Lukijan kirjoitus
Mene istumaan hänen viereensä
Sierra F., 12, Utah, USA
Yhtenä päivänä koulussa kuulin, että erästä poikaa kiusattiin. Minua suretti. Ketään ei saisi kohdella sillä tavalla.
Myöhemmin samana päivänä meidän luokalla oli juhlat. Poika, jota oli aiemmin kiusattu, tuli juhliin ja istui yksin. Kun näin hänet, muistin, mitä oli tapahtunut. Kuulin äänen käskevän minua istumaan hänen viereensä. En kuitenkaan halunnut olla ainoa, joka istuisi hänen vieressään. Kyllä hän pärjää, ajattelin. Hän ei tarvitse ketään istumaan viereensä. Työnsin ajatuksen mielestäni.
Ääni tuli mieleeni uudestaan, voimakkaammin. Mene istumaan hänen viereensä.
Katsoin poikaa. Hän näytti yksinäiseltä ja surulliselta. Hyvä on, ajattelin. Kun istuuduin hänen viereensä, hän näytti vaivautuneelta. Kerroin hänelle nimeni ja kysyin häneltä hänestä. Alkuun olin hermostunut. Jutellessamme minulla oli kuitenkin rauhallinen olo. Eikä hän enää näyttänyt yksinäiseltä eikä surulliselta.
Kun hänen piti palata luokkaan, sanoin, että juttelen hänelle myöhemmin. Hän hymyili vähän ja sanoi, että se sopii. Opettajani tuli luokseni ja sanoi: ”Kiitos, Sierra. Se on hyvin ystävällistä.” Minä vain nyökkäsin.
Loppupäivä meni nopeasti, mutta se rauhallinen tunne ei häipynyt. Tiedän, että tein oikein. Joskus ihmisiä ei kohdella oikein, kun he ovat erilaisia. Minä en pidä siitä, mutta niin tapahtuu.
Me olemme kaikki Jumalan lapsia. Meidän tulee kohdella toisia ystävällisesti. Jos teemme niin, tiedän, että Jumala siunaa meitä.
Kuvitus Kristin Sorra