Lukijan kirjoitus

Draamaa näyttämön takana

Paisley B., 12, Utah, USA

Pikkuveljeni on hassu, hänellä on vilkas mielikuvitus ja hän välittää muista. Hän on yksi suurimmista faneistani, kun esiinnyn näyttämöllä. Hänellä on myös erityistarpeita. Hän on hyvin pieni ikäisekseen, ja hänellä on vaikeuksia lukea, kirjoittaa, puhua ja toisinaan ymmärtää muita. Hän on myös kuuro.

Yhtenä päivänä näytelmäharjoituksissa kävelin ylös portaita päästäkseni näyttämölle. Kuulin jonkun sanovan jotakin ilkeää vammaisista lapsista. Kaikki alkoivat vitsailla ja nauraa sille.

Tiedän, etteivät he halunneet loukata tunteitani, mutta tulin todella surulliseksi ja juoksin etsimään piilopaikkaa. Kun istuin piilopaikassani, viereeni istahti aikuinen, joka alkoi puhua minulle näytelmästä. Minusta alkoi tuntua paremmalta.

Kun oli aika lähteä kotiin, kerroin äidille, mitä oli tapahtunut. Äiti sanoi minulle, että on ihan ok lähteä pois tilanteesta, joka saa minut tuntemaan oloni kurjaksi, ja että on ok puhua aikuisen kanssa tunteistani.

Toisinaan ihmiset eivät ymmärrä, miltä tuntuu, kun on erityistarpeita, tai tuntee jonkun, jolla on erityistarpeita. Haluan olla esimerkkinä rakkaudesta ja ystävällisyydestä.

Kuvitus Kristin Sorra