”Juuttuneena liejuun: oppiaihe parannuksesta”, Nuorten voimaksi, helmikuu 2021, s. 14–15.
Tule ja seuraa minua
Juuttuneena liejuun
Oppiaihe parannuksesta
Kun päätämme kääntyä taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen puoleen, me huomaamme, että He ovat valmiita auttamaan meitä pääsemään pois mistä tahansa tukalasta tilanteesta.
Kuvitus Dean MacAdam
Joskus voi tuntua vaikealta puhua parannuksesta. Emme ehkä edes tiedä, mitä parannuksen tekeminen tarkoittaa. Saatamme ajatella, että vain muut voivat saada anteeksi tai että meidän pitää tehdä parannus vain suurista synneistä. Älä kuuntele niitä ajatuksia.
Taivaallinen Isä haluaa sinun tietävän, mitä parannus todella tarkoittaa. Hän haluaa sinun tietävän, ettei se ole rangaistus vaan siunaus. Parannus on muutosta, jota tapahtuu meissä – ajatuksissamme, haluissamme, teoissamme, koko luonteessamme. Se on osa tulemista enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Parannuksen tekeminen auttaa sinua tuntemaan enemmän iloa nyt.
Iloinen parannus
Kuinka parannus voi tuoda iloa?
Jeesus Kristus on sanonut: ”[Palatkaa] minun luokseni ja [tehkää] parannusta synneistänne – –, jotta minä voin parantaa teidät” (3. Nefi 9:13). Parannus sallii meidän ”tuntea iloa saadessamme apua Vapahtajalta”1.
Saatana haluaa meidän ajattelevan, että olemme yksin, kun teemme virheitä. Se ei yksinkertaisesti ole totta! Parannus auttaa meitä huomaamaan, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ovat aina läsnä. Meidän tehtävänämme on kuitenkin kääntyä Heidän puoleensa. Kun teemme niin, me löydämme rakkautta, lohtua ja iloa tiedosta, että voimme saada anteeksi ja yrittää uudelleen.
Iltapäivä liejussa
Tämä opetus parannuksesta tuli mieleeni katseltuani siskoani yhtenä iltapäivänä. Kotimme takapiha avautui aukiolle, joka oli raivattu rakentamista varten. Rankkasateiden jälkeen aukio muuttui aina liejuiseksi. Se ei ollut mitään tavallista liejua. Ei, se lieju oli paksua, tahmeaa, ja sitä oli syvälti. Jos siihen juuttui, niin pois pääseminen oli kuin yrittäisi juosta maapähkinävoissa.
Eräänä päivänä pikkusiskoni päätti, että hän halusi mennä ulos leikkimään. Äiti muistutti hänelle, että hänen piti pysyä pihamme betoniterassilla. Sen sijaan siskoni vaelsi kauemmas aukiolle.
Jonkin ajan kuluttua kuulin itkua ja katsoin ulos. En ollut uskoa silmiäni! Siskoni istui keskellä liejua aivan mutaisena kyynelten virratessa hänen poskilleen. Hän yritti ja yritti päästä pois, mutta se oli mahdotonta. Joka kerta kun hän yritti liikkua, hän vajosi entistä syvemmälle iljettävään liejuun. Tietenkin me juoksimme kiireesti pelastamaan häntä.
Autoin äitiä laittamaan lautoja liejun päälle, jotta voisimme kävellä siskoni luo juuttumatta itse liejuun. Lieju oli niin paksua, että kun siskoni kiskottiin siitä ylös, hänen kenkänsä ja sukkansa jäivät kiinni liejuun!
Kristuksen puhdistama
Elämä voi olla paljolti samanlaista kuin se liejuinen aukio. Ellemme pidä varaamme, me voimme juuttua synnin, maailmallisten vaikutteiden tai kehnojen valintojen valtaan. Nämä asiat ovat kuin hengellistä liejua, joka tarttuu henkeemme ja tekee sisimpäämme kurjan tunteen.
Kun päätämme kääntyä taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen puoleen, me huomaamme, että He ovat valmiita auttamaan meitä pääsemään pois mistä tahansa tukalasta tilanteesta. Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin ansiosta me voimme saada anteeksi ja tulla jälleen puhtaiksi. Te saatte aina ”iloa päättäessänne tehdä parannuksen”2.