Tiptop ja Bristolin tyyliin: Olkaa temppelikelpoisia – hyvinä aikoina ja huonoina aikoina
Vanhin Quentin L. Cook
kahdentoista apostolin koorumista
Pyhien evankeliumin periaatteiden noudattaminen tekee meistä temppelikelpoisia, suo meidän kokea onnea tässä elämässä ja johtaa meidät takaisin taivaalliseen kotiimme.
Profeetta Lehi on julistanut: ”Ellei ole vanhurskautta, ei ole myöskään onnea.”
Vastustajalla on ollut menestystä hänen kylväessään monien ihmisten mieleen suurta myyttiä. Hän ja hänen lähettiläänsä julistavat, että meidän todellinen valintamme on onni ja mielihyvä nyt tässä elämässä tai sitten onni tulevassa elämässä (mitä vastustajan väitteiden mukaan ei kenties ole olemassa). Tähän myyttiin uskominen on väärä valinta, mutta se on hyvin houkuttelevaa.
Jumalan onnensuunnitelman perimmäinen jalo tarkoitus on, että vanhurskaat opetuslapset ja liittoperheet ovat yhtä rakkaudessa, sopusoinnussa ja rauhassa tässä elämässä ja että he saavat selestisen kirkkauden iankaikkisuuksissa Isän Jumalan, Luojamme, ja Hänen rakkaan Poikansa, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Kun minä olin nuori lähetyssaarnaaja, joka oli lähetetty Britannian lähetyskentälle, ensimmäinen työskentelyalueeni oli silloinen Bristolin piiri. Yksi paikallisista kirkon johtajista tähdensi, että sillä alueella palvelevien lähetyssaarnaajien piti olla ”tiptop ja Bristolin tyyliin”.
En alkuun ymmärtänyt, mikä hänen tarkoituksensa oli. Pian opin, mikä oli laivaston ilmauksen ”tiptop ja Bristolin tyyliin” historia ja merkitys. Yhteen aikaan Bristol oli toiseksi vilkkain satama Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Siellä nousu- ja laskuveden välinen ero oli hyvin suuri, 13 metriä, toiseksi suurin maailmassa. Kun vesi laskuveden aikaan vetäytyi, vanhat laivat osuivat pohjaan ja kaatuivat kyljelleen, ja jos laivoja ei ollut rakennettu hyvin, ne kärsivät vahinkoa. Lisäksi kaikki, mitä ei ollut tarkoin pantu talteen tai sidottu kiinni, paiskautuisi jonnekin sekasortoisesti, tuhoutuisi tai menisi piloille. Vasta kun ymmärsin, mitä tuo ilmaus tarkoitti, oli selvää, että tämä johtaja kertoi meille, että lähetyssaarnaajina meidän täytyy olla vanhurskaita, noudattaa sääntöjä ja olla valmiita vaikeisiin tilanteisiin.
Tämä sama haaste koskee meitä jokaista. Kuvailisin sitä, että on ”tiptop ja Bristolin tyyliin”, sillä, että on temppelikelpoinen – hyvinä aikoina ja huonoina aikoina.
Vaikka vuoroveden virtaus Bristolin kanaalissa on jossakin määrin ennustettavissa ja siihen voi varautua, niin tämän elämän myrskyt ja kiusaukset ovat usein ennakoimattomia. Mutta tämän me tiedämme: niitä tulee! Voittaaksemme ne haasteet ja kiusaukset, joita jokainen meistä väistämättä kohtaa, meidän täytyy valmistautua vanhurskaasti ja käyttää Jumalalta saamiamme suojakeinoja. Meidän täytyy päättää olla temppelikelpoisia, mitä sitten eteemme tuleekin. Jos olemme valmiita, me emme pelkää.
Vanhurskaus yhdistää onnen tässä elämässä ja onnen tulevassa elämässä. Jopa kuoleman ja ylösnousemuksen välisenä aikana ”niiden henget, jotka ovat vanhurskaita, otetaan vastaan onnen tilaan, jota sanotaan paratiisiksi, levon tilaksi, rauhan tilaksi”.
Aloittaessaan maanpäällisen palvelutyönsä Israelissa ja myöhemmin nefiläisten keskuudessa Vapahtaja puhui onnesta sekä tässä elämässä että iankaikkisuudessa. Hän tähdensi toimituksia, mutta Hän painotti voimakkaasti myös moraalista käyttäytymistä. Esimerkiksi opetuslapsia siunattaisiin, jos heillä olisi vanhurskauden nälkä ja jano, jos he olisivat armeliaita, puhdassydämisiä, rauhantekijöitä ja noudattaisivat muita moraalin perusperiaatteita. Selvästikin Herramme Jeesus Kristus tähdensi opillisena perussanomanaan sekä vanhurskaita asenteita että käytöstä jokapäiväisessä elämässä. Hänen opetuksensa korvasivat Mooseksen lakiin kuuluvat perusasiat ja ylittivät ne, ja sen lisäksi ne hylkäsivät valheelliset ihmisfilosofiat.
Monien vuosisatojen ajan Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on innoittanut uskonkäsityksiin siitä, mikä on vanhurskasta, toivottavaa ja moraalista sekä mikä johtaa onneen, autuuteen ja iloon, ja on vakiinnuttanut tällaisia käytösnormeja. Vapahtajan opettamia periaatteita ja perusmoraalia vastaan hyökätään kuitenkin ankarasti nykyajan maailmassa. Kristinusko on hyökkäyksen alaisena. Monet uskovat, että se, mikä on moraalista, on yleisesti ottaen muuttunut.
Me elämme vaikeita aikoja. Vallitsee yhä lisääntyvä taipumus sanoa ”pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi”. Maailma, joka tähdentää oman tärkeyden liioittelua ja sekularismia, on suuren huolen aihe. Eräs huomattava kirjailija, joka ei kuulu kirkkoomme, ilmaisi sen näin: ”Valitettavasti en näe juuri lainkaan todisteita siitä, että ihmiset ovat todella onnellisempia alkavalla aikakaudella tai että heidän lapsensa menestyvät paremmin tai että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asia toimii tai että vähenevä avioliittojen määrä ja ohenevat sukupuut – – lupaavat mitään muuta kuin suurempaa yksinäisyyttä enemmistölle ja pysähtyneisyyttä kaikkialla.”
Meidän Vapahtajan opetuslasten odotetaan suunnittelevan ja valmistautuvan. Onnensuunnitelmassa keskeinen toimeenpaneva periaate on moraalinen tahdonvapaus, ja valinnoillamme on merkitystä. Vapahtaja tähdensi tätä koko palvelutyönsä ajan, kuten vertauksissaan tyhmistä morsiusneidoista ja talenteista. Kummassakin niistä Herra kiitti valmistautumista ja toimintaa sekä tuomitsi viivyttelyn ja joutilaisuuden.
Ymmärrän, että vaikka Jumalan jumalalliseen suunnitelmaan sisältyy ylitsevuotava onni, niin joskus voi tuntua siltä, että se on kaukana ja erillään nykyisistä olosuhteistamme. Meistä vaikeuksissamme kamppailevista opetuslapsista se saattaa tuntua saavuttamattomalta. Nykyiset kiusaukset ja häiriötekijät voivat rajallisesta näkökulmastamme tuntua puoleensavetäviltä. Noiden kiusausten vastustamisesta tulevat palkinnot voivat toisaalta tuntua etäisiltä ja saavuttamattomilta. Mutta todellinen ymmärrys Isän suunnitelmasta tuo ilmi, että vanhurskauden palkinnot ovat ulottuvilla juuri nyt. Jumalattomuus, kuten moraaliton käytös, ei ole koskaan osa vastausta. Alma sanoi sen selkeästi pojalleen Koriantonille: ”Katso, minä sanon sinulle: Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea.”
Sen, mikä on meidän oppimme, on selkeästi ilmaissut Amulek jakeessa Alma 34:32: ”Sillä katso, tämä elämä on ihmisille aika valmistautua kohtaamaan Jumala; niin, katso, tämän elämän päivä on ihmisille päivä tehdä työnsä.”
Kuinka me siis valmistaudumme noin vaikeaan aikaan? Sen lisäksi että olemme temppelikelpoisia, on monia periaatteita, jotka vaikuttavat vanhurskauteen. Tähdennän kolmea.
Ensiksi: vanhurskas itsehillintä ja käytös
Uskon, että rakastava taivaallinen Isä varmaankin katselee meitä toisinaan yhtä huvittuneena kuin me seuraamme omia pieniä lapsiamme heidän oppiessaan ja varttuessaan. Me kaikki kompastumme ja kaadumme hankkiessamme kokemusta.
Arvostan presidentti Dieter F. Uchtdorfin vuonna 2010 pitämää konferenssipuhetta, kun hän kertoi kuuluisasta vaahtokarkkikokeesta, joka toteutettiin Standfordin yliopistossa 1960-luvulla. Muistanette, että nelivuotiaille annettiin yksi ainoa vaahtokarkki. Jos he pystyisivät odottamaan 15 tai 20 minuuttia syömättä sitä, he saisivat toisen vaahtokarkin. Videoissa, joita on tehty, näkyy, että monet lapset vääntelehtivät kyetäkseen olemaan syömättä vaahtokarkkia. Kaikki eivät onnistuneet siinä.
Viime vuonna alkuperäisen kokeen toteuttanut professori, tri Walter Mischel, kirjoitti kirjan, jossa hän sanoi tutkimuksen saaneen osaltaan alkunsa siitä, että hän tunsi huolta itsekurista ja omasta riippuvuudestaan tupakointiin. Erityisen huolissaan hän oli yhdysvaltalaisen kansanterveyspalvelujen johtajan vuoden 1964 raportin johtopäätöksestä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää. Vuosien tutkimusten jälkeen yksi hänen kollegoistaan raportoi, että ”itsekuri on kuin lihas: mitä enemmän sitä käyttää, sitä vahvempi siitä tulee. Jonkin houkuttelevan välttäminen kerran auttaa kehittämään kykyä välttää muita kiusauksia tulevaisuudessa.”
Iankaikkisen edistymisen periaate on, että itsekurin harjoittaminen ja vanhurskaasti eläminen vahvistavat kykyämme vastustaa kiusausta. Se on totta sekä hengellisellä alueella että ajallisissa asioissa.
Lähetyssaarnaajamme ovat siitä erinomainen esimerkki. He opettelevat Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia ja tähdentävät kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Heidän odotetaan noudattavan tiukkaa aikataulua ja käyttävän päivänsä muiden palvelemiseen. Heidän ulkoinen olemuksensa on vaatimaton ja konservatiivinen sen sijaan että pukeutumistapa olisi arkinen tai säädytön, mikä on niin vallitsevaa nykyään. Heidän käytöksensä ja ulkoinen olemuksensa välittävät moraalista, vakavaa sanomaa.
Meillä on noin 230 000 nuorta, jotka palvelevat parhaillaan lähetyssaarnaajina tai jotka ovat palanneet lähetystyöstä viimeisten viiden vuoden aikana. He ovat kehittäneet merkittävää hengellistä voimaa ja itsekuria, joita tulee harjoittaa jatkuvasti tai nämä ominaisuudet surkastuvat aivan kuten lihakset, joita ei käytetä. Meidän kaikkien pitää opetella ja osoittaa sellaista käytöstä ja olla ulkoiselta olemukseltamme sellaisia, että ne julistavat meidän olevan Kristuksen tosi seuraajia. Ne, jotka hylkäävät joko vanhurskaan käytöksen tai tervehenkisen, vaatimattoman ulkoisen olemuksen, altistavat itsensä elämäntyyleille, jotka eivät tuo iloa eivätkä onnea.
Palautettu evankeliumi antaa meille onnensuunnitelman piirustukset ja kannustimen ymmärtää, mitä itsekuri on, harjoittaa sitä ja välttää kiusauksia. Se myös opettaa meille, kuinka tehdä parannus, kun rikkomuksia on tapahtunut.
Toiseksi: lepopäivän kunnioittaminen lisää vanhurskautta ja suojelee perhettä
Kristillinen alkukirkko muutti lepopäivän viettämisen lauantaista sunnuntaihin juhlistaakseen Herran ylösnousemusta. Muut pyhät lepopäivän perustarkoitukset pysyivät muuttumattomina. Juutalaisille ja kristityille lepopäivä on vertauskuva Jumalan ihmeellisistä teoista.
Vaimoni ja minä sekä kaksi työtoveriani ja heidän vaimonsa osallistuimme äskettäin juutalaiseen sapattiin rakkaan ystävän Robert Abramsin ja hänen vaimonsa Dianen kutsusta heidän New Yorkin kodissaan. Se alkoi juutalaisen sapatin alkaessa perjantai-iltana. Keskipisteenä oli Jumalan kunnioittaminen Luojana. Sen aloitti perheen siunaaminen ja sapattihymnin laulaminen. Olimme mukana seremoniallisessa käsien pesemisessä, leivän siunaamisessa, rukouksissa, kosher-ateriassa, pyhien kirjoitusten lukemisessa ja sapattilaulujen laulamisessa tunnelman ollessa juhlallinen. Kuuntelimme hepreankielisiä sanoja ja seurasimme niitä englanninkielisenä käännöksenä. Merkittävimmät pyhien kirjoitusten kohdat, jotka luettiin Vanhasta testamentista ja jotka ovat rakkaita myös meille, olivat Jesajan kirjasta, jossa julistetaan sapatti ilon päiväksi, ja Hesekielin kirjasta, että sapatti on ”merkkinä liitostamme ja muistuttakoon se teitä siitä, että minä olen Herra, teidän Jumalanne”.
Tuosta hienosta illasta jäi pakahduttava perherakkauden, omistautumisen ja Jumalaa kohtaan tunnetun vastuullisuuden vaikutelma. Kun ajattelin sitä iltaa, muistelin sitä äärimmäistä vainoa, jota juutalaiset ovat kokeneet vuosisatojen ajan. Selvästikin lepopäivän kunnioittaminen on ollut ”ikuisesti merkkinä liitosta” säilyttäen ja siunaten juutalaisia ja toteuttanut näin tuon pyhien kirjoitusten kohdan. Se on myös myötävaikuttanut poikkeukselliseen perhe-elämään ja onneen, mikä näkyy monien juutalaisten elämässä.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille lepopäivän kunnioittaminen on yksi vanhurskauden muoto, joka siunaa ja vahvistaa perheitä, liittää meidät Luojaamme ja lisää onnea. Lepopäivä voi osaltaan erottaa meidät siitä, mikä on turhanpäiväistä, sopimatonta tai moraalitonta. Se sallii meidän olla maailmassa mutta ei maailmasta.
Kuluneen puolen vuoden aikana kirkossa on tapahtunut mitä merkittävin muutos. Se on ilmennyt jäsenten suhtautumisessa ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista koorumin ja presidentti Russell M. Nelsonin lepopäivän uutta tähdentämistä koskevaan haasteeseen tehdä lepopäivästä ilon päivä. Monet jäsenet ymmärtävät, että lepopäivän todellinen pyhittäminen on turva tämän elämän myrskyiltä. Se on myös merkki omistautumisestamme taivaalliselle Isällemme ja lisääntyneestä ymmärryksestämme sakramenttikokouksen pyhyyttä kohtaan. Meillä on vielä pitkä matka edessä, mutta alkumme on suurenmoinen. Haastan meidät kaikki ottamaan edelleenkin vastaan tämän neuvon ja parantamaan lepopäivän viettoamme.
Kolmanneksi: meille on annettu jumalallisia suojakeinoja, kun olemme vanhurskaita
Osana Jumalan jumalallista suunnitelmaa meitä siunataan Pyhän Hengen lahjalla. Tämä lahja ”on oikeus Pyhän Hengen jatkuvaan toveruuteen, kelvollisuuden ehdolla”. Tämä jumaluuden jäsen palvelee puhdistavana tekijänä, jos evankeliumi on ensimmäisellä sijalla elämässämme. Hän on myös varoituksen ääni pahuutta vastaan ja varjeluksen ääni vaaraa vastaan. Kun purjehdimme elämän merillä, on välttämätöntä noudattaa Pyhän Hengen antamia vaikutelmia. Henki auttaa meitä välttämään kiusauksia ja vaaroja, ja Hän lohduttaa ja johtaa meitä haasteidemme läpi. ”Hengen hedelmää – – ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus.”
Pyhien evankeliumin periaatteiden noudattaminen tekee meistä temppelikelpoisia, suo meidän kokea onnea tässä elämässä ja johtaa meidät takaisin taivaalliseen kotiimme.
Rakkaat veljeni ja sisareni, elämä ei ole helppoa eikä sen ole tarkoituskaan olla. Se on testaamisen ja koettelemisen aikaa. Kuten vanhojen laivojen kohdalla Bristolin satamassa, tulee vaiheita, jolloin on laskuveden aika ja näyttää siltä kuin kaikki meitä tässä maailmassa pinnalla pitävä katoaisi. Voimme osua pohjaan ja jopa kallistua kyljellemme. Lupaan teille, että sellaisten koettelemusten keskellä jatkuva temppelikelpoinen elämä pitää koossa kaiken, millä on todella merkitystä. Suloiset rauhan, onnen ja ilon siunaukset sekä iankaikkisen elämän ja selestisen kirkkauden siunaukset taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa toteutuvat kyllä. Todistan siitä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.