Samuelin uusi joukkue
Antaisivatko muut pojat hänelle mahdollisuuden?
Oli varhainen lauantaiaamu. Samuel istui keittiön pöydän ääressä ja tuijotti murokulhoonsa. Hän ei oikeastaan halunnut syödä.
”Isä”, hän sanoi hiljaa. ”Minä muutin mieleni. En halua tavata koripallojoukkuettani tänään.”
”Tiedän, että on vaikeaa olla uusi kaveri, mutta saat kyllä ystäviä”, isä sanoi.
”Ei, ei se siitä johdu… Olen vain huolissani siitä, mitä he ajattelevat.”
Isä istuutui hänen viereensä. ”Tarkoitatko, että mietit, mitä joukkueesi ajattelee uudesta pelaajasta, jolla on vain yksi käsi?”
Samuel oli syntynyt ilman vasenta kättä. Hänen vasen käsivartensa loppui ranteeseen.
”Joo”, Samuel sanoi. ”Koska he eivät tunne minua, he saattavat luulla, ettei yksikätinen poika pysty pelaamaan koripalloa.”
”He saattavat ajatella niin, mutta sinä olet hyvä pelaaja. Ja harjoituksissa käyminen auttaa sinua pelaamaan vieläkin paremmin”, isä sanoi hymyillen. ”Tulehan. Hae pelipaitasi ja vesipullosi. Lähdetään tapaamaan joukkuettasi.”
Samuel huokaisi. ”Hyvä on.”
Heti kun he menivät urheiluhallille, valmentaja tuli heidän luokseen.
”Hei! Minä olen valmentaja Monroe. Sinä olet varmaan uusi pelaajamme.”
”Joo, minä olen Samuel.”
”Me olemme iloisia, että saamme sinut joukkueeseemme”, valmentaja Monroe sanoi. ”Mennään tapaamaan muita poikia.”
Isä istuutui penkille. Samuel nappasi pallonsa ja lähti valmentajan perään.
”Haluan esitellä Samuelin, uusimman pelaajamme”, valmentaja Monroe sanoi. Muutama poika vilkutti Samuelille. ”Meillä on onnea, kun saamme hänet ajoissa ensimmäiseen otteluumme. Olen sitä mieltä, että meillä tulee olemaan hieno joukkue, hieno ottelu ja hieno kausi!”
Valmentaja Monroe puhalsi pilliin, ja joukkue aloitti harjoittelun. Samuel näki muutaman joukkuetoverinsa tuijottavan, kun hän pomputteli ja heitti palloa vain oikealla kädellään. Hän yritti antaa olla sen häiritsemättä.
Juomatauon aikana Samuelin viereen penkille istuutui poika. ”Hei, minä olen Jackson. Mitä kädellesi on tapahtunut?”
”Ei mitään. Minä vain synnyin tällaisena”, Samuel sanoi.
”En ole koskaan ennen nähnyt kenenkään pelaavan palloa yhdellä kädellä”, Jackson sanoi. ”Pelaat tosi hyvin.”
Samuel hymyili. ”Kiitos.”
Valmentaja Monroe puhalsi taas pilliinsä. ”Viimeisen puolen tunnin ajan aiomme pelata harjoitusottelun.” Hän jakoi pojat kahteen joukkueeseen. Samuel oli iloinen siitä, että Jackson oli hänen joukkueessaan.
Kun peliaikaa oli jäljellä minuutti, molemmilla joukkueilla oli sama määrä pisteitä. Yksi Samuelin joukkuetovereista sai pallon ja katseli ympärilleen etsien jotakuta, jolle syöttää. Samuel oli lähellä valmiina nappaamaan pallon. Mutta poika heittikin sen Jacksonille.
Jackson otti muutaman askeleen. Sitten hän huomasi Samuelin ja syötti pallon Samuelille. Samuel nappasi pallon kiinni, kääntyi ja heitti sen kohti koria.
Viuh! Pallo meni sisään juuri kun valmentaja Monroe puhalsi pilliin. Samuelin joukkue hurrasi.
”Hieno syöttö”, Samuel sanoi Jacksonille, kun he kävelivät penkkien luo.
”Hieno heitto”, Jackson sanoi. ”Muut kaverit oppivat kyllä, että yksi käsi riittää koripallon pelaamiseen.”
Samuel hymyili ja antoi Jacksonille ylävitosen. Hänellä oli tunne, että valmentaja Monroe oli oikeassa. Siitä tulisi hieno joukkue, hieno ottelu ja hieno kausi.
Kuvitus Sandra Eide