Pioneereja jokaisessa maassa
Ana Cumandá Rivera
Lähetyssaarnaaja ja lukutaidon opettaja Ecuadorissa
”Missä haluat minun palvelevan?”
Sisar Ana Rivera letitti pitkät tummat hiuksensa ja nosti olalleen laukun, jossa hän kantoi pyhiä kirjoituksia. Uusi päivä lähetyskentällä oli alkamassa. Hän odotti malttamattomana, mitä ihmeitä päivä toisi tullessaan!
Ana ja hänen toverinsa, sisar Carrascal, astuivat ulos aamuilmaan. He kulkivat tietä pitkin kylän halki. Kaukaisuudessa siinsi korkeita tulivuoria. He olivat ensimmäisten lähetyssaarnaajien joukossa, jotka palvelivat Otavalon alueella. Kirkko oli ollut Ecuadorissa vasta vähän aikaa, mutta se kasvoi.
”Hola!” he tervehtivät erästä perhettä, jota opettivat. Äiti, isä ja useita lapsia kokoontui oppitunnille.
”Tänään me opetamme profeetoista”, Anan toveri sanoi. Ana ja sisar Carrascal kertoivat vuorotellen, kuinka Jumala kutsuu profeettoja opettamaan Jeesuksesta Kristuksesta.
Kun tuli aika lukea, Ana avasi Mormonin kirjansa. Ana luki aina pyhien kirjoitusten jakeet, sillä sisar Carrascal ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Sisar Carrascal oli siitä huolimatta voimallinen lähetyssaarnaaja.
”Tiedän, että se, mitä olemme tänään kertoneet, on totta”, Ana sanoi oppitunnin päätteeksi. ”Rukoiletteko, että tekin saisitte tietää sen itse?”
Perhe nyökkäsi. Anan sydämeen tuli lämmin tunne.
Päivän kääntyessä iltaan sisar Carrascal kysyi: ”Voitko opettaa minua lukemaan ja kirjoittamaan?”
Ana ei tiennyt, mitä sanoa. Hän ei ollut koskaan opettanut ketään lukemaan. Hän ei tiennyt, pystyisikö siihen.
”Voin yrittää”, Ana sanoi lopulta. ”En tiedä, olenko kovin hyvä opettaja.”
Sisar Carrascal hymyili leveästi. ”Kunhan vain opetat minua”, hän tokaisi. ”Rukoilen, että taivaallinen Isä auttaa minua ymmärtämään.”
Ana hämmästyi siitä, miten vahva sisar Carrascalin usko oli. ”Hyvä on. Minä opetan!” hän lupasi.
Joka aamu Ana teki parhaansa auttaakseen sisar Carrascalia oppimaan. He harjoittelivat kirjoittamaan kirjaimia. He tavasivat sanoja. He rukoilivat apua. Lopulta sisar Carrascal osasi lukea pyhien kirjoitusten jakeita – sana kerrallaan!
Kun Ana päätti lähetystyönsä, hän palasi kotiinsa Ecuadorin pääkaupunkiin Quitoon.
Hän halusi kuitenkin edelleen palvella. ”Taivaallinen Isä”, hän rukoili, ”haluan palvella edelleen, mutta minun täytyy myös löytää työpaikka. Auta minua keksimään, miten voin tehdä työtä ja auttaa edelleen ihmisiä.”
Eräänä päivänä Anan rukoukseen vastattiin. Mies nimeltä veli Mesa tuli käymään hänen kotonaan. Hän oli töissä kirkon koululaitoksessa.
”Ana”, hän sanoi, ”kirkko tarvitsee vapaaehtoisia opettamaan ihmisiä lukemaan. Haluatko auttaa?”
”Haluan!” Ana vastasi. ”Missä haluat minun palvelevan?”
Mies hymyili. ”Otavalossa, jossa palvelit jo aiemmin!”
Ana hymyili ajatellessaan, että hän voisi palata rakastamiinsa kyliin. Hän oli kiitollinen lahjoista, joita taivaallinen Isä oli antanut hänelle, jotta hän voisi jakaa niitä: lukemisen lahjasta ja evankeliumin lahjasta. Molemmat olivat ihmeitä.
Otavalo on alue Andien vuoristossa Ecuadorissa.
Nykyään Ecuadorissa on yli 250 000 kirkon jäsentä.
Pian Ecuadorissa on kaksi temppeliä.
Ana kastettiin vuonna 1974. Hän palveli lähetystyössä vuotta myöhemmin.
Ana toimi vapaaehtoisena lukutaidon opettajana seitsemän vuoden ajan.
Anan lempilaulu Alkeisyhdistyksen lauluista on ”Lapsen rukous”.