”Mikä se laulu oli?”
Laulaminen auttoi Calebin pelkoja hälvenemään.
Caleb vilkutti hyvästit äidille. Hän, hänen veljensä ja siskonsa aikoivat viettää kokonaisen viikon tätinsä luona. Täti ei asunut kovin kaukana Calebin perheen asuinpaikasta Filippiineillä, mutta se tuntui silti seikkailulta. He pitäisivät todella hauskaa!
Kaikki nousivat autoon. Isä vei heidät tädin talolle. Caleb juoksi antamaan tädilleen ja serkulleen lämpimän halauksen.
”Minulla oli teitä ikävä!” hän sanoi.
Täti hymyili. ”Minullakin oli ikävä teitä! Tulkaa, tein teille vähän herkkuja.”
Kahden päivän ajan Caleb leikki sisarustensa ja serkkunsa kanssa aamusta iltaan. He pelasivat videopelejä. He piirsivät kuvia. He juoksivat ulkona. Mutta kolmantena päivänä Caleb ei tuntenut oloaan hyväksi. Hänen kehonsa tuntui heikolta ja kipeältä.
”Olet varmaan väsynyt, kun olet leikkinyt niin paljon”, täti sanoi. Hän antoi Calebille lasillisen vettä. Caleb meni aikaisin vuoteeseen.
Kun hän heräsi, hänellä oli vieläkin huonompi olo. Hän pystyi tuskin liikkumaan! Kaikkialle hänen jalkoihinsa oli levinnyt ihottumaa. Hänen tätinsä oli huolissaan. Täti soitti Calebin äidille.
Pian äiti ja isä hakivat Calebin ja veivät hänet sairaalaan. Lääkäri teki joitakin kokeita. Hän kertoi heille, että Calebilla oli sairaus nimeltä denguekuume. Se kuulosti pelottavalta.
”On hyvä, että toitte hänet tänne”, lääkäri sanoi. ”Hänen pitää jäädä tänne joksikin aikaa, jotta voimme seurata hänen vointiaan.”
Hoitaja vei heidät huoneeseen, jossa oli kolme muuta sairasta lasta. Äiti auttoi Calebin sänkyyn. Hän halasi Calebia tiukasti ja piti rukouksen. Sitten äiti ja isä lähtivät.
Caleb oli peloissaan. Hän alkoi laulaa erästä Alkeisyhdistyksen laulua, jotta hänestä tuntuisi paremmalta.
”Oletko siellä, Isä taivahan?” hän lauloi. ”Kuuletko rukoukset joka lapsen?”
Muut lapset kuuntelivat. ”Mikä se laulu oli?” yksi poika kysyi.
”Opin sen Alkeisyhdistyksessä”, Caleb sanoi. ”Se saa minut tuntemaan itseni rohkeaksi. Se muistuttaa minua siitä, että taivaallinen Isä on aina lähellä minua.”
”Laulaisitko sen uudestaan?” yksi tyttö pyysi. ”Se on kaunis.”
Kun Caleb lauloi laulun uudelleen, hänen pelkonsa hälvenivät.
”Mikä on Alkeisyhdistys?” toinen tyttö kysyi. Caleb kertoi heille kaiken kirkosta ja Alkeisyhdistyksestä. Hän todisti taivaallisesta Isästä ja Jeesuksesta Kristuksesta.
Caleb lauloi muille lapsille Alkeisyhdistyksen lauluja joka päivä, kunnes hän pääsi kotiin. Hän kertoi myös pyhien kirjoitusten kertomuksia. Se sai hänen olonsa tuntumaan paremmalta, ja hän tiesi, että se auttoi muitakin. Hän oli iloinen siitä, että hän sai kertoa evankeliumista jopa sairaalassa.
Kuvitus Maria Mola