Jalkapallo ja lepopäivä
Tämä kertomus tapahtui Hondurasissa.
”Lauantai ompi kiireinen, Onhan aatto se Herramme päivän” (Lasten laulukirja, s. 105).
Samuelin sunnuntain vietto kärsi siitä, mitä hän teki lauantaina.
Samuelista oli mukava katsella televisiota papán kanssa, erityisesti lauantaisin. Papá teki kovasti töitä koko viikon. Lauantaisin mamá kuitenkin leipoi ananastäytteisiä pastelitos de piña -leivonnaisia, ja he katselivat TV:tä kaikki yhdessä.
Eräänä lauantai-iltana he päättivät katsoa partido de fútbolin eli jalkapallo-ottelun. Peli alkoi kuitenkin myöhään ja kesti pitkään. Kun ensimmäinen puoliaika päättyi, tilanne oli 0–0. Samuel halusi katsoa pelin loppuun, mutta häntä haukotutti kamalasti.
”Aika mennä nukkumaan, Samuel-kulta”, mamá sanoi lempeästi. ”Sinun täytyy nukkua, että pysyt hereillä huomenna kirkossa.”
”Mutta mamá”, Samuel pyysi. ”Tässä ottelussa pelaavat kaksi Hondurasin parasta joukkuetta!”
Papá katsoi kelloa. ”Hyvä on. Voit katsoa loppuun asti. Mutta sinun täytyy nousta huomenna ajoissa.”
Pelin toinen puoliaika oli vielä ensimmäistä jännittävämpi. Samuelia ei väsyttänyt enää yhtään! Hän ja papá hurrasivat. Ensin tuli kulmapotku. Sitten maalivahti teki loistavan torjunnan. Toinen joukkue sai maalin, sitten toinenkin. Ennen kuin Samuel huomasikaan, peli oli ohi! Se loppui tasapeliin 1–1.
Seuraavana aamuna Samuelia väsytti niin paljon, että hän ei olisi halunnut nousta sängystä. Hän tiesi kuitenkin, että kirkkoon meneminen oli tärkeää.
Sakramenttikokouksen aikana Samuelia alkoi nukuttaa. Hänen silmänsä painuivat väkisin kiinni. Mamá töni häntä auttaakseen häntä pysymään hereillä. Samuel oli kuitenkin niin väsynyt, ettei pystynyt keskittymään siihen, mitä puhujat sanoivat. ”Näyttää siltä, että sunnuntain viettosi kärsii siitä, mitä teit eilen”, papá sanoi.
Alkeisyhdistyksessä Samuelin opettaja puhui lepopäivän pyhittämisestä. Hän kysyi, mitä lapset voisivat tehdä, jotta sunnuntai olisi erityinen päivä. Samuel mietti hetken. Sitten hän sanoi: ”Voimme mennä lauantaina ajoissa nukkumaan!”
Kun he palasivat kirkosta kotiin, Samuel jutteli mamán ja papán kanssa. ”Oli kiva katsoa peliä eilen illalla”, Samuel sanoi. ”Mutta minun olisi pitänyt mennä nukkumaan aiemmin. Minun mielestäni meidän pitäisi käyttää osa lauantaista siihen, että valmistaudumme sunnuntaihin.”
”Olen samaa mieltä”, papá sanoi.
Mamá nyökkäsi. “Niin minäkin.”
Seuraavana lauantaina televisiosta tuli taas jalkapallo-ottelu.
”Mitä tehdään tänä iltana?” papá kysyi. ”Peli alkaa taas myöhään.”
”Voisimme katsoa sen sijaan elokuvan”, mamá sanoi.
”Tai voisimme mennä kävelylle”, Samuel sanoi.
”Sopiiko se sinulle?” papá kysyi mamálta.
”Tietysti”, mamá sanoi. ”Minusta on kerrassaan mukava olla yhdessä perheen kanssa.”
”Ja kun tulemme kotiin”, Samuel sanoi, ”voimme kaikki nukkua pitkät yöunet. Niin olemme valmiita sunnuntaihin!”