Osa esitettävänä
”Minulla on sinulle erityinen osa”, sisar Fox sanoi.
Lapset Caprin luokassa puhuivat paljon. Heistä oli hauskaa kertoa toisilleen viikostaan. Heistä oli hauskaa vastata oppiaiheen kysymyksiin.
Mutta ei Caprista. Capri ei osannut puhua. Hänellä oli vamma, joka teki puhumisesta vaikeaa.
Eräänä sunnuntaina sisar Foxilla oli jännittäviä uutisia. ”Alkeisyhdistyksen ohjelma on pian”, hän sanoi. ”Jokaisella teistä on siinä osa.”
Sisar Fox antoi paperilappuja muille lapsille. Jokaisessa paperissa oli rivi, joka heidän tuli sanoa. Mutta Capri ei pystynyt sanomaan sanoja. Kuinka hänellä voisi olla osa ohjelmassa?
”Minulla on sinulle erityinen osa”, sisar Fox sanoi Caprille. Hän piteli pientä rasiaa. Sen toiselta puolelta työntyi pieni kahva. ”Katso tätä.” Sisar Fox pyöritti kahvaa ympäri ja ympäri. Rasiasta kuului hiljainen sävel.
Capri taputti käsiään. Hän tunsi sen laulun!
Sisar Fox hymyili. ”Tässä, kokeile sinä!” Hän auttoi Capria pyörittämään pientä kahvaa. Sävelmä soi. Se oli kuin taikaa!
”Soitatko tämän laulun meille Alkeisyhdistyksen ohjelmassa?” sisar Fox kysyi. Capri nyökkäsi. Hän oli iloinen siitä, että hänellä oli osa.
Pian oli ohjelman esityspäivä. Yksi kerrallaan jokainen lapsi käveli eteen sanomaan oman osuutensa.
”Jumala rakastaa meitä”, sanoi Allie.
”Jumala on taivaallinen Isämme”, sanoi Zac.
Sitten oli Caprin vuoro. Hän astui eteen. Sitten hän pyöritti rasian pientä kahvaa. Hiljainen sävelmä soi. Capri ajatteli laulun sanoja mielessään soittaessaan sitä.
Oon lapsi Jumalan
Ja saavuin päälle maan
Ja kodin sain ja vanhemmat
Mun tietäin turvaamaan.
Capri katseli kaikkia ihmisiä. He hymyilivät hänelle.
Ohjelman lopuksi puhui piispa. ”Tänään jokainen lapsi lausui todistuksensa”, hän sanoi. ”Se, mitä he esittivät, on totta. Me olemme kaikki Jumalan lapsia.”
Caprin sydämeen tuli lämmin tunne. Hän tiesi, että piispa oli oikeassa. Hän oli Jumalan lapsi. Ja hänellä oli tärkeä osa esitettävänä.
Kuvitus Conner Gillette