Pioneereja jokaisessa maassa
Moiran ensimmäinen puhe
Hän tiesi, että hän pystyisi siihen taivaallisen Isän avulla.
Moira hyräili hiljaa kävellessään mamán kanssa ulos kappelista. Kokous oli juuri päättynyt.
”Hei, Moira”, lähetysjohtaja Scott sanoi. Richard G. Scott oli lähetysjohtaja Argentiinassa, missä Moira asui. ”Olisitko halukas pitämään puheen piirikonferenssissa ensi kuussa?”
Moira nielaisi. Hän oli vasta 12-vuotias, eikä hän ollut koskaan aiemmin pitänyt puhetta! ”Voisin yrittää”, hän sanoi.
Lähetysjohtaja Scott hymyili. ”Kiitos! Sinä selviydyt hienosti.”
Matkalla kotiin kirkosta Moiran sydän jyskytti lujaa. ”En tiedä, pystynkö siihen”, hän sanoi.
”Taivaallinen Isä auttaa sinua”, mamá sanoi. ”Hän on auttanut sinua tekemään vaikeita asioita ennenkin, eikö olekin?”
Moira nyökkäsi. Taivaallinen Isä oli auttanut häntä aiemmin. Kuten silloin, kun hän ja mamá olivat liittyneet kirkkoon vuosi sitten.
Moira oli innoissaan kertonut parhaalle ystävälleen Doritalle kasteestaan. Mutta kun Doritan vanhemmat saivat tietää, he eivät antaneet Doritan enää leikkiä Moiran kanssa. Moira oli tuntenut itsensä hyvin yksinäiseksi.
Mutta taivaallinen Isä oli auttanut häntä saamaan uusia ystäviä. Aivan ensimmäisenä sunnuntainaan kirkossa hän näki erään tytön seisovan oven luona.
”Hei”, tyttö sanoi. ”Minä olen Carmen. Haluatko istua minun kanssani?” Pian Carmenista ja Moirasta tuli hyviä ystäviä.
Moiran pitäisi olla rohkea voidakseen puhua piirikonferenssissa. Mutta hän tiesi, että hän pystyisi siihen taivaallisen Isän avulla. Muutaman seuraavan viikon ajan Moira teki lujasti töitä puheensa eteen. Hän kirjoitti muistiin, mitä hän sanoisi. Sitten hän harjoitteli sen sanomista ääneen.
Viimein koitti hänen puheenpitämispäivänsä. Moira istui edessä ja katseli kaikkia kappelisalissa olevia ihmisiä. Heitä oli todella paljon!
Sitten Moira huomasi jonkun vilkuttavan hänelle. Se oli Carmen! Moira vilkutti takaisin. Se, että hän näki ystävänsä väkijoukossa, sai hänet tuntemaan olonsa hieman paremmaksi.
Kun oli Moiran vuoro, hän astui mikrofonin luo. Hän veti syvään henkeä. Sitten hän piti puheensa. Alussa hänen äänensä vapisi. Mutta hän tunsi Pyhän Hengen auttavan häntä. Lopussa hän lausui todistuksensa. ”Minä tiedän, että Jeesus elää ja rakastaa meitä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.”
Kokouksen jälkeen kaikki menivät ulos retkilounaalle. Carmen löysi Moiran ja halasi häntä. ”Se meni hienosti!” hän sanoi.
”Kiitos! Minua pelotti, mutta taivaallinen Isä todella auttoi minua.” Moira hymyili. Hän oli tehnyt jotakin, mitä hän ei ollut tehnyt koskaan aiemmin, ja se teki hänestä pioneerin.