Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni
Carole M. Stephens
ensimmäinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa
Jumalan käskyt ovat ilmaus Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan, ja kuuliaisuus Hänen käskyilleen on ilmaus meidän rakkaudestamme Häntä kohtaan.
Kun vanhin tyttäremme Jen tuli sairaalasta synnytettyään kolmannen tyttärensä, menin heille auttamaan. Saatuani hänen vanhimman tyttärensä koulutielle päätimme, että Jen tarvitsi kaikkein eniten lepoa. Niinpä parasta apuani hänelle oli viedä hänen tyttärensä Chloe omaan kotiini, jotta äiti ja uusi vauva saisivat olla rauhassa.
Laitoin Chloen turvaistuimeensa, kiinnitin oman turvavyöni ja ajoin ulos pihatieltä. Ennen kuin olimme päässeet kadun päähän, Chloe oli avannut turvavyönsä ja noussut seisomaan, ja hän katseli olkapääni takaa ja jutteli minulle! Pysähdyin tien laitaan, nousin autosta ja laitoin hänet takaisin turvaistuimeen.
Lähdimme jälleen liikkeelle, mutta olimme ajaneet vasta lyhyen matkan, kun hän oli taas poissa turvaistuimestaan. Tein saman uudelleen, mutta tällä kerralla en ehtinyt edes takaisin autoon kiinnittämään omaa turvavyötäni, kun Chloe oli jo ylhäällä!
Siinä sitten istuin autossa tien laidassa ja kävin tahtojen taistelua kolmivuotiaan kanssa. Ja hän oli voitolla!
Keksin kaikkea mahdollista vakuuttaakseni hänelle, että turvaistuimessa pysyminen oli hyvä ajatus. Mikään ei vakuuttanut häntä! Lopulta päätin yrittää jos–niin-lähestymistapaa.
Sanoin: ”Chloe, jos pysyt turvaistuimessasi, niin heti kun pääsemme meille, voimme alkaa muovailla muovailuvahalla.”
Ei vastausta.
”Chloe, jos pysyt turvaistuimessasi, niin heti kun pääsemme mummolaan, voimme leipoa leipää.”
Ei vastausta.
Yritin uudelleen. ”Chloe, jos pysyt turvaistuimessasi, voimme käydä kaupassa ostamassa jotakin herkkua!”
Kolmannen yrityksen jälkeen tajusin, että se oli hyödytöntä. Hän oli peräänantamaton, eikä mikään määrä jos–niin-ehdotuksia saanut häntä pysymään turvaistuimessaan.
Emme voineet viettää loppupäivää tien laidassa, mutta halusin noudattaa lakia, eikä ollut turvallistakaan ajaa Chloen seisoessa autossa. Rukoilin itsekseni ja kuulin Hengen kuiskaavan: ”Opeta häntä.”
Käännyin häneen päin ja kohotin turvavyötäni, jotta hän saattoi nähdä sen. Sanoin: ”Minä pidän tätä turvavyötä, koska se suojelee minua. Mutta sinun turvavyösi ei ole kiinni, joten sinä et ole turvassa. Ja minä tulen tosi surulliseksi, jos sinulle käy huonosti.”
Hän katsoi minuun; saatoin melkein nähdä rattaiden pyörivän hänen aivoissaan samalla kun odotin innokkaana hänen vastaustaan. Lopulta hänen suuret siniset silmänsä kirkastuivat, ja hän sanoi: ”Mummi, sinä haluat, että minä olen turvavöissä, koska sinä rakastat minua!”
Auto oli täynnä Henkeä ilmaistessani rakkauteni tätä kallisarvoista pientä tyttöä kohtaan. En halunnut menettää sitä tunnetta, mutta tiesin, että tässä oli tilaisuuteni, joten nousin autosta ja laitoin hänet turvaistuimeen. Sitten kysyin: ”Chloe, pysythän nyt turvaistuimessasi?” Ja hän pysyi – koko matkan kauppaan, josta ostimme herkkuja! Ja hän pysyi turvavöissä koko matkan kaupasta kotiini, jossa leivoimme leipää ja leikimme muovailuvahalla, koska Chloe ei unohtanut mitään!
Ajaessani tuona päivänä takaisin kotiin mieleni täytti eräs pyhien kirjoitusten kohta: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.” Meillä on sääntöjä, jotka opettavat, opastavat ja varjelevat lapsia. Miksi? Koska rakastamme heitä niin paljon. Vasta sitten kun Chloe ymmärsi, että halusin hänen pysyvän kunnolla turvaistuimessa siksi, että rakastin häntä, hän suostui sellaiseen, mitä hän piti rajoittavana. Hän tunsi turvavöidensä rajoittavan hänen vapauttaan.
Chloen tavoin mekin voimme nähdä käskyt rajoituksina. Toisinaan saatamme ajatella, että Jumalan lait rajoittavat henkilökohtaista vapauttamme, vähentävät vapaata tahtoamme ja rajoittavat kehitystämme. Mutta kun tavoittelemme suurempaa ymmärrystä, kun annamme Isämme opettaa meitä, me alamme nähdä, että Hänen lakinsa ovat ilmaus Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan ja kuuliaisuus Hänen laeilleen on ilmaus meidän rakkaudestamme Häntä kohtaan.
Jos huomaatte olevanne kuvaannollisesti tien laidassa, saanen ehdottaa muutamaa periaatetta, joiden noudattaminen auttaa teitä osaltaan pääsemään turvallisesti takaisin uskon ja kuuliaisuuden tielle?
Ensiksi, luottakaa Jumalaan. Luottakaa Hänen iankaikkiseen suunnitelmaansa teitä varten. Jokainen meistä on ”taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär”. Heidän rakkautensa meitä kohtaan ilmenee käskyissä. Käskyt ovat elintärkeitä ohjeita, jotka opettavat, opastavat ja varjelevat meitä saadessamme maanpäällistä kokemusta.
Kuolevaisuutta edeltäneessä valtakunnassa me käytimme tahdonvapauttamme ja hyväksyimme Jumalan suunnitelman sekä saimme tietää, että kuuliaisuus Jumalan iankaikkiselle laille on olennaista menestyksellemme Hänen suunnitelmassaan. Pyhissä kirjoituksissa opetetaan: ”On olemassa laki – peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista – johon kaikki siunaukset perustuvat.” Jos me noudatamme jotakin lakia, me saamme siitä luvatut siunaukset.
Vaikka kokemukseemme kuolevaisuudessa kuuluu monia virheitä, vastakohtaisuutta ja oppimista, Jumala ei koskaan unohda meidän iankaikkisia mahdollisuuksiamme – ei edes silloin, kun itse unohdamme ne. Voimme luottaa Häneen, koska ”Jumala haluaa lapsensa takaisin luokseen”. Ja Hän on valmistanut meille keinon Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön avulla. Sovitus ”on pelastussuunnitelman ydin”.
Toiseksi, luottakaa Jeesukseen. Jeesuksen Kristuksen sovitus on kaikkein suurin ilmaus kuuliaisuudesta ja rakkaudesta. Alistumalla Isän tahtoon Hän antoi henkensä meidän vuoksemme. Hän sanoi: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”
Jeesus opetti myös:
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.
Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.
Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Meillä on joka sunnuntai tilaisuus pohtia ja muistaa Vapahtajamme puhdasta rakkautta nauttimalla Hänen äärettömän sovituksensa vertauskuvat. Sakramentin aikana katselen käsiä, jotka ojentuvat tarjoamaan leivän ja veden. Kun oma käteni ojentuu ottamaan ne vastaan, minä lupaan, että haluan ottaa päälleni Hänen nimensä ja muistaa Hänet aina ja pitää Hänen käskynsä. Ja Hän lupaa, että Hänen Henkensä on aina kanssamme.
Kolmanneksi, luottakaa Hengen kuiskauksiin. Muistattehan kokemukseni Chloen kanssa ja sen, kuinka Henki kuiskasi minulle erään pyhien kirjoitusten kohdan? Se on Joh. 14:15: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.” Sitä seuraavat nämä tärkeät jakeet:
”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.
Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.”
Jokaisella kelvollisella, konfirmoidulla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenellä on oikeus Pyhän Hengen kumppanuuteen. Paasto, rukous, pyhien kirjoitusten tutkiminen ja kuuliaisuus lisäävät suuresti kykyämme kuulla ja tuntea Hengen kuiskauksia.
Kun mielenne on täynnä epäilystä ja hämmennystä, Isä ja Poika lähettävät Pyhän Hengen varoittamaan ja ohjaamaan teidät turvallisesti näiden kuolevaiseen matkaamme kuuluvien vaarojen halki. Hän auttaa teitä muistamaan, lohduttaa teitä ja täyttää teidät ”toivolla ja täydellisellä rakkaudella”.
Neljänneksi, luottakaa elävien profeettojen neuvoihin. Meidän Isämme on antanut meille keinon kuulla Hänen sanojaan ja tietää Hänen lakinsa Hänen profeettojensa välityksellä. Herra on julistanut: ”Minun sanani – – toteutuu täysin; olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, se on sama.”
Viime aikoina elävät profeetat ovat antaneet meille neuvon: ”Muista pyhittää lepopäivä” ja elää paaston lain mukaan. Kuuliaisuus näille profeetallisille neuvoille tarjoaa meille keinon olla kuuliaisia Jumalan käskylle rakastaa Häntä ja lähimmäistämme, kun vahvistamme uskoamme Jeesukseen Kristukseen ja ojennamme kätemme rakastaaksemme toisia ja pitääksemme heistä huolta.
Herran profeettojensa välityksellä antaman sanan noudattaminen tuo turvaa. Jumala on kutsunut presidentti Thomas S. Monsonin, neuvonantajat ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenet profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi. Tässä lisääntyvän pelon, hämmennyksen, vastoinkäymisten ja vihan maailmassa me voimme katsoa heitä ja nähdä, miltä Jeesuksen Kristuksen opetuslapset – täynnä rakkautta – näyttävät, miltä he kuulostavat ja kuinka he toimivat asioissa, jotka voisivat olla kiistanalaisia. He todistavat Jeesuksesta Kristuksesta ja kohtelevat ihmisiä rakkaudella, Jeesuksen Kristuksen puhtaalla rakkaudella. He ovat Hänen todistajiaan.
Chloen kanssa saamani kokemuksen jälkeen etsin pyhistä kirjoituksista jakeita, joissa mainitaan käskyt ja rakkaus. Löysin monia. Jokainen näistä jakeista muistuttaa meille, että Hänen käskynsä ovat ilmaus Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan ja kuuliaisuus Hänen käskyilleen on ilmaus meidän rakkaudestamme Häntä kohtaan.
Todistan, että kun luotamme Jumalaan, iankaikkiseen Isäämme, kun luotamme Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja osoitamme uskoa Hänen sovitukseensa, kun luotamme Hengen kuiskauksiin ja elävien profeettojen neuvoihin, pääsemme tien laidasta ja voimme jatkaa matkaamme turvallisesti – ei vain kestäen koettelemuksia vaan löytäen iloa matkallamme kotiin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.