Lämpimiä lahjoja
Kirjoittaja asuu Oregonissa Yhdysvalloissa.
Mitä Alex voisi tehdä ylimääräisestä kankaasta?
Alex katseli ympärilleen kangaskaupassa. Siellä oli hurjan paljon eri värejä ja kivoja kuvioita. Hän näki muutaman, joka sopisi täydellisesti.
”Hei äiti”, Alex sanoi ja osoitti kangasta, jossa oli värikkäitä pieniä liskoja. ”Pidätkö näistä liskoista?”
”Pidän enemmän söpöistä pörröisistä pupuista”, äiti vastasi.
Alex nauroi. ”Tiedät kyllä, mitä tarkoitan! Sopisiko tämä huiveihin?”
”Ystäväsi pitävät siitä varmasti.”
Alex aikoi tehdä huiveja ystävilleen. Hän valitsi jalkapallokuvioisen kankaan Joshille, rakettikuvioisen Josélle ja liskokuvioisen Mikelle.
Pian he olivat jo kotimatkalla kankaineen. Heidän lähtiessään pysäköintialueelta Alex näki miehen, jonka pitelemässä pahvikyltissä pyydettiin apua. Hän ymmärsi, ettei miehellä todennäköisesti ollut työpaikkaa eikä kotia. Mies näytti myös palelevan kovasti. Hänellä oli vain ohut takki. Alexilla oli paksu talvitakki, mutta hänellekin tuli kylmä, kun hän käveli aamuisin kouluun.
Kun he pääsivät kotiin, Alexin äiti näytti, miten kangas asetellaan suoraan ja miten siitä mitataan huivi. Alex leikkasi kankaan varovasti saksilla. Sen jälkeen hän leikkasi päihin hapsut. Pian Alex oli saanut tehtyä kuusi värikästä huivia. Iso kasa kangasta oli kuitenkin jäänyt yli.
”Kenelle muille voisit vielä tehdä lahjat?” äiti kysyi.
”En oikein tiedä”, Alex sanoi. Sitten hän muisti kylttiä pidelleen miehen. Hän sai ajatuksen.
Sillä viikolla koti-illassa Alex opetti koko perheensä tekemään huiveja. Äiti mittasi ne, ja isä leikkasi ne kankaasta. Alex ja hänen siskonsa leikkasivat hapsut. Alexista oli mukava tehdä huiveja kankaasta, jossa oli pieniä liskoja. Ne näyttivät hymyilevän hänelle.
”Vau”, Alex sanoi, kun kaikki oli valmista. ”Saimme tehtyä 14 huivia jaettavaksi!”
”Mitä me nyt teemme?” hänen siskonsa kysyi.
”Viedään nämä autoon”, Alex sanoi. ”Etsitään sen jälkeen joku, joka näyttää olevan kylmissään, ja annetaan hänelle yksi.”
”Sehän on hieno idea”, isä sanoi.
Äiti otti kaapista kassin, ja he pinosivat pehmeät huivit siihen. ”Lähdetään jonain päivänä koko perhe ajelulle etsimään ihmisiä, jotka tarvitsevat huiveja”, äiti sanoi.
”Voimmeko lähteä nyt heti?” Alex kysyi.
Äiti katsoi ulos ikkunasta. ”En tiedä. Ulkona on aika kylmä.”
”Mutta juuri sen takiahan me teimme huivit!”
Vanhemmat hymyilivät. ”Taidat olla oikeassa”, äiti sanoi. ”Pukeudutaan kuitenkin lämpimästi.”
Alex kiskoi takin päälleen, mutta hän tuskin huomasi kylmää säätä. Hän tiesi, että hänen huivinsa voisivat auttaa muita, ja se toi hänelle lämpimän olon.
Kuvitus Mark Robison