Ihmeellinen Grace
Hän rakasti ruumistaan riippumatta siitä, mitä muut sanoivat.
”Äiti! Katso tätä.” Grace siirteli jalkojaan naputtaen tanssikengillään keittiön lattiaa.
”Vau!” äiti sanoi. ”Sinusta on tulossa hyvä.”
Grace pyörähti ympäri. Hän rakasti tanssimista.
Hänen isoveljensä Nate tuli alas portaita. Naten oli aika lähteä pyörällään kouluun.
”Hei sitten, äiti! Hei hei, Grace”, Nate sanoi juostessaan ulos ovesta.
”Voinko minä juosta hänen kanssaan kadun päähän ja sitten takaisin?” Grace kysyi äidiltä.
Äiti vilkaisi kelloa. ”Toki”, hän sanoi. ”Sinulla on vielä aikaa, ennen kuin sinun pitää lähteä kouluun.”
Grace potkaisi steppikengät jaloistaan ja pani nopeasti lenkkitossunsa tilalle. Hän ryntäsi ulos ovesta. Nate oli kiipeämässä pyöränsä selkään. Grace juoksi hänen vierellään, kunnes hän ehti kadun päähän. Grace vilkutti, kun Nate kääntyi kulmasta. Sitten Grace kääntyi ja hyppeli takaisin kotiin.
”Tulin takaisin!” Grace huusi äidille. Hän lysähti sohvalle.
”Se oli tosi nopeaa!” äiti sanoi. Hän istahti Gracen viereen. ”Katso kaikkia näitä ihmeellisiä asioita, joita osaat tehdä. Tanssia. Juosta. Ruumiisi on suurenmoinen lahja.”
Grace mietti asiaa. Hän ei pitänyt ruumistaan niin suurenmoisena. Etenkin kun hän vertasi itseään muihin lapsiin koulussa. Toisinaan hän jopa valitti siitä.
Mutta hän piti kovasti juoksemisesta. Ja hän oli hyvin onnellinen tanssiessaan. Ja se kaikki oli hänen ruumiinsa ansiota. Hän heilutti jalkojaan ja virnisti. Ehkäpä hänen ruumiinsa oli suurenmoinen.
Muutama päivä myöhemmin äiti haki Gracen koulusta. ”Miten päiväsi sujui?” äiti kysyi.
”Hyvin.” Grace kiipesi autoon ja kiinnitti turvavyönsä. ”No, enimmäkseen hyvin. Lounaalla eräs poika sanoi jotakin ilkeää minun ruumiistani.”
Äiti vilkaisi häntä taustapeilistä. ”Voi kulta. Olen kovin pahoillani.”
Grace kohautti olkiaan. ”Sanoin hänelle, ettei se, mitä hän sanoi, ollut ystävällistä. Ja sitten lähdin juttelemaan muiden lasten kanssa.”
”Olen ylpeä sinusta”, äiti sanoi. ”Kuinka pysyit niin rauhallisena?”
Grace pompotti jalkojaan. ”No, muistin, mitä sanoit minulle. Siitä, kuinka ruumiini on lahja taivaalliselta Isältä. Tiedän, että jos pidän huolta ruumiistani, Hän siunaa minua niin, että pystyn tekemään sen, mitä minun pitää tehdä.”
Äiti pysäköi heidän talonsa eteen. ”Olet ehdottomasti oikeassa. Onko kaikki hyvin?”
”On kyllä. Käyn pyöräilemässä, ennen kuin teen läksyt, sopiiko?” Grace pomppasi ulos autosta. Pian hän oli pyörän selässä polkemassa lujaa jalkakäytävää pitkin.
Hän rakasti ruumistaan riippumatta siitä, mitä muut sanoivat. Hänen ruumiinsa oli lahja.
Grace kiljaisi riemusta ja polki vielä nopeammin.