Vain yksi palako?
Toddin oli vaikeaa istua hiljaa sakramenttikokouksen aikana. Hän heilutteli jalkojaan. Hän hytkyi istuimellaan.
Toddista oli mukavaa istua kirkossa isän sylissä. Mutta isä oli tänään matkoilla. ”Todd”, äiti kuiskasi. ”Sakramentin aikana olemme kunnioittavia.” Hän antoi Toddille Ystävä-lehden.
Todd katseli kuvia. Mutta pian hän kyllästyi olemaan hiljaa. Hän tarttui vauvasiskoaan Sarahia kädestä. Sarah kietoi pienet sormensa hänen sormensa ympärille. Todd hymyili.
Pian leipätarjotin tuli hänen kohdalleen. Todd oli nälkäinen. Hän kaappasi molemmin käsin paljon leipää. Äidin kulmat kurtistuivat. Hän sanoi: ”Ota seuraavan kerran vain yksi pala.”
Kokouksen jälkeen äiti hymyili Toddille. ”Kiitos, että autoit Sarahia, kun isä oli poissa.”
Toddista oli mukavaa auttaa äitiä kirkossa. Hän ajatteli kaikkia ottamiaan leipäpaloja.
”Anteeksi, että otin niin paljon leipää. Miksi me saadaan vain yksi pala?” hän kysyi.
Äiti halasi Toddia. ”Me emme ota leipää siksi, että olemme nälkäisiä. Me otamme leipää muistaaksemme Jeesuksen. Ja me otamme vain yhden palan, jotta jokainen voi saada palan muistaakseen Jeesuksen.”
Seuraavalla viikolla kirkossa Todd yritti erityisen kovasti olla kunnioittava. Hän otti vain yhden palan leipää. Hän oli iloinen siitä, että hän voi muistaa Jeesuksen. Hän halusi auttaa muitakin muistamaan Jeesuksen.
Kuvitus Kevin Fales