hämmentynyt, niin me ohjaamme häntä kohti Vapahtajaa, kun kerromme hänelle uskostamme ja muistoistamme auttaen häntä löytämään uudelleen ne kallisarvoiset hengelliset hetket, joita hän on kerran vaalinut.”1
Juuri niin ystäväni tekivät minulle, ja se auttoi minua tekemään niin myös itselleni.
Maailma saa helposti meidät kadottamaan näkyvistä iankaikkiset tavoitteemme, edistymisemme ja suhteemme Jumalaan. Mutta epäilyksen hetkinä me voimme keskittyä siihen, miksi päätimme seurata Jeesusta Kristusta, ja muistaa meille luvatut siunaukset ja Hänen kätensä vaikutuksen elämässämme.
Lue päiväkirjaasi, katso vanhoja valokuvia hetkistä, jolloin elämäsi oli täynnä Hengen vaikutusta, ja puhu pitkäaikaisten uskollisten ystävien kanssa. Palvele muita, lausu todistuksesi ja avaa sydämesi muiden todistuksille.
Minulla ei vieläkään ole kaikkia vastauksia kysymyksiini, mutta kun työnnän sivuun maailman äänet ja valitsen uskon Jeesukseen Kristukseen ja taivaalliseen Isään, He antavat sitä, mitä tarvitsen, ja opastavat minua kohti iloa.
Tiedän, että kun edelleen pohdin aiempia hengellisiä kokemuksiani ja pyrin saamaan uusia kokemuksia, vahvistan edelleen uskoani askel kerrallaan.