Videokysymys
Josué kaipasi vastauksia, mutta keneltä hän voisi kysyä?
Josué käveli internet-kahvilaan. Tietokoneet reunustivat seiniä, ja videopelien humaukset ja kilahdukset täyttivät huoneen. Josuélla ei ollut kotona tietokonetta, joten hän tuli kahvilaan käyttämään sellaista. Hän malttoi tuskin odottaa, että saisi katsoa hienoja videoita!
Hänen ystävänsä Carlos tuli hänen perässään. Josué antoi omistajalle hieman rahaa. Sitten hän ja Carlos löysivät tietokoneen käytettäväksi.
Ensin Josué katsoi hassun videon, josta eräs ystävä koulussa oli kertonut hänelle. Sitten Carlos valitsi katsottavaksi videon. He jatkoivat vuorotellen.
”Katso, tässä on video kirkosta”, Josué sanoi. Hän napsautti videota ja alkoi katsoa.
Videolla oleva mies sanoi kirkosta hämmentäviä asioita. Hän sanoi, ettei kirkko ole totta. Video sai Josuén tuntemaan siltä kuin hänen sisuksiaan puristettaisiin.
”Onkohan se, mitä tuo mies sanoi, totta?” Josué kysyi, kun video oli ohi.
Carlos pudisti päätään. ”Luuletko sinä, että se, mitä hän sanoi, on totta?”
Josuén otsa kurtistui. Hän oli rukoillut tietääkseen, että kirkko on totta, ja hänestä se oli tuntunut hyvältä. Hän tunsi aina rauhaa, kun hän meni kirkkoon tai luki pyhiä kirjoituksia. Mutta hän ei tiennyt, mitä ajatella siitä, mitä hän oli kuullut videolla.
Sinä iltana Josué pyöri vuoteessaan. Hän ei pystynyt nukkumaan! Hänen päässään sinkoili niin monia kysymyksiä. Mutta keneltä hän voisi kysyä? Papá ei ollut kirkon jäsen, ja mamá oli liian kiireinen töissä. Ei ollut ketään, jolle puhua.
Seuraavana päivänä koulussa Carlos hymyili leveästi. ”Kysyin isältäni, mistä se videolla ollut mies puhui. Isä vastasi kaikkiin kysymyksiini.”
Josué suoristautui. ”Niinkö? Voisinkohan minäkin puhua siitä isäsi kanssa?”
”Joo! Tule koulun jälkeen meille, niin voimme jutella isän kanssa.”
Koulupäivän loppuosa kului hitaasti. Josué pomppi istuimellaan. Hänen oli vaikea keskittyä. Kaikki kysymykset, jotka pulppusivat hänen päässään, voisivat saada vastauksen!
Koulun jälkeen veli Zavala, Carlosin isä, istuutui juttelemaan Josuén ja Carlosin kanssa. He puhuivat videosta pitkän aikaa. Veli Zavalalla oli vastaus kaikkiin Josuén kysymyksiin!
”Pelkäsin, ettet tietäisi vastauksia kysymyksiini”, Josué sanoi.
”Vaikka en tietäisikään, taivaallisella Isällä on aina vastaukset”, veli Zavala sanoi.
”Mutta aina kun rukoilen tietääkseni jotakin, saan vain tunteen. En oikeastaan saa vastausta”, Josué sanoi.
”Joskus tunne on meidän vastauksemme”, veli Zavala sanoi. ”Voimme aina tutkia pyhiä kirjoituksia ja rukoilla ymmärrystä. Vastaukset eivät ehkä tule heti, mutta se ei haittaa. Taivaallinen Isä tietää kaiken, mitä me emme tiedä. Ja Pyhä Henki voi auttaa meitä tuntemaan rauhaa.”
Koko loppupäivän Josué ajatteli sitä, mitä veli Zavala oli sanonut. Sinä iltana hän polvistui rukoilemaan. ”Taivaallinen Isä”, hän sanoi, ”onko se, mitä veli Zavala sanoi, totta? Minä en halua tuntea oloani hämmentyneeksi.”
Josué tunsi olonsa rauhalliseksi ja onnelliseksi. Hän oli kiitollinen siitä, että hän pystyi aina esittämään kysymyksiä. Ja hän oli iloinen siitä, että taivaallinen Isä antoi hänelle hänen tarvitsemansa vastauksen.