Teetä vai mangomehua?
Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Tämä kertomus tapahtui Taiwanissa.
”Miksi et halunnut teetä?” Jiro kysyi.
”Totuutta puolusta ain” (Lasten laulukirja, s. 81).
Chung käveli pitkin vilkasta taiwanilaista katua. Hänen ystävänsä Jiro kulki hänen vierellään. Kadulla tungeksi valtavasti ihmisiä. Jotkut katselivat alennusmyynnissä olevia vaatteita, lapset pelasivat pelejä ja toiset kiiruhtivat eteenpäin kännykkään puhuen. Chung piti tiukasti kiinni koulurepustaan, jottei se putoaisi.
”Uskomatonta, että kouluvuosi on melkein ohi!” Chung sanoi kovaa, jotta Jiro kuulisi.
”Totta! Olen jo saanut tarpeekseni oppitunneista”, Jiro vastasi.
Chung ja Jiro kulkivat monenlaisten ruokakojujen ohi. Niissä myytiin pitaijoita ja mansikoita, höyryävän kuumia taikinanyyttejä, maapähkinäjäätelörullia… Herkullisia tuoksuja leijui kaikkialla! Chung ei kuitenkaan kiinnittänyt niihin huomiota, sillä hänellä oli kuuma ja hikinen olo.
”Tuntuu kuin olisin uunissa!” Chung sanoi.
”Sama täällä”, Jiro sanoi. ”Ostetaan jotakin juotavaa.”
He pujottelivat värikkäitä juomia myyvän kojun luo.
Jiro otti esiin muutaman kolikon. ”Kaksi kuplateetä, kiitos.”
Chung tiesi, että teen juominen oli vastoin viisauden sanaa. ”Oikeastaan, saisinko mieluummin mangomehun?” hän kysyi.
Jiro kääntyi katsomaan Chungia. Chungin maha heitti kuperkeikkaa. Ajatteliko Jiro, että hän on outo, koska ei juo teetä?
Nainen ojensi Jirolle kylmän kuplateen ja Chungille mangomehun. Sitten pojat palasivat kadun vilinään ja suuntasivat kotia kohti.
Jiro hörppi juomaansa. ”Miksi et halunnut teetä? Tämä on tosi hyvää!”
Chung puraisi huultaan. ”Tuota, minä en juo teetä.”
”Miksi et?”
Chung mietti, miten vastaisi kysymykseen. Lähetyssaarnaajat olivat kertoneet hänelle viisauden sanasta. Alkeisyhdistyksen luokassa hän oli oppinut, että viisauden sanan noudattaminen auttaisi häntä niin että Pyhä Henki voisi olla hänen kanssaan.
”Uskon Jumalaan, ja Hän haluaa, että pidän huolta kehostani. Hän on pyytänyt, että en joisi teetä, kahvia tai alkoholia”, Chung vastasi.
”Mistä sinä tiedät sen?” Jiro kysyi.
”Opin siitä kirkossa.”
Jiro otti uuden hörpyn juomastaan. ”Tuo on vähän hassua. Tämähän on vain teetä! Ei tästä ole sinulle mitään haittaa.”
Chungista tuntui kuin hänen mahansa olisi ollut täynnä loikkivia sammakoita. Miten hän saisi Jiron ymmärtämään? Ehkä joku kirkossa osaisi auttaa häntä selittämään sen Jirolle.
”Haluaisitko tulla joskus kirkkoon kanssani? Minä käyn Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Voisit oppia siellä Jumalasta ja Jeesuksesta Kristuksesta.”
Jiro mietti hetken. ”En taida tulla.”
”Okei”, Chung sanoi. Hänestä tuntui vähän surulliselta, ettei Jiro halunnut tulla kirkkoon hänen kanssaan. Hän oli kuitenkin iloinen, että oli kertonut todistuksestaan.
Pari päivää myöhemmin koulussa Chungin opettaja Lin pyysi oppilaiden huomiota. ”Huomenna on viimeinen koulupäivä. Koska te kaikki olette olleet tänä vuonna ahkeria, minulla on teille yllätys. Huomenna juomme kaikki yhdessä kuplateetä!”
Kaikki oppilaat hurrasivat. Kaikki paitsi Chung. Hänen hartiansa lysähtivät. Hänen pitäisi kertoa opettajalle, että hän ei juo teetä, ja se olisi vielä vaikeampaa kuin Jirolle kertominen! Kaikki pitäisivät häntä outona, aivan kuten Jiro.
Jiro viittasi. ”Opettaja! Chung ei juo teetä. Se on osa hänen uskontoaan. Voiko hän saada sen sijaan mangomehun?”
Lin kääntyi Chungin puoleen. ”Onko se totta, Chung?”
Chung nyökkäsi.
Lin hymyili. ”Hyvä on. Tilaan sinulle sitten mehun.”
Koulun jälkeen Chung ja Jiro kävelivät yhdessä kotia kohti. ”Kiitos, kun autoit”, Chung sanoi.
Jiro hymyili. ”Sinä olet ystäväni. Jos jokin asia on tärkeä sinulle, se on tärkeä minulle.”
Kuvitus Melissa Manwill