15 minuutin ihme
Bussi oli pian lähdössä. Ehtisivätkö he siihen?
”Katso!” Saša kuiskasi. ”Toinen orava.” Hänellä oli hauskaa tutkiessaan Sotšin arboretumia. Jättimäisessä puistossa oli kaikenlaisia kauniita kukkia ja puita. Kotona Keski-Venäjällä oli vielä paljon lunta ja jäätävän kylmää. Mutta täällä Sotšissa aurinko paistoi ja ilma tuoksui keväältä.
Saša katseli, kun orava nakersi pähkinää. Sillä oli yhä paksu talviturkki, mutta Saša arveli sen odottavan kevättä yhtä innoissaan kuin hänkin. Hän virnisti, kun orava vilisti puuhun.
Juuri silloin äidin puhelin soi. ”Hei”, äiti sanoi. Hän oli hetken vaiti. ”Mutta luulin, että pääsylippumme olisivat huomiselle! Nekö ovatkin tälle päivälle?” Pian hän sulki puhelimen.
”Saša! Meidän on mentävä nyt. Vierailumme Skyparkiin onkin tänä aamuna, ja bussi lähtee 15 minuutin kuluttua!”
”Ehdimmekö bussipysäkille niin nopeasti?” Saša kysyi.
”Toivottavasti. Rukoillaan sydämessämme ja tehdään parhaamme.” Äiti tarttui häntä kädestä, ja he pinkaisivat juoksuun.
Sotšin arboretum on iso. Saša ei ollut varma, osaisivatko he sieltä ulos! Mutta hän rukoili sydämessään. Autathan meitä ehtimään ajoissa bussipysäkille. Haluaisimme todella päästä Skyparkiin.
Skypark on seikkailupuisto korkealla vuoristossa. Siellä on jättimäisiä keinuja, kiipeilyseiniä ja kaikenlaisia köysiratoja. Siellä on myös Skybridge – todella pitkä silta, joka roikkuu korkealla taivaalla. Saša toivoi, että he ehtisivät sinne ajoissa.
Viimein he löysivät päätien ja alkoivat etsiä taksia. He näkivät heti yhden! He hyppäsivät sisään, ja äiti kertoi kuljettajalle bussipysäkin nimen.
”Teitä onnisti!” kuljettaja sanoi. ”Tiedän oikotien.”
Saša tuijotti ulos ikkunasta, kun he kiisivät puiden ohi.
”Luuletko, että ehdimme?” Saša kysyi äidiltä.
Äiti katsoi kelloaan. ”En tiedä. Mutta me rukoilimme. Ja vaikka emme ehtisikään, ei se haittaa. Tämähän on seikkailu!”
Pian he olivat bussipysäkillä. Bussi ei ollut vielä edes tullut! Se oli myöhässä.
Äiti ja Saša huohottivat hengästyneinä, mutta Saša hymyili. ”Se kuljettaja oli oikeassa! Meitä tosiaan onnisti.”
”En usko, että se oli pelkkää onnea, kultaseni”, äiti sanoi. ”Toisinaan koemme pieniä ihmeitä, jotka muistuttavat meitä siitä, kuinka paljon taivaallinen Isä rakastaa meitä.”
Juuri silloin bussi tuli pysäkille. Äiti ja Saša kiipesivät bussiin ja lähtivät Skyparkiin. Saša oli kiitollinen tästä pienestä ihmeestä!
Kuvitus Mitch Miller