Urheita ystäviä
Tämä kertomus tapahtui Yhdysvalloissa.
Molly halusi olla urhea kuten hänen ystävänsä.
Kello soi. Molly pani kirjat laukkuunsa. Koulu oli loppunut, eikä hän malttanut odottaa viikonloppua!
”Muistakaa olla valmiita historian esitelmäänne maanantaina”, opettaja Miller sanoi. ”Mukavaa viikonloppua, luokka.”
Molly vilkaisi Anishaa. Anishan pää oli painuksissa, ja hän näytti huolestuneelta.
”Hei, Anisha”, Molly sanoi. ”Onko kaikki hyvin?”
Anisha huokaisi. ”Minua pelottaa pitää esitelmäni maanantaina. Olen harjoitellut kovasti englantia sen jälkeen kun muutimme tänne. Mutta minun on vaikea sanoa historiankirjamme sanoja.”
Molly mietti sitä. Olisi tosi vaikeaa muuttaa toiseen maahan ja oppia uusi kieli.
”Olisiko siitä apua, jos harjoittelisimme yhdessä?” Molly kysyi.
Anisha nyökkäsi. ”Se olisi mukavaa. Ehkä voisimme opetella myös vaikeita sanoja.”
”Tietysti”, Molly sanoi. ”Se auttaisi meitä molempia!”
Maanantaiaamuna opettaja Miller seisoi luokan edessä. ”Aloitamme tunnin tänään esitelmillämme.”
Molly kääntyi ja hymyili Anishalle. Anisha vastasi hymyyn, mutta Molly näki huolen hänen silmissään.
Muutama oppilas piti esitelmänsä. Sitten oli Anishan vuoro. Oppilaat kikattivat, kun hän käveli luokan eteen. Jotkut heistä osoittelivat häntä ja kuiskivat.
Anisha veti syvään henkeä. Paperi hänen kädessään tärisi hieman.
Molly piti mielessään rukouksen. Taivaallinen Isä, autathan Anishaa onnistumaan esitelmässään. Ja autathan minua tietämään, kuinka voin auttaa häntä.
Opettaja pyysi oppilaita kuuntelemaan hiljaa. Mutta Molly kuuli silti kuiskuttelua. Kun Anisha yritti sanoa vaikeita sanoja, muutama oppilas nauroi. Molly toivoi, että hän saisi oppilaat lopettamaan kikatuksen ja kuiskailun. Hän huolehti siitä, että hymyili aina, kun Anisha katsoi häntä.
Päästyään loppuun Anisha meni takaisin paikalleen. Molly näki kyyneliä Anishan silmissä. Anisha painoi päänsä pulpetille.
Sitten oli Mollyn vuoro. Hän käveli luokan eteen. ”Ennen kuin aloitan, haluan sanoa, että Anisha piti hienon esitelmän.”
Anisha kohotti katseensa.
”Hän on ollut täällä vasta muutaman kuukauden ja puhuu jo oikein hyvää englantia. Hän tekee lujasti töitä eikä anna periksi. Toivon, että voin olla urhea, kuten hän on.”
Tunnin jälkeen Molly tarttui kirjoihinsa. Hän halusi puhua Anishan kanssa. Mutta monet muut olivat jo kerääntyneet Anishan ympärille. He sanoivat hänelle mukavia asioita.
”Hienosti hoidettu esitelmä, Anisha!” yksi poika sanoi.
”Joitakin ihmisten ja paikkojen nimiä oli hyvin vaikea sanoa!” sanoi toinen tyttö.
Molly hymyili ja piti mielessään uuden rukouksen. Hän kiitti siitä, että taivaallinen Isä oli auttanut häntä olemaan urhea kuten Anisha.
Kuvitus Zhen Liu