”Kutitusongelma”, Ystävä, ELOKUU 2022.
Kutitusongelma
Se on hauskaa vain silloin, kun kaikilla on hauskaa!
”Äiti!” Lizzie huusi. ”Max kutittaa minua koko ajan! Silloinkin kun kiellän häntä.”
”Enkä kutita!” Max huusi takaisin. ”Kutitin häntä vain vähän. Ja hän tökkii minua!”
”Lapset!” äiti huusi toisesta huoneesta. ”Luulin, että meidän piti rakentaa huovista linnake. Lopettakaa tappeleminen ja tulkaa auttamaan.”
Lizzie singahti olohuoneeseen. Mutta Maxia harmitti yhä.
Miksi Lizzie on sellainen kantelupukki? hän mietti laahustaessaan. Kutitus on hauskaa, eikö niin? Sitä paitsi Lizzie tökkii minua aina, enkä minä pidä siitä.
Kun Max pääsi olohuoneeseen, äiti oli jo ottanut esiin kasan huopia. Max kurottautui ottamaan keltaisen lempihuopansa, mutta Lizzie nappasi sen ensin.
Max kiskaisi sen Lizzien käsistä. ”Se on minun!”
”Anna se takaisin!” Lizzie nappasi tyynyn ja mätkäisi sillä Maxia käsivarteen.
”Lopeta!” Max huusi. Mutta Lizzie vain huitaisi häntä toiseen käsivarteen.
”No niin, lapset!” äiti rauhoitteli. ”Eihän linnaketta tällä tavalla rakenneta.” Hän istuutui lattialle sohvatyynylle ja veti Maxin ja Lizzien viereensä. ”Vedetäänpä kaikki syvään henkeä.”
Max katsoi äidin ohi ja mulkoili Lizzietä. Sitten hän veti mukamas syvään henkeä.
Äiti kietoi kätensä Maxin ja Lizzien ympärille. ”Jos joku tekee jotakin, mistä ette pidä, eikä hän lopeta, niin miltä se teistä tuntuu?”
”Pahalta”, Lizzie sanoi hiljaa.
”Niin”, äiti sanoi. ”Tökkiminen, kutittaminen ja tyynysodat ovat hauskoja vain silloin, kun kaikilla on hauskaa. Me kunnioitamme toisiamme lopettamalla, kun meitä pyydetään lopettamaan.”
”Mutta se on vain kutittamista”, Max sanoi.
”No, sinulle se saattaakin olla vain kutittamista. Mutta se saattaa todella vaivata Lizzietä”, äiti sanoi. ”Taivaallinen Isä on antanut meille jokaiselle upean kehon huolehdittavaksi ja suojeltavaksi. Ja se tarkoittaa, että on ihan OK sanoa ’lopeta!’”
”Enää ei siis saa tökkiä?” Lizzie kysyi.
”En yhtään pidä tökkimisestä!” Max sanoi äidille. ”Entä jos meillä olisi uusi perhesääntö? Kun joku ei halua, että häneen kosketaan, ja hän sanoo ’lopeta’, niin me lopetamme heti.”
”Se on erinomainen idea”, äiti sanoi. ”Mitä mieltä sinä olet, Lizzie?”
Lizzie hymyili. ”Pidän siitä, varsinkin jos se tarkoittaa, ettei saa kutittaa.”
”Hyvä”, äiti sanoi. ”Jos joku koskee sinua etkä pidä siitä, voit sanoa hänelle ei.”
”Vaikka se olisitkin sinä, joka häiritsee meitä?” Max virnisti.
”Joo. Vaikka kyse olisi minusta, isästä, Lizziestä tai ystävästä – lopeta tarkoittaa lopeta. Ja jos hän ei kuuntele vaan koskee silti, voitte heti kertoa minulle tai isälle.”
”Mutta eikö se ole kantelemista?” Lizzie kysyi.
”Se ei ole kantelemista”, äiti sanoi. ”Ja teidän pitää kertoa, vaikka toinen henkilö kieltäisi teitä kertomasta.”
”Tarkoittaako tämä, ettei minun tarvitse halata Mindy-tätiä, kun hän tulee?” Lizzie kysyi. ”Hän halaa liian tiukasti, enkä pidä siitä.”
Äiti hymyili. ”Joo, Mindy halaa aika voimakkaasti. Voitte sen sijaan vilkuttaa hyvästiksi ja sanoa ’ei kiitos’, jos hän haluaa halata. Se on ihan OK. On ihmisiä, joiden halaamisesta minäkään en pidä.”
Max katsoi silmät suurina ja otti surullisen ilmeen kasvoilleen. ”Tarkoittaako se, ettet pidä meidänkään halaamisesta?”
Äiti vain nauroi ja veti Lizzien ja Maxin isoon halaukseen. ”Ei tietenkään, sinä hassu, tehän olette minun lempihalattaviani. Tehdäänpä nyt meidän linnake valmiiksi!”
He nostivat sohvatyynyt seiniksi. Sitten he vetivät keittiön tuolit niiden luo ja levittivät huopia niiden päälle. Lizzie ja Max ryömivät sisään ja työnsivät yhden tyynyn linnakkeen oveksi.
Lizzie hymyili ja ojensi kätensä tökätäkseen Maxia.
”Lopeta”, Max sanoi, ja Lizzien sormi pysähtyi aivan hänen edessään. Max virnisti ja työnsi sormensa eteen valmiina tökkäämään Lizzietä. ”No niin. Nyt saa aloittaa.”