Lukijan teksti
Ensimmäinen paastoni
Alice A., 9, Indiana, USA
Katselin perheeni kanssa presidentti Nelsonin puhetta TV:stä, kun hän sanoi jotakin, mikä kiinnitti huomioni. Hän kertoi tulossa olevasta maailmanlaajuisesta paastosta!
Halusin paastota, mutta en ollut koskaan tehnyt sitä. Koronapandemia oli juuri alkanut, ja olimme jumissa kotona. Tiesin, että minun täytyy tehdä oma osani. Äiti ei voinut paastota, koska hän oli saanut vauvan pari kuukautta aiemmin. Pikkusiskoni ja -veljeni olivat liian nuoria paastoamaan. Meitä olisi siis vain minä ja isä.
Päätin, että jättäisin vain aamupalan syömättä, sillä tämä oli ensimmäinen paastoni enkä tiennyt, pystyisinkö paastoamaan kovin pitkään. Lauantai-iltana söin hyvän päivällisen, ja sitten perheeni piti rukouksen minun ja isän paaston puolesta.
Seuraavana päivänä meillä oli kirkko kotona, kuten meillä on ollut tapana pandemian alkamisesta lähtien. Yritin ajatella jotakin muuta, kun siskoni söi ja minulla oli kamala nälkä. Kirkon jälkeen soitin pianolla kirkon lauluja. Vähän myöhemmin katsoin kelloa ja huomasin, että oli melkein lounasaika! Aika oli mennyt yllättävän nopeasti. Olin ihan unohtanut, että paastosin!
Päätin pitää paastoni lopuksi rukouksen. Rukouksen aikana tunsin Hengen vaikutuksen voimakkaammin kuin koskaan ennen. Tunsin, että kaikki menisi hyvin. Se oli hieno kokemus.
Tuon ensimmäisen paaston jälkeen olen pitänyt kaikki paastot, joita profeetta on pyytänyt meitä pitämään, ja olen tuntenut Hengen vaikutuksen vahvana joka kerta.