Luja perustus

Rukouksia kylmässä joessa

Kuvitus Corey Egbert

Perheeni oli telttailemassa ystäväni Bayleyn perheen kanssa, ja lähdimme Bayleyn kanssa melomaan joelle. Minä olin kokenut meloja, mutta Bayleylle kyseessä oli ensimmäinen kerta. Opetin hänelle perusasiat, ja sitten puimme yllemme pelastusliivit ja nousimme kajakkeihimme.

Oli kylmä kevät, ja vesi oli jäätävää. Meloimme ympäriinsä, kunnes kuulin loiskahduksen. Katsoin taakseni ja näin Bayleyn kirkkaanvihreän kajakin pohjan. Hätäännyin kovasti. Rukoilin, että Bayley nousisi taas pintaan.

Viimein Bayley ponnahti vedestä henkeä haukkoen. Onneksi vesi oli niin matalaa, että hänen jalkansa yltivät pohjaan. Hänellä oli silti vaikeuksia saada käännettyä kajakkinsa oikein päin. Yritin auttaa häntä, mutta se oli vaikeaa kajakissa istuessani.

Bayley sanoi, että hänen jalkansa olivat turrat. Hän alkoi mennä paniikkiin. Tunsin innoitusta pitää rukouksen hänen kanssaan. Heti rukoiltuani turvaa ja johdatusta tunsin lohtua ja tiesin, että kaikki järjestyisi.

Laskeuduin hyisen kylmään veteen. Autoin Bayleyn omaan kajakkiini ja käänsin hänen kajakkinsa ympäri. Tartuin kummankin kajakin kahvoihin ja rämmin mutaisen veden poikki rantaan.

Olen kiitollinen siitä, että vanhempani opettivat minua rukoilemaan aina, etenkin vaikeissa tilanteissa. Rukoukseni johdatti minua auttamaan hädässä olevaa ystävääni.

Joskus ajattelemme kirkossa käydessämme ihan muita asioita. Tai luemme pyhiä kirjoituksia ja tunnemme, etteivät ne koske meitä. Mutta kun vastoinkäymisiä tulee ja uskoamme koetellaan, meille opetetut yksinkertaiset asiat voivat olla siunaukseksi.

Adaline L., Prinssi Edwardin saari, Kanada