Syntymäpäiväkruunu
Kirjoittaja asuu Coloradossa Yhdysvalloissa.
”Kotona ollaan!” isä huusi. Hän tuli kotiin tavallista aikaisemmin, koska oli Wyattin syntymäpäivä. Wyatt täyttäisi tänään viisi vuotta!
Wyatt juoksi isän luo. Isä halasi häntä lujasti. ”Ruoan jälkeen sinä ja minä menemme puistoon”, isä sanoi.
”Ihan kahdestaanko?” Wyatt kysyi. Hän rakasti äitiä ja pikkusiskoaan Mariaa, mutta joskus hän halusi olla kahdestaan vain isän kanssa.
”Ihan kahdestaan”, isä vastasi.
Äiti laittoi lounaaksi kaikkia Wyattin lempiruokia. Hän teki myös kruunun kultapaperista ja kimalteesta.
”Onko se minulle?” Wyatt kysyi silmät suurina.
”On”, äiti vastasi.
Se oli erityinen syntymäpäivä!
Wyatt piti kruunua puistossa. Kruunu meinasi koko ajan tippua, mutta se ei haitannut häntä. ”Isi, tekeekö syntymäpäiväkruunu minusta erityisen?” hän kysyi.
Isä hymyili. ”Syntymäpäiväkruunu on hauska juttu, mutta ei se tee sinusta erityistä. Sinä olet erityinen, koska olet Jumalan lapsi! Ja niin ovat kaikki muutkin. Se tarkoittaa, että kaikki ovat erityisiä.”
Isä ja Wyatt leikkivät leikkipuistossa. Wyatt laski liukumäestä.
”Mitä luulet, voinko minäkin laskea?” isä kysyi.
Wyatt kikatti. ”Sinä olet liian iso.”
Wyatt kiipesi tikkaat ylös laskeakseen uudelleen. Hänen edellään oli tyttö. Tyttöä pelotti laskea alas. Wyatt mietti sitä, että kaikki ovat erityisiä taivaalliselle Isälle.
”Sinä pystyt siihen!” hän sanoi.
Tyttö laski liukumäen alas. Ja Wyatt laski myös.
”Laskit hienosti!” Wyatt sanoi. Tyttö hymyili Wyattille, ja Wyatt hymyili takaisin.
Ystävällisyyden osoittaminen sai Wyattin hyvälle mielelle! Hän tiesi, että jokainen on erityinen – oli heillä sitten syntymäpäiväkruunu tai ei.