Manna

Tämä pieni asia muistuttaa meitä joistakin Herran suurimpiin kuuluvista ihmeistä.

Mitä se on?

Miltä manna näytti? Se oli pientä, pyöreää, ohutta kuin kuura maan pinnalla ja valkoista (ks. 2. Moos. 16:14, 31).

Miltä se maistui? ”Hunajaleivältä” (2. Moos. 16:31) tai ”samalta kuin öljyleivokset” (4. Moos. 11:8).

Mistä sitä tuli? Sitä tuli kasteen mukana joka aamu paitsi sapattina. Sapattia edeltävänä päivänä ihmiset keräsivät sitä riittävästi kahdeksi päiväksi. Muina päivinä kaikki kerätty ylimääräinen manna pilaantui. (Ks. 2. Moos. 16:14–30.)

Mitä sille tehtiin? ”Se jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa. Sitten se keitettiin ruukussa ja leivottiin ohuiksi leiviksi.” (4. Moos. 11:8; ks. myös 2. Moos. 16:23.)

Taustaa pyhien kirjoitusten kohdille

Heprean kielellä sana manna merkitsee ”Mitä tämä on?” Israelilaiset eivät olleet koskaan aiemmin nähneet mitään sellaista.
Herra käski israelilaisten panna ruukkuun mannaa ja laittaa sen talteen. Tämä auttoi heitä muistamaan, mitä Hän oli tehnyt heidän hyväkseen (ks. 2. Moos. 16:33–34; Hepr. 9:4).
Israelilaiset valittivat kerran, että he saivat syödäkseen pelkästään mannaa. He kaipasivat Egyptissä syömäänsä ruokaa – vaikka he olivat olleet siellä orjia (ks. 4. Moos. 11:1–6).
Mooses opetti kansalle, että kärsimyksen tarkoitus oli auttaa heitä turvaamaan Herraan. Hän opetti, että Herra ruokki heitä mannalla, koska ”hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo” (5. Moos. 8:3).
Kun israelilaiset olivat päässeet luvattuun maahan, mannaa ei enää tullut (ks. Joos. 5:12).
Vapahtaja ruokki kerran ihmeellisellä tavalla viisituhatta ihmistä ja puhui sitten mannasta. Sitten Hän sanoi: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” (Joh. 6:51.)