Mieluisa Jumalan sana

Vanhin Francisco J. Viñas

seitsemänkymmenen koorumista

Mieluisa Jumalan sana osoittaa meille tarpeen tehdä elämässämme jatkuvasti parannusta, jotta voimme saada Pyhän Hengen vaikutuksen olemaan kanssamme.

Monet meistä, jotka olemme tulleet osallistumaan tähän konferenssiin, olemme tulleet ”kuulemaan mieluisaa Jumalan sanaa, niin, sitä sanaa, joka parantaa haavoittuneen sielun” (MK Jaak. 2:8). Tuon sanan voi löytää pyhistä kirjoituksista ja johtajiemme puheista, ja se tuo meille toivoa ja lohtua koettelemuksen synkeydessä.

Elämämme kokemuksista me opimme, ettei ilo tässä maailmassa ole täysi, mutta Jeesuksessa Kristuksessa ilomme on täysi (ks. OL 101:36). Hän antaa meille voimaa, jotta meidän ei tarvitse kärsiä minkäänlaisia koettelemuksia, joita ilo Hänessä ei voittaisi (ks. Alma 31:38).

Sydämemme voi olla täynnä tuskaa, kun näemme rakkaan ihmisen kärsivän kauhean sairauden aiheuttamia kipuja.

Meille rakkaan ihmisen kuolema voi jättää sieluumme tyhjän paikan.

Kun jotkut lapsistamme harhautuvat pois evankeliumin polulta, saatamme tuntea syyllisyyttä ja epävarmuutta heidän iankaikkisesta kohtalostaan.

Toivo saada selestinen avioliitto ja perustaa perhe tässä elämässä voi alkaa hiipua ajan kuluessa.

Kun ne, joiden pitäisi rakastaa meitä, kohtelevat meitä kaltoin, sieluumme voi jäädä syviä ja tuskallisia jälkiä.

Puolison uskottomuus voi tuhota suhteen, jonka toivoimme olevan iankaikkinen.

Nämä ja monet muut koettelemukset, joita kuuluu tähän koetustilaan, saavat meidät joskus esittämään itsellemme saman kysymyksen, jonka profeetta Joseph Smith esitti: ”Oi Jumala, missä olet?” (OL 121:1.)

Noina vaikeina hetkinä elämässämme mieluisa Jumalan sana, joka parantaa haavoitetun sielun, tuo sydämeemme ja mieleemme seuraavan lohdun sanoman:

”Rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,

ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen” (OL 121:7–8).

Mieluisa Jumalan sana täyttää meidät toivolla, koska tiedämme, että ne, jotka ovat uskollisia ahdingoissa, saavat suuremman palkinnon taivaan valtakunnassa ja että ”paljon ahdingon jälkeen tulevat siunaukset” (ks. OL 58:3–4).

Mieluisa Jumalan sana, jota profeettojen välityksellä puhutaan, antaa meille varmuuden siitä, että iankaikkinen sinetöimisemme – jota tukee uskollisuutemme niille jumalallisille lupauksille, jotka saimme uskollisesta palvelemisestamme totuuden asialla – on oleva siunauksena meille ja jälkeläisillemme (ks. Orson F. Whitney, julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1929, s. 110).

Se antaa meille myös varmuuden, että kun olemme eläneet uskollisesti, me emme menetä mitään siunausta sen vuoksi, että emme ole tehneet tiettyjä asioita, jos meille ei koskaan annettu tilaisuutta siihen. Jos olemme eläneet uskollisesti kuolemaamme saakka, me ”saamme kaikki siunaukset, korotuksen ja kirkkauden, jotka jokainen mies tai nainen [jolla on ollut tuo tilaisuus] tulee saamaan” (ks. The Teachings of Lorenzo Snow, toim. Clyde J. Williams, 1984, s. 138).

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että jonkin verran kärsimystä ja koettelemusta voi tulla elämäämme myös silloin, jos emme tee todellista parannusta synneistämme. Presidentti Marion G. Romney on opettanut: ”Se kärsimys ja ahdistus, jota tämän maailman ihmiset kokevat, johtuu synnistä, josta ei ole tehty parannusta ja jota tehdään yhä uudelleen. – – Aivan kuten kärsimys ja murhe seuraavat syntiä, samoin onni ja ilo seuraavat syntien anteeksisaamista.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1959, s. 11.)

Miksi se, ettei tee parannusta, aiheuttaa kärsimystä ja tuskaa?

Yksi mahdollinen vastaus on, että rangaistus on säädetty ja oikeudenmukainen laki annettu, ja se tuottaa ihmiselle omantunnonvaivoja (ks. Alma 42:18; ks. myös jae 16). Profeetta Joseph Smith on opettanut, että me itse tuomitsemme itsemme ja että pettymyksen aiheuttama piina mielessämme on yhtä pistävä kuin tuli- ja tulikivijärvi (ks. Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 234).

Jos pyrimme tyynnyttämään omaatuntoamme yrittämällä puolustella itseämme vähimmässäkin määrin syntiemme tähden (ks. Alma 42:30) tai yrittämällä salata ne, niin emme saavuta sillä mitään muuta kuin että loukkaamme Henkeä (ks. OL 121:37) ja lykkäämme parannuksentekoamme. Sentyyppinen helpotus on väliaikaista ja aiheuttaa myös ennen pitkää lisää tuskaa ja murhetta elämäämme ja vähentää mahdollisuuttamme saada syntimme anteeksi.

Myös tällaiseen kärsimiseen Jumalan mieluisa sana tuo lohtua ja toivoa. Se kertoo meille, että synnin vaikutusten aikaansaamaan tuskaan on olemassa huojennusta. Tuo huojennus tulee Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin avulla, ja se alkaa vaikuttaa, jos me osoitamme uskoa Häneen, teemme parannuksen ja olemme kuuliaisia Hänen käskyilleen.

Meidän on tärkeätä ymmärtää, että aivan kuten syntien anteeksianto, parannuskin on prosessi eikä jotakin sellaista, mikä tapahtuu yhtenä tiettynä hetkenä. Se edellyttää johdonmukaisuutta jokaisessa vaiheessaan.

Kun esimerkiksi nautimme sakramentin, me osoitamme Herralle, että me aiomme muistaa Hänet aina ja pitää Hänen käskynsä. Se on ilmaus vilpittömästä aikomuksestamme.

Sillä hetkellä, kun alamme muistaa Hänet ja pitää Hänen käskynsä joka päivä – eikä vain lepopäivänä – syntiemme anteeksianto alkaa vähitellen astua voimaan ja Hänen lupauksensa, että Hänen Henkensä on kanssamme, alkaa täyttyä.

Ilman oikeata kuuliaisuutta, jonka täytyy liittyä aikomukseemme, anteeksiannon vaikutus voi ennen pitkää kadota ja Hengen kumppanuus alkaa väistyä. Me olemme vaarassa kunnioittaa Häntä huulillamme, vaikka olemme vetäneet sydämemme kauas Hänestä (ks. 2. Nefi 27:25).

Mieluisa Jumalan sana paitsi lohduttaa meitä myös varoittaa meitä siitä, että tämä syntiemme anteeksisaamisen prosessi voi keskeytyä, kun me kietoudumme ”maailman turhuuksiin”, ja se voi käynnistyä uudelleen uskon avulla, jos me teemme vilpittömän parannuksen ja nöyrrymme (ks. OL 20:5–6).

Mitä saattaisivat olla nuo turhuudet, jotka voivat häiritä syntiemme anteeksisaamisen prosessia ja jotka liittyvät lepopäivän pyhittämiseen?

Joitakin esimerkkejä niistä on se, että saavumme myöhässä sakramenttikokoukseen ilman pätevää syytä, saavumme sinne tutkimatta sitä ennen itseämme, syömme leipää ja juomme maljasta arvottomalla tavalla (ks. 1. Kor. 11:28) ja saavumme tunnustamatta ensin syntejämme ja pyytämättä niitä anteeksi Jumalalta.

Muita esimerkkejä: olemme epäkunnioittavia lähettelemällä viestejä toisillemme elektronisilla laitteillamme, lähdemme kokouksesta sakramentin nautittuamme ja osallistumme kotona toimintoihin, jotka eivät ole sopivia tuohon pyhään päivään.

Mikä saattaisi olla yksi niistä syistä, miksi me kaiken tämän tietäen jätämme usein lepopäivän pyhittämättä?

Jesajan kirjasta voimme löytää vastauksen, joka – vaikka se liittyykin lepopäivään – sopii myös muihin käskyihin, jotka meidän täytyy pitää: ”[Älä] polje tomuun sapattia [äläkä] aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni” (Jes. 58:13).

Avainsanat ovat ”[äläkä] aja omia etujasi” eli toisin sanoen toimit Jumalan tahdon mukaan. Usein tahtomme, jota luonnollisen ihmisen toiveet, halut ja intohimot muovaavat, on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Profeetta Brigham Young on opettanut, että ”pyhitetty ihminen on sellainen, jonka tahto, himot ja tunteet ovat täysin Jumalan ja Hänen vaatimustensa alaisia. Minun tahtoni täytyy alistua Jumalan tahtoon, joka johtaa minua kaikkeen hyvään ja kruunaa minut viimein kuolemattomuudella ja iankaikkisella elämällä.” (Lainattuna julkaisussa Evankeliumin opit, oppilaan kirja, uskonto 430 ja 431, 2004, s. 50.)

Mieluisa Jumalan sana kutsuu meitä käyttämään Kristuksen sovituksen voimaa, soveltamaan sitä itseemme ja tekemään sovinnon Hänen tahtonsa kanssa – ei Perkeleen eikä lihan tahdon kanssa – jotta me Hänen armostaan voimme pelastua (ks. 2. Nefi 10:24–25).

Mieluisa Jumalan sana, josta puhumme tänään, osoittaa meille tarpeen tehdä elämässämme jatkuvasti parannusta, jotta voimme saada Pyhän Hengen vaikutuksen olemaan kanssamme mahdollisimman kauan.

Hengen kumppanuus tekee meistä parempia ihmisiä. ”Se kuiskaa rauhaa ja iloa [meidän sielullemme], – – se ottaa pois kaunan, vihan, kateuden, kiistan ja kaiken pahan [meidän sydämestämme], ja [meillä] on ainoastaan halu tehdä hyvää, tuoda esiin vanhurskautta ja rakentaa Jumalan valtakuntaa” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, s. 102).

Pyhän Hengen vaikutuksen ansiosta me emme loukkaannu emmekä me loukkaa muita. Me tunnemme olevamme onnellisempia ja mielemme on puhtaampi. Rakkautemme muita kohtaan lisääntyy. Me olemme auliimpia antamaan anteeksi ja levittämään onnea lähellämme oleville.

Me tunnemme kiitollisuutta nähdessämme, kuinka muut edistyvät, ja me näemme hyvää muissa.

Rukoukseni on, että me kokisimme sen ilon, joka koituu pyrkimyksestä elää vanhurskaudessa, ja että me säilyttäisimme Pyhän Hengen kumppanuuden elämässämme tekemällä vilpittömästi ja jatkuvasti parannusta. Meistä tulee parempia ihmisiä, ja perhettämme siunataan. Näistä periaatteista todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.