2022
Voima, jota kutsumme armoksi
Heinäkuu 2022


”Voima, jota kutsumme armoksi”, Nuorten voimaksi, heinäkuu 2022.

Apua elämään

Voima, jota kutsumme armoksi

Jumalan armo voi auttaa meitä riippumatta siitä, mitä haasteita kohtaamme.

nuori nainen

Valokuva Getty Images

Osallistuin erään entisen jäsenen hautajaisiin seurakunnassamme. Hän teki itsemurhan kamppailtuaan pitkään masennuksen kanssa. Sydämeni oli murtunut, kun surin hänen kuolemaansa hänen ystäviensä ja perheensä kanssa.

Masennus ja muut mielenterveyden haasteet voivat olla monimutkaisia ja vaikeita niistä kärsiville ja kaikille, jotka rakastavat heitä. Evankeliumin hyvä uutinen on, että Kristus tarjoaa toivoa ja apua armon lahjansa avulla.

Tutkimus, johon osallistui 600 nuorta aikuista Brigham Youngin yliopistossa, osoitti, että ne, jotka ymmärsivät Jeesuksen Kristuksen armoa, kokivat vähemmän masennusta, ahdistusta, perfektionismia ja häpeää.1 Mitä sellaista nämä nuoret ymmärsivät armosta, mikä vaikutti niin merkittävällä tavalla heidän elämäänsä?

Jumala rakastaa meitä äärettömästi

Tutkimuksessa jotkut sanoivat uskovansa, että Jumala ja Jeesus Kristus rakastaisivat ja auttaisivat heitä vain, jos he olisivat jo täydellisiä. Näillä ihmisillä oli paljon vaikeampaa kuin niillä, jotka ymmärsivät, että Jumala ja Jeesus Kristus rakastavat heitä äärettömästi ja ovat aina heidän tukenaan.

Englannin kielessä sanalla grace ’armo’ on monia merkityksiä. Se voi tarkoittaa hienostuneisuutta, ystävällisyyttä tai huomaavaisuutta. Heprean kielellä sana tarkoittaa suosiota tai myötätuntoista hyväntahtoisuutta. Ehkä tämä selittää, miksi kristityt ovat vuosisatojen ajan käyttäneet sanaa armo kuvaamaan Jumalan suosiota, hyväntahtoisuutta ja rakkautta.

Jumala haluaa auttaa meitä

Myöhempien aikojen pyhät ymmärtävät, että armo tarkoittaa muutakin kuin vain Jumalan ominaisuutta. Armo kuvaa myös sitä, kuinka Hän on kanssamme, kun pyrimme tulemaan Hänen kaltaisikseen (ks. Moroni 10:32). Presidentti Dieter F. Uchtdorf, silloinen toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, selitti, että armo on ”jumalallinen apu ja Hänen antamansa voima, jonka avulla me kasvamme siitä virheellisestä ja rajallisesta olennosta, joka me olemme nyt, korotetuksi olennoksi”2.

Aiemmin mainitussa tutkimuksessa nuorilla, jotka näkivät Jumalan ja Kristuksen valmiina, halukkaina ja kykenevinä auttamaan heitä, oli vähemmän mielenterveyteen liittyviä haasteita kuin niillä, jotka tunsivat olevansa omien voimiensa varassa.

Jumala kohtaa meidät siinä, missä olemme

Liian monet ihmiset tuntevat, ettei Jumalan apu ole heidän ulottuvillaan, koska he eivät ole jotenkin vielä ansainneet sitä. Totuus on, että armo on lahja. Lahjaa ei tarvitse ansaita. Pitää vain päättää ottaa se vastaan.

Tutkimuksessa niiden keskuudessa, jotka ymmärsivät, että Jumala auttaa meitä olimmepa missä tahansa ja olimmepa tehneet mitä tahansa, oli vähemmän mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Meidän [ei] tarvitse saavuttaa jotakin kyvykkyyden tai hyvyyden vähimmäistasoa, ennen kuin Jumala auttaa – me voimme saada jumalallista apua jokaisen päivän jokaisena hetkenä, olimmepa kuuliaisuuden polulla missä vaiheessa hyvänsä.”3

Ystäväni hautajaisissa olin kiitollinen niistä vahvoista todistuksista, joita lausuttiin siitä toivosta ja parantumisesta, joka on kaikkien ulottuvilla Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta. Kristus on todellakin ratkaisu jokaiseen ongelmaan ja todellisen ilon lähde.

Viitteet

  1. Ks. Daniel K. Judd, W. Justin Dyer ja Justin B. Top, ”Grace, Legalism, and Mental Health: Examining Direct and Mediating Relationships”, Psychology of Religion and Spirituality, vsk. 12, nro 1, helmikuu 2020, s. 26–35; ks. myös Daniel K. Judd ja W. Justin Dyer, ”Grace, Legalism, and Mental Health among the Latter-day Saints”, BYU Studies, vsk. 59, nro 1, 2020, s. 5–23.

  2. Dieter F. Uchtdorf, ”Armon lahja”, huhtikuun 2015 yleiskonferenssi (Liahona, toukokuu 2015, s. 107).

  3. D. Todd Christofferson, lokakuun 2014 yleiskonferenssi (Liahona, marraskuu 2014, s. 19).