Pioneereja jokaisessa maassa
Margaret pelastaa tilanteen
Laiva oli uppoamassa! Mitä Margaret voisi tehdä?
Margaret seisoi kannella ja katseli ympärillään näkyvää sinistä valtamerta. Laiva keinui ylös ja alas jättimäisillä aalloilla.
Margaretin perhe oli myynyt lähes kaiken omaisuutensa purjehtiakseen Yhdysvaltoihin. Matka kestäisi kuusi viikkoa. Margaret oli surullinen, kun he lähtivät kodistaan Walesista. Mutta hän oli myös innoissaan uudesta kodistaan.
Muutama kuukausi aiemmin Margaretin perhe oli tavannut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajat. Margaret ja hänen vanhempansa kastettiin. Ja nyt he aikoivat liittyä muiden pyhien joukkoon Siionissa.
Matka oli tähän mennessä ollut vaikea. Margaretin äiti oli sairaana. Hänen isänsä oli sairas työskenneltyään vuosia hiilikaivoksissa. Niinpä Margaret piti heistä huolta. Hän huolehti myös pikkuveljestään ja pikkusiskostaan. Siinä oli paljon työtä. Mutta Margaret ei valittanut.
Joskus laiva keinui vedessä niin kovaa, että Margaretin vatsassa tuntui pahalta. Toisinaan häntä pelotti. Kun häntä pelotti, hän puristi silmänsä kiinni ja pyysi apua taivaalliselta Isältä.
Yhtenä päivänä Margaret kuuli huutoa. ”Laivassa on vuoto! Me uppoamme!”
Kaikki hätääntyivät. Kapteeni käski kaikkia hakemaan sankoja. Ihmiset kauhoivat sangoilla vettä ja heittivät sitä yli laidan.
Margaret halusi auttaa. Hän polvistui vuoteensa viereen ja rukoili mahdollisimman hartaasti. ”Taivaallinen Isä, auta minua keksimään jokin keino auttaa.”
Rauhallinen tunne täytti Margaretin sydämen. Hän tiesi, että taivaallinen Isä huolehti hänestä. Hän auttaisi heitä.
Sitten Margaret sai idean.
Hän veti sängystään kaksi valkoista villahuopaa ja juoksi etsimään kapteenia. ”Tässä”, hän sanoi. ”Laita nämä reikään, jotta vuoto lakkaa.”
Kapteeni piti Margaretin ideasta. Hän tunki huovat reikään. Sitten hän kaatoi niiden päälle ison sangollisen kuumaa tervaa. Kun terva jäähtyi, vuotokohta umpeutui!
”Kiitos, että luovutit huopasi”, kapteeni sanoi. ”Nopea ajattelusi pelasti tilanteen.”
Margaret hymyili. Hän tiesi, että taivaallinen Isä oli vastannut hänen rukoukseensa. Hänen pioneerimatkansa oli vasta alkamassa, ja hän tiesi, että taivaallinen Isä auttaisi häntä joka askeleella.